Tässä
tulee blogini 200. postaus.
Alkuun
sitaatti Ismo Ylimäeltä (Arkipäivän
kokemuksia köyhyydestä, s. 332):
”En
kuitenkaan kirjoita köyhyydestä enkä työttömyydestä, koska eivät ole
mediaseksikkäitä aiheita.
En myöskään ole halunnut itselleni leimaa, että olen surkea köyhä tai
yhteiskunnan elätti: työtön. Niin kuin
se yleisesti ihmisten keskuudessa ymmärretään. Se on erittäin väärä käsitystapa
koko asiasta.Osoittavat
vain sen että eivät tiedä asiasta yhtään mitään. Kukaan ei sen jälkeen lukisi
mitään minun teksteistäni objektiivisesti.”
No,
minäpä en välitä tuon taivaallista siitä, onko blogini ”mediaseksikäs” vai ei! Minulle
on lisäksi aivan yhdentekevää, millainen leima minussa mahdollisesti on. Olen ns.
yhteiskunnan elätti, koska tässä yhteiskunnassa ei riitä kaikille (varsinkaan
keski-ikäisille naisille) työpaikkoja.
Pitääkö
työttömyyttä sitten jotenkin hävetä? Täytyykö meidän 20 miljoonan
eurooppalaisen tai 250 000 (virallinen luku)/ 500 000 (todellinen
luku) suomalaisen hävetä? En koskaan tuo työttömyyttäni missään vapaaehtoisesti
esiin, eli kai se sitten on jonkinlaista työttömyyteni häpeämistä. Tämän blogin
kirjoittamista en kuitenkaan häpeä yhtään. Vielä kun pääsisin yli siitä, ettei
se satuttaisi, kun kuulen niiden ihmisten, jotka käyvät töissä, puhuvan
töistään.
Minun
tulisi kai vain hyväksyä se tosiseikka, että minun elämässäni työssä käyminen oli poikkeustapaus ja ns. normaali tilanne
on pakkotyöttömyys. En taida koskaan päästä niin pitkälle, eikä asian hyväksyminen kuitenkaan poista rahattomuuttani.
Eikä vaan se, että työssäkäyvät puhuvat töistään, mutta näin kevät-kesäosastolla kun näkee enemmissä määrin ihmisiä työssään, niin se satuttaa, kun ei ole itse aktiivisesta hakemisesta (tänään lähetin 62. hakemuksen 9 kuukauden sisään) ole kelvannut mihinkään töihin..
VastaaPoistaEn ymmärrä miksi työttömyyttä pitäisi hävetä - mitä häpemistä siinä on, ettei työtä riitä kaikille? Harva on työtön omaa syytään! On myös henkisesti köyhää, jos työssä käyvä ei osaa puhua muusta kuin omasta työstään. Ystäväpiiriini kuuluu työllisiä ja työttömiä. Onneksi meillä on mielenkiintoisempiakin keskustelunaiheita kuin toistemme työt tai niiden puute. Nimim. työllinen
VastaaPoista"Kesällä on helpompaa olla työtön", kuten totesimme silloisen kollegani kanssa neljä vuotta sitten työttömyyteni alkaessa. Eipä helpota enää kesäkään paljon asiaa, kun viides kesä työttömänä alkaa... Kesällä kuitenkin lapset ovat koulusta lomalla (ja työtön äiti on silloinkin kotona), myös työlliset pitävät lomia ja ulkona on kaikkea mieleistä tekemistä aivan eri tavalla kuin talvella (en ole talvi-ihmisiä).
VastaaPoistaMinäkin kaipaisin sellaisten ihmisten seuraa, jotka puhuvat jostain muusta kuin työstään (tai eivät puhuisi työstään lainkaan).