Työttömyyspisteessä

Onko työttömyyspisteesi ergonomia kunnossa? Tulevatko työttömyyspisteessäsi joskus niska ja hartiat kipeiksi? 

Viime aikoina tuntuu jonkinlainen työttömyyden saturaatiopiste kohdallani ylittyneen! Minä en aina jaksaisi iloita toisten menestyksestä, koska itse en ole lainkaan menestynyt elämässä, vaan epäonnistunut surkeasti. En haluaisi katsella sivusta kateellisena lounaalla olevia työssäkävijöitä (jos erehdyn menemään lounasaikaan sellaiseen paikkaan, jossa heitä käy). En pysty iloitsemaan ystäväni uudesta ja kalliista autosta, koska olen kateellinen ja minäkin haluaisin sellaisen! Ensi vuoden alkupuolella minun pitää viimeinkin (asiaa aina siirrettyäni ja siirrettyäni) myydä jo melkein 15 v vanha ja 100000 km ajettu autoni pois varojen puutteessa, koska auton pitäminen ja siitä aiheutuvat kulut ovat kalliita - oli auto uusi tai vanha.    

Minun kai pitäisi vain olla harmoninen ja seesteinen ja tämä työttömän osani hyväksynyt… Valitettavasti se ei oikein onnistu! Tänään olen kuitenkin laittanut kolme työpaikkahakemusta, vaikka tiedän, että se on vain itsepetosta ja turhan toivon ylläpitämistä – enhän minä enää koskaan mitään työpaikkaa tule saamaan! Kaikilla muilla hakijoilla on aina jotain mitä minulla ei ole jne. jne. (ja he ovat niitä menestyjiä). Tämä arpa ei koskaan voita…

  

Vastaus alun kysymykseen: Kyllä, työttömyyspisteessäni tulevat aina välillä niska ja hartiat kipeiksi jo pelkästä itkusta ja hammastenkiristyksestä…