Kun olen vuosien aikana päässyt seuraamaan sivusta
rekrytointeja, olen havainnut tällaista:
Ensinnäkin (tietysti!) nuori,
kaunis, iloinen ja puhelias (naispuolinen) henkilö on suosittu
rekrytoitava. Lisäksi ”reippaus” on
suotavaa. Entäpä sitten, kun itselläni ovat nuoruus ja kauneus taaksejäänyttä elämää,
enkä ole koskaan ollut erityisen iloinen tai puhelias? Olin nuori yli 15 vuotta sitten
(kolmekymppinen on mielestäni vielä nuori) ja kaunis (oma subjektiivinen
käsitykseni) olin vielä noin 11 vuotta sitten. Sittemmin ovat vuodet ja
työttömyys vaatineet veronsa… Reippaus on mielestäni sitä, että antaa itsestään
reippaan kuvan tuomalla itseään ja
tekemisiään esille jatkuvasti. Minä olen
aina ollut huono itseni korostamisessa ja esille tuomisessa!
Tästä kaikesta huolimatta onnistuin vielä 40- ja
41-vuotiaana saamaan työpaikan. Ehkä onnistuin silloin työhaastattelussa esittämään iloista ja puheliasta? Koska
se ei kuitenkaan ole ns. luonnollinen olotilani, en sitten kuitenkaan pysty
pitämään sellaista kulissia väkisin yllä työpaikalla. No, 43-vuotiaana minusta
sitten tulikin pitkäaikais/ikityötön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti