Lähes päivittäin tapaan ihmisiä, jotka ovat: nuoria tai ei-enää-niin-nuoria, töykeitä tai
ystävällisiä, ylipainoisia tai hoikkia, kauniita tai ei-niin-kauniita, ahkeria
tai laiskoja, introverttejä tai ekstroverttejä, puheliaampia tai hiljaisempia tai
jotain siltä väliltä… Mikä on yhteistä näille kaikille edellä mainituille
ihmistyypeille? He ovat töissä! Minäkin kuulun useisiin em. ”ryhmiin”, mutta
minä EN kuitenkaan ole töissä! Jokin tässä yhtälössä nyt mättää ja pahasti?
Olen seurannut muutamia blogeja, joiden kirjoittajat ovat
olleet työttömänä, mutta kuitenkin ennen pitkää työllistyneet. Joku näistä on
lopettanutkin bloginsa työllistyttyään. On hienoa,
loistavaa, upeata, että työtönkin voi vielä työllistyä ja se voisi toimia
esimerkkinä ja rohkaisuna meille (tai minulle), jotka emme sitten millään työllisty!
Minä vain olen jo todellakin niin TOIvoton tapaus (kuten blogini nimi kertoo),
että juuri minun on aivan turha kuvitellakaan enää koskaan työllistyväni yhtään
minnekään!
Hei älähän nyt vielä heitä "kirvestä kaivoon"!!! Onko paikkakunnallasi sellaisia pitkäaikaistyöttömille tarkoitettua keskusta joka työllistää heitä ja siitä saa palkkaakin? Itse en asu edes isossa kaupungissa, mutta täälläkin on ja ensi viikolla aloitan työt "vanhusten virkistystoimissa" Eli ulkoilutan vanhuksia jne. Enkä ole edes hoitoalalle kouluttautunut! Palkka on pieni, 9euroo tunti, mutta suuri verrattuna päivärahaan.
VastaaPoistaUskon että sinäkin löydät kyllä vielä jotain, pää pystyyn!
En minäkään työllisty varmaan ikinä. Syy: masennun masentumistani ja kohta en ole edes työkykyinen enää. Että terve vaan, kollega ;) No, oikeasti luulen sinun kyllä löytävän vielä työpaikan. Itsestäni en enää tiedä.
VastaaPoistaEt ole toivoton tapaus ja työllistyt vielä.
VastaaPoistaSain juuri työpaikan ikääntyneenäkin pääkaupunkiseudulta. Vuoden pesti puolen vuoden koeajalla. Mahdollisesti jatkoa.
Muutan pohjoisesta etelään Vaimo jää pohjoiseen.
Haasteita riittää. Yksi ensimmäisistä on MAJOITUS. Vuokra-asunnot ovat kalliita. Vakiona näyttää olevan 1000e luukusta kuin luukusta. Vuokraospimusehdoissa vähintään vuodeksi tms... Olisi löydyttävä läheltä työpaikkaa jottei joudu liikaa matkustelemaan majoituksesta työpaikalle. Puhumattakaan noista matkoista pohjoiseen. Miten sitä halvimmalla majailis kysymystä miettii ja mistä niitä majapaikkoja löytyy?
Ensimmäinen vuosi on tunnetusti rankka uudessa työpaikassa vaikka ala olisikin tuttua.
Paikkakunnan vaihdoksessa ja uudessa työssäki on omat haasteensa. Lopputuloksesta ei voi olla varma. Mutta silti tämä kokonaisuus kannattaa.
Ei kannata luovuttaa
Niin, se työpaikka sitten löytyy tai ei löydy. Jos oikeasti ei löydy, miten elämä sitten? Miten saada elämästä mielekästä, kiinnostavaa ja innostavaa? Jos sen palkkatyön sitten vain unohtaa ja alkaa miettiä mitä minä sitten haluan..?
VastaaPoistaMitä sinä haluat?
Ymmärrän oikein hyvin toivottomuutesi. En itse työttömänä oikein aina jaksanut edes lukea noita onnistumistarinoita. Tuntui niin pahalta.
VastaaPoistaMinulle kävi juuri niin kuin Saretska kirjoittaa itsestään. Ensin oli pitkä työttömyys ja masennus paheni vuosi vuodelta ja lopulta olin työkyvytön.
Meillä ainakin on vaan pakko miettiä millä tulla toimeen, eikä pelkästään mitä haluaa.
Tällä hetkellä en tiedä miten olisin selvinnyt, jos en olisi saanut tk-eläkettä, niin toivoton olin viime syksynä.
En osaa muuta kuin toivoa, että jossakin on joku ovi sinulle, sen löytäminen nyt vaan tuntuu kestävän. Voimia!
Niin jokaisessa vaihtoehdossa on omat haasteensa, omat etunsa.
VastaaPoistaYksi asia ei ratkaise kaikkia asioita vaan tuo nipun lisää ratkaistavia asioita. Työttömällä on näennäisesti aikaa enemmän kuin palkkatyössäkäyvällä. Ei ole mielekästä käyttää sitä aikaa pelkästään työttömyyden murehtimiseen ja vakuuttaa itselleen ettei mikään muutu. Mutta järjellähän tässä ei ole mitään tekemistä.
.
Onpas tullut runsaasti kommentteja, kiitos niistä ja kannustuksestanne!
VastaaPoistaLeenalle vastaan, että kyllä minä edelleenkin sen työpaikan haluan/haluaisin...
Työtön (kuten Saima) saattaa toisinaan joutua valitsemaan työttömyyden ja jonkun toisen
ei-niin-loistavan vaihtoehdon välillä , joka kuitenkin on varmasti parempi kuin työttömyys.
Eipä työllistyminenkään aina ratkaise "kaikkea", riippuen tietenkin monista seikoista.
En minäkään kaikkea aikaani käytä työttömyydestä murehtimiseen, mutta tilanteeni muuttumiseen
en silti (näin kolmen vuoden jälkeen) oikein enää jaksa uskoa.
Vanha ketju. Itse työttömänä nyt 8,vuotta. Toki pieniä pätkätöitä tehny. Ikää 27v velkaa yli100k jote vaikka loppuikäni töitä tekisin ni ei hyvää päivää. Ei ammattia. Nyt kuntouttavassa työtoiminassa. Ja en jaksa uskoa mihinkään muutoksiin. Ilman lottovoittoa. Rankat elämän tavat ajaneet tähän tilanteeseen. Terveisin oman onnen seppä.
VastaaPoista