keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Vain muutaman satasen tähden


Eräs ikävimmistä työttömyyteen liittyvistä seikoista on se, että joutuu muutaman hassun satasen takia olemaan byrokratian rattaiden runneltavana Kelan ja TE-toimiston armoilla. Tosin ne muutamat satasetkin tulevat todelliseen tarpeeseen.

Minulta ehdittiin sujuvasti lopettaa edellisen koulutuksen koulutustuki ennen seuraavan alkamista ja päätöksessä kerrottiin, ettei minulla ole oikeutta tukeen siitä päivästä alkaen, kun nykyisen koulutustuen nimenomaan oli tarkoitus alkaa! Tuli uudesta koulutustuesta toki päätös myöhemmin, mutta täytyihän tuki nyt ehdottomasti välillä katkaista…  Nykyään ei muuten enää saa korotettua ylläpitokorvausta yli 80 km päässä käymisestä kuin niiltä päiviltä, jolloin todella on koulutuspaikkakunnalla.  Kun aloitin työvoimapoliittisten koulutusten kierteen (tämä on jo kuudes!) yhdeksän vuotta sitten pääkaupunkiseudulta, sain kaikilta päiviltä korotettua ylläpitokorvausta. Silloin olin tosin ansiosidonnaisella, junamatkat olivat halvempia, minulla oli vielä säästöjä jäljellä ja yövyin joskus miehen sukulaisten luona. Nyt olen tm-tuella, säästöjä ei enää ole, junamatkat ovat älyttömän hintaisia (ylläpitokorvauksen korotusosa kattaa noin seitsemäsosan edestakaisen junamatkan hinnasta), joten kyllä "kannattaa". Tosin erittäin ajoissa ostamalla on mahdollisuus saada menolippu jopa puoleen hintaan, mutta paluulippua ei yleensä voi ostaa valmiiksi, koska ei etukäteen tiedä mihin junaan ehtii.

2 kommenttia:

  1. Melkoista rumbaa sinulla tuo kurssitus ja matkustelu!

    Työssäkäyvät saavat hyvät päivärahat matkustamisesta ja työttömillä joka helkutin euro on monen anomuksen takana.

    Vain rahakkailla on varaa olla työtön!

    Jaksamista Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Niinpä, toivottavasti tästä on jotain todellista hyötyäkin.

    Jaksamista sinulle myös!

    VastaaPoista