tiistai 13. syyskuuta 2011

Ikävä totuus työttömyydestä ja koulutuksesta

Aamulehden Alakerta -osastossa oli 7.9 Juha Mäki-Ketelän todella hyvä kirjoitus otsikolla ”Kannattaako koulutus aina?”

Kommentoin muutamia lainauksia tästä kirjoituksesta:
”Vuosien opiskelu ja korkeatkaan tutkinnot eivät kuitenkaan takaa hyvää ja pysyvää työpaikkaa – puhumattakaan sosioekonomisesta noususta.”
Tiedän, en saanut pysyvää työpaikkaa ja sosioekonominen statukseni lähenee uhkaavasti nollaa.

Koulutuksen avulla sidotaan suuri joukko tarpeettomia tai vain joskus tarvittavia pätkätyöläisiä yhteiskunnallisen järjestyksen ja perustellulta näyttävän, työvoimapoliittiseksi koulutukseksi kutsuttavan puuhastelun pariin”
Todella osuvasti sanottu - olen itse sekä tarpeeton tai vain joskus tarvittava pätkätyöläinen että työvoimapoliittiseksi koulutukseksi kutsuttavan puuhastelun parissa.

”Koulutuspohjan lisäksi ihmisen työmarkkina-arvoa määrittävät ikä, sukupuoli, etninen tausta, muut persoonalliset ominaisuudet ja sosiaaliset suhteet. Näistä syntyvä yksilöllinen työmarkkina-arvo määrää, miten kukin menestyy kilpailussa työpaikoista.”
Kun olen keski-ikäinen nainen, jolle on joskus (tosin nuorempana) sanottu ettei ole ”sellainen joka halutaan töihin” (vrt. persoonalliset ominaisuudet) eikä työnsaannissa auttavia sosiaalisia suhteita minulla ole, on yksilöllinen työmarkkina-arvoni olematon!

”Mutta jos työvoimaa toisaalta on tarjolla liikaa, jäävät myös korkeasti koulutetut ilman koulutustaan vastaavaa työpaikkaa. Monet jäävät vaille minkäänlaista työtä.”
Näin on päässyt käymään; olen jäänyt vaille minkäänlaista työtä.

1 kommentti:

  1. Todellakin, koulutus ei aina kannata. Noh, aina voi blogata... vaikkei siitä saa palkkaa.

    VastaaPoista