Taas tätä… Juu ei, en
ole ”tällä hetkellä” työelämässä (enkä tule olemaan myöskään seuraavalla
hetkellä). Vaikka olen työikäinen, olen valitettavasti myös työttömyysikäinen. Sitä paitsi en voi itse päättää olenko työelämässä vai en, jos voisin, niin
toki siellä olisin! EN tosiaankaan ole vapaaehtoisesti tässä tilanteessa. Jos olisin saanut
itse valita, olisin ollut viimeiset 10 vuotta töissä, mutta kun en ole voinut
itse rekrytoida itseäni minnekään…!
Aivan muut ratkaisevat
sen asian, saanko olla töissä. Päätösvalta on rekrytoijilla ja
taloustilanne mahdollisine yt-neuvotteluineen vaikuttaa ratkaisevasti
työllisyyteen. Haettavia työpaikkoja ei välttämättä edes ole – puhumattakaan,
että sellaisen hakiessaan saisi. Tätä vain eivät kaikenlaiset kyselijät tahdo
käsittää. Niinpä joudun silloin tällöin (jokainen kerta on liikaa) tähän
kiusalliseen tilanteeseen. Jos olisin (jostain kumman syystä) vapaaehtoisesti työpaikaton, minun ei
tarvitsisi keksiä selityksiä työelämässä olemattomuuteeni, mutta koska työpaikattomuuteni
johtuu suuresta kelpaamattomuudestani töihin, en halua tai voi selitellä mitään.
Toisaalta, miksi minun pitäisikään?!
Sukujuhlissa toissa
vuonna serkkuni kysyi, missä olen töissä: 2017/10/työpaikattomuus-nujertaa-ja-nöyryyttää
Minulle täysin tuntematon nainen (äitini
tuttava) kysyi minulta viime vuoden kesällä museossa, mitä nykyään teen: 2018/06/mitä-sinä-nykyään-teet
Loppujen lopuksi näitä
kysymyksiä on esitetty noin kerran vuodessa (kolmesti noin kahden vuoden
aikana), mutta aina se on yhtä kiusallista/ noloa/ nöyryyttävää jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti