Laman latistama ”työura”

”Moni lamavuosina alkanut työura ei päässyt koskaan kunnolla vauhtiin.  Nyt alkaa jo olla myöhäistä. Laman synnyttämä työttömyys hankaloit­ti erityisesti vastavalmistuneiden työuralle pääsyä.”

”Kaikkien ikäluokkien ansiokehitys noudat­telee samaa kaavaa: palkka nousee nopeam­min uran alkuvuosina, ja sitten kasvu hidastuu. Lopputulos on, että uran alussa syntynyt ero ei lopultakaan kuroudu umpeen. 1990­- luvun alussa valmistuneiden vuosiansiot olivatkin vielä vuoden 2014 vertailussa merkittävästi pienemmät kuin parempina aikoina työelä­mään tulleilla vastaavassa vaiheessa uraa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen selvemmäksi käy, että 1990­- luvun laman viiltämät haavat ei­vät lopultakaan parantuneet arpia jättämättä.”

https://journal.fi/työelämäntutkimus/article/

Linkkaamassani artikkelissa on kolme esimerkkitapausta laman latistamista ns. työurista. Tässä hieman vertailua omaan tapaukseeni.

Yhtäläisyydet Marjaanan tarinaan:

Kuvitelma siitä, että parhaansa tekeminen riittää. Nykyinen viisikymppisyys ja ikäsyrjinnän kokeminen.

Yhtäläisyydet Jussin tarinaan:
Enemmän (tai vähemmän) työpaikattomana oleminen, kuten osalle Jussin opiskelukavereista on käynyt. Vuonna 2009 (toistamiseen) työpaikattomaksi jääminen. Ei minkäänlaista urapolkua… Kaikki saamani työt olen ottanut vastaan pienehköllä palkalla.

Yhtäläisyydet Elinan tarinaan:
Valmistuminen vuonna 1990. Minunkin olisi ehkä pitänyt opiskella yo-merkonomiksi? (Minulle nimittäin oli opiskelupaikka tarjolla silloiseen kauppaoppilaitokseen). Olisin valmistunut jo vuonna 1988 ja urapolkuni olisi saattanut olla vallan toisenlainen, vaikka olisihan se silti saattanut jossain vaiheessa katketa. Myös irtisanotuksi joutuminen ja se, ettei muita työpaikkoja ollut tarjolla (tai en niitä saanut) 1990-luvulla, vaikka yritin päästä pois silloisesta työpaikastani.

Pitäisi aina itse saada mahdollisuus lähteä itse ennen kuin joku vallankäytöstä nauttiva pikkunilkki saa tilaisuuden käyttää vähäistä valtaansa toteamalla, että: ”Et ole sellainen, joka halutaan töihin.” (Kyllä, olen maininnut tämän ennenkin, koska loukkaus on sellaista lajia, ettei se todellakaan unohdu!) Vaikka itse sanonkin, olen sitä mieltä, että maailma saattaisi olla hieman parempi paikka, jos ”minunlaisiani” haluttaisiin töihin!