Ongelmajätettäkö?

Jaana on ollut työttömänä yli kolme vuotta ja lähettänyt 170 työhakemusta, tuloksetta – kohtelu on ollut nöyryyttävää: "Olen 56-vuotias, se on jo ongelmajätettä työmarkkinoilla". Työttömyytensä aikana lähettämiensä työhakemusten tuloksena on ollut kutsu ainoastaan kolmeen työhaastatteluun.

Jaana-on-ollut-työttömänä-yli-kolme-vuotta-ja-lähettänyt-170-työhakemusta-tuloksetta

Jaana Saikkosen tilanne: 

Jaana Saikkonen kokee työttömänä vietetyn ajan olleen henkisesti hyvin raskasta. Kerran päästyään työhaastatteluun asiakaspalvelutehtäviin hän sai kuulla, että yritys haki edustavampaa henkilöä palvelukseensa. Saikkonen kertoo, ettei hänellä ollut taloudellisesti mahdollisuutta käydä kampaajalla ennen haastattelua. (Työttömän työnhakijan täytyy pystyä selittämään kelpaamattomuutensa itselleen jollakin tavalla.) Saikkonen on hakenut useampaan TE-toimiston järjestämään täydennyskoulutukseen, mutta ei ole päässyt mihinkään, koska hakijoita on monta sataa ja paikkoja vain parikymmentä. Hän on pettynyt yhteiskuntaan ja siihen apuun, mitä on saanut (tai paremminkin ei ole saanut). Saikkonen ei juuri ajattele tulevaisuutta, vaan hänen elämänsä menee päivä kerrallaan. Tällä hetkellä hän on töissä palkkatuella helmikuun loppuun saakka.

Oma tilanteeni:

Olen 53-vuotias ja ollut työttömänä yli kolme vuotta. Sinä aikana olen lähettänyt ehkä 70 työhakemusta (alle sata kuitenkin), tuloksetta. Kahden vuoden aikana olen saanut kutsun yhteensä neljään työhaastatteluun. Valitettavasti näissä haastatteluissa on monesta syystä, kuten työnantajan epärealistiset vaatimukset tai nuiva asenne, käynyt selväksi työllistymiseni mahdottomuus.

Kampaajalle voisin mennä ennen työhaastattelua, jos katsoisin sen aiheelliseksi, mutta enpä ole koskaan mennyt. Miksi ihmeessä näkisin sellaisen vaivan? (Pahoin pelkään, että Saikkosen ”edustamattomuudessa” ei ollut kyse ainoastaan kampaajalla käymättömyydestä vaan myös iästä, eli naisen pitäisi olla nuori ollakseen ns. edustava.)

TE –toimiston järjestämiin koulutuksiin olen päässyt yllättävän hyvin, mutta niistä ei ole ollut minulle juurikaan hyötyä työllistymisen kannalta.

Myös minä murehdin hyvin paljon rahattomuuttani ja sitä, mitä jatkossa asian suhteen tapahtuu. Palkkatukityöhön en ole päässyt enää toista kertaa ensimmäisen ja ainoan palkkatukityöni jälkeen. ”Haaveilinkin” vuoden kestävästä palkkatukityöstä. Palkkatuesta ei tarvitse mainita työtodistuksessa tai CV:ssä mitään, työ kuin työ! Äskettäin kävi ilmi, etten enää pääse Tampereen kaupungille palkkatukityöhön oltuani siellä jo kerran. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että palkkatukityöt(kin) on osaltani ”taputeltu”. Toki aion vielä selvittää tätä asiaa.