Vuorotteluvapaasta taas kerran

Lyhytkin vuorotteluvapaa antaa sijaiselle ennakoitavan kuukausipalkan, säännölliset työvuorot ja kullanarvoista kokemusta – sillä on pätkätyömaassa merkitystä

Jaana Kerola (Kirjoittaja on Aamulehden uutistoimittaja, joka jäi 1. lokakuuta 2019 vuorotteluvapaalle.) https://www.aamulehti.fi/

Kolumnistin mukaan vuorotteluvapaajärjestelmän alkuperäinen ajatus oli pidentää työuria. Hän kirjoittaa, että vuorotteluvapaan maksimikestoa on lyhennetty vuoden 2016 alusta 360 kalenteripäivästä 180:aan, mikä hänen mukaansa heikentää vuorotteluvapaan sijaisen mahdollisuutta arvokkaan työkokemuksen kerryttämiseen. Hän toteaa, että myös nykyinen puoli vuotta on hyvä aika näyttää työnantajalle taitonsa. Koska sijaisuudesta maksetaan koko ajalta normaalia palkkaa, sijainen tietää kuukausipalkkansakin etukäteen - toisin kuin esim. pätkätyöläisenä. Työnantaja saattaa hyötyä sijaisten tuomista uusista tiedoista, taidoista ja näkemyksistä. Toisaalta kolumnistin mukaan vuorotteluvapaalle jäävä saa ”pontta työuralleen”.

Vuorotteluvapaan sijaisuudesta(kin) olen pitkään haaveillut. Haaveeksi se jäänee, niin kuin työpaikattoman ”urallani” moni muukin asia. Jälleen hain yhtä paikkaa, mutta todennäköisesti turhaan. Vuorotteluvapaan sijaisuus olisi minulle erinomainen tilaisuus päästä palaamaan työelämään. Näitä sijaisuuksia on kuitenkin erittäin vähän tarjolla. Kuten muussakin työnhaussa, jos työhaastattelukutsun edes saan, en kuitenkaan tule valituksi työpaikkaan.

Eikö vuorotteluvapaan ideana olisi ensisijaisesti antaa työpaikattomalle mahdollisuus työllistyä (edes vähäksi aikaa, sen sijaan että jonkun kymmenien vuosien työuraa entisestään pidennettäisiin)? Vuorotteluvapaan keston lyhentäminen on työpaikattomalle sijaisellekin huono asia, kuten kolumnissa todetaan. Puoli vuotta on toki parempi kuin ei yhtään mitään, jos niin onnellisesti kävisi että vuorotteluvapaan sijaisuuteen joskus pääsisin. Nämä henkilöt, joilla vakituinen työpaikka on, tuntuvat kovasti haluavan sieltä pois. Toki vuorotteluvapaan ottaminen on siihen oiva keino, koska on aina varma työpaikka odottamassa takaisin palaavaa. Työpaikattomilla on täysin toisenlainen tilanne. Kovasti ovat minäminä –henkisiä nämä vakituisessa työpaikassa olevat! Kolumnin kirjoittaja jäi armeliaasti toistamiseen vuorotteluvapaalle, että huonompiosainen luuserikin saa työllistymismahdollisuuden. Oma etu edellä hän kuitenkin toimii.