”Kun bloggaaja Moraalimummo jäi työttömäksi, alkoi
armoton työnhakuprosessi, jonka aikana hän lähetti yli 70 työhakemusta. Yliopistosta
valmistuttuaan Moraalimummo
muutti pääkaupunkiseudulle oman alansa kesätyöpaikan perässä ja kesätyöstä
seurasi vuoden määräaikaisuus. Kun määräaikaisuus loppui, hän oli ensimmäistä
kertaa elämässään työtön. Viiden kuukauden työttömyysjaksonsa aikana hän
kirjoitti yli seitsemänkymmentä työhakemusta ja kävi seitsemässä
työhaastattelussa.” (= 10 % hakemuksista johti
haastattelukutsuun.) menaiset.fi/blogit/moraalimummo/elämäni-synkin-syksy
Viisi
kuukautta on todella lyhyt työttömyysjakso! Olisin ikionnellinen, jos omat
työpaikattomuusjaksoni olisivat olleet noin lyhyitä. Toisaalta lyhin niistä on
ollut kolme viikkoa, mutta pisimmät ovatkin sitten aivan toista luokkaa. Tällä
jaksolla työpaikattomuutta on jatkunut yli kolme vuotta, ja olen lähettänyt noin
70 työhakemusta (alle sata kuitenkin). Kahden vuoden aikana olen saanut kutsun
yhteensä neljään työhaastatteluun. Moraalimummon
tilanne on ollut huomattavasti parempi kuin minun, toki hän on minua nuorempi
enkä tiedä mikä hänen alansa on. Haettavana olevien työpaikkojen määrä on
nimittäin hyvin alakohtaista, mutta toisaalta työhakemuksissa laatu merkitsee enemmän kuin määrä.
Työpaikanhakijoita
kyllä riittää; hakijamääriä ei yleensä kerrota, mutta viimeksi kun sain tiedon hakijamäärästä,
hakijoita oli 91. Heistä osa on työpaikanvaihtajia, osa työpaikattomia, osalla
on kokemusta työskentelystä ko. organisaatiosta ja osalla substanssiosaamista
(tai molempia edellä mainittuja). Varmaa on vain se, ettei minulla ole taaskaan
mitään mahdollisuuksia työllistyä. Mitäpä luulette; ovatko minun syksyni synkkiä?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti