Olisiko budjetin laadinnasta hyötyä?

”Kassalla kuumottaa. Palkka kilahtaa tilille vasta muutaman päivän kuluttua, ja verkkopankin saldo on täysi arvoitus – sinne ei ole uskaltanut kirjautua enää moneen päivään. Mielessä painaa kaksi viikkoa sitten alennusmyynneistä löytynyt neule, johon ei oikeastaan olisi ollut varaa, tai se kaikista kallein vuohenjuusto, jota oli pakko saada illanistujaisiin. Palkasta pitäisi jäädä rahaa sivuun laitettavaksi, mutta loppukuusta odottaa joka kerta sama tunne: jonnekin se raha taas kului. Kuulostaako tutulta? Monia ahdistaa pelkkä ajatus siitä, että saisi eteensä kuitin koko kuukauden ostoksista. Pelon voittaminen on kuitenkin ainoa keino saada oma kukkaro kuntoon.”

https://www.aamulehti.fi/              (Tilaajalle)

Tiivistelmä jutusta:

Artikkelissa jonkinlaiset asiantuntijat neuvovat budjetin laadinnassa. Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäisen mukaan ensimmäiseksi on syytä ottaa selville, mistä rahaa tulee ja minne se menee, sekä varmistua siitä, että tulot ovat suuremmat kuin menot. Eniten rahaa menee yleensä asumiseen liittyviin kuluihin, kuten vuokraan tai lainanlyhennykseen.

Osuuspankin Business Manager Noora Heikkinen sanoo, ettei kaikissa pakollisissa menoissa voi säästää, mutta joissain voi: ostovalintojen lisäksi esimerkiksi vakuutus- ja sähkösopimuksen voi kilpailuttaa. Pakollisten menojen jälkeen pitää jättää varaa muillekin menoille.

Yllättäviä menoja varten suositellaan, että säästössä olisi 2–3 kuukauden nettopalkan verran. Jos tulot ovat vaihtelevat, elämää voi tasapainottaa luottokortin avulla. Yksi rahaa vievä ilmiö ovat netin tilauspalvelut, joista voi katsella elokuvia tai tv-sarjoja, kuunnella musiikkia tai äänikirjoja. Monella on päällekkäin monta tilausta, jotka veloitetaan suoraan luottokortilta ilman, että niitä välttämättä edes huomaa. 

Kun näkee, että talous on tasapainossa, se tuo mielenrauhaa, sanoo Olli Kärkkäinen Nordeasta. Se on budjetin suurin hyöty.

Sepä vasta hankala tilanne onkin, kun en edes saa palkkaa! Tuloni ovat todellakin pienemmät kuin menot. Verkkopankin saldo ei silti ole minulle ”arvoitus”, enkä muuten koskaan osta vuohenjuustoa (en erityisemmin pidä siitä). Neuletta en ole ostanut alennusmyynnistä enkä muualtakaan – en osta enää mitään vaatteita. Asumiseen liittyviin kuluihin menee rahaa, mutta niitä eivät ole vuokra tai lainanlyhennys. Ruokaan kuluu liikaa rahaa, siitä pitäisi yrittää tinkiä. Lehtitilauksia minulla ei ole – eikä tule. Valitettavasti meille kuitenkin tulee käsittämättömän kallis Aamulehti, mutta mieheni maksaa sen eikä suostu tilausta lopettamaan. (Paperilehdestä on noin puolet mainoksia, joten mitähän lehti ilman mainoksia mahtaisi maksaa?)

Vakuutukset on jo kilpailutettu, eli kahdesti on vaihdettu vakuutusyhtiötä. Säästössä tulisi olla 2…3 kuukauden nettopalkka eli minulla siis 0 euroa? Työmarkkinatuesta laskettuna säästöjä olisi siinä tapauksessa 1000...1500 €. Luottokorttia en enää käytä eikä mitään tilauspalveluja minulla ole, joten se näistä vinkeistä. Ainoa oikea vinkki olisi se, että alkaisin saada kauan kaipaamaani palkkaa. Noin 1500 € nettona olisi jo luksusta ja kokonainen tonni enemmän kuin nyt! Kulutuskäyttäytymiseni ei silti enää muuttuisi, mutta ainakin saisin mielenrauhan kun ei tarvitsisi kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Olen verkkopankista joskus katsonut muutaman kuukauden tuloni ja menoni ja se on ollut surullista kertomaa. Tilini olisi miinuksella ilman pienehköjä säästöjäni, jotka hupenevat koko ajan. Ei ne pienet menot vaan ne surkeat ”tulot”.