maanantai 9. syyskuuta 2013

Työttömän kalenterista



En viitsi enää edes yrittää keksiä työssäkäynnin sijaistoimintoja! Kirjastoon kauppaan, kauppaan kirjastoon… Töihin kelpaavat ja työssäkäyvät menevät kauppaan (ja kirjastoon) työpäivän jälkeen, joten niissä käyminen ei millään tavalla korvaa työpaikan puuttumista.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko työ ainoa elämän sisältö? Eikö työ ole rahanansaintakeino?

Työ eLama blogger kirjoitti...

Nyky-yhteiskunnassa työ määrittelee aivan liikaa sitä mitä me olemme. Tosin, työ antaa rahaa toimintaan.

Löytyisikö mitään tavoitteita (=mielekästä sisältöä päiviin) sinulle esim. verkostoituminen ja uusien kontaktijen hankkiminen, oman yrityksen perustamisen mahdollisuuden tutkiminen, uuden taidon oppiminen (kansalaisopisto ja muut vastaavat tai netin kautta?)?

Rantakasvi kirjoitti...

Työ nyt vain on se peruslähtökohta, josta keski-ikäisten ihmisten elämä kumpuaa. Muut asiat ovat siinä ohessa.
Kokemuksesta tiedän, että kun työn menettää, menee vähitellen halu hakeutua yhtään mihinkään. Mistä hiivatista aina löytyisi jotain mielkkäitä kontakteja. Useampi vuosi työttömänä ja rahattomana on aika tehokas eristäjä.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kyllä työn tekeminen olisi mukavaa vaihtelua näin neljän vuoden työttömänä kärvistelyn jälkeen!
Vaikka olisi edes pari tuntia päivässä jotain työhönviittavaa, palkallista toimintaa, se piristäisi jo kummasti.
Kun kaikki nämä vuodet olen yrittänyt keksiä sitä muuta sisältöä elämään, niin nyt saisi työ puolestaan
tuoda lisäsisältöä muuhun sisältöön (kuten iänikuiseen avoimessa yliopistossa opiskeluun, jota olen jälleen kerran aloittamassa)...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Tervetuloa lukijaksi, Työ eLama blogger!

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoituksistasi todella voi aistia toivottomuuden. Olen itse ollut viisi kertaa työttömänä, joista kaksi kautta on venynyt pitkäaikaistyöttömyyden puolelle. Kuin ihmeen kaupalla olen aina rimpuillut takaisin työelämään. Tiedän hyvin tuon toivottomuuden tunteen, koska helposti alkaa ajatella että tilanne jatkuu hamaan maailman tappiin saakka. Olet varmaan ajatellut näitäkin, mutta kirjoitan kuitenkin. Eli, voisitko ajatella toimivasi vaikkapa henkilökohtaisena avustajana? JOS työtön saa kohta ansaita muutaman satasen menettämättä korvaustaan, muutamista kuukausittaisista avustajatunneista voisi kenties olla iloa ja hyötyä sinulle ja avustettavalle? Kaikkiin avustajatehtäviin ei tarvita koulutusta. Entä onko sinulla jotain erityisosaamista jota voisit tehdä vaikka osuuskuntatoiminnan kautta? Sieltäkin kautta voi ihan oikeasti saada itselleen työtä ja uusia mahdollisuuksia. Sitten tuli mieleeni SPR:n ystävätoiminta, siitä ei makseta palkkaa, mutta olisi varmaan mielekkäämpää kuin tyhjän kalenterin tuijottaminen. Meillä on todella paljon yksinäisiä ihmisiä joilla ei ole elämässään ketään, tämä voisi tuoda kaivattua sisältöä ainakin kahden ihmisen elämään. Kenties myös uusia avartavia oivalluksia ja näkökulmia elämän perusteisiin. Auttaisin mielelläni enemmänkin, mutta nykyajan työmarkkinat ovat sellaisia että työpaikka on hyvin usein luotava itselleen ja se vaatii toisinaan melkoista luovuutta. Itse tein siten että menin oppisopimuskoulutukseen kiinteistöhoitoalalle ja samalla kirjoitin gradua yliopistolle. Gradun valmistuttua anoin jatko-opiskelijaksi ja nyt teen rahoituksella väitöstyötä. Tuo prosessi oli aivan pirun raskas ja uuvuttava, mutta tuotti tulosta.

Anonyymi kirjoitti...

Vauvamuskarissa ihmettelin mielessäni niitä 3-vuotiaiden lasten kotiäitejä, jotka hengailivat vieläkin perhetalolla. Nyt olen yksi heistä ja vasta nyt minulle valkenee, ettei se välttämättä ole valinta.

Oon kohta 33-vuotias ja hakenut töitä maisterin papereilla siitä asti, kun sain lapsen. Aluksi en ollut yhtään huolissani työn saannista, kun on kuitenkin tuo lapsi tuossa selittämässä kotona oloa. Olen saanut haastattelukutsujakin, mutten ole tullut minnekään valituksi.

Olen ajatellut, että jos saan miehen lähtemään, muuttaisin serkkuni tavoin Australiaan. SUomessa hän teki opettajan sijaisuuksia, Asutraliassa hän pääsi yliopsitolle töihin. Minunkin papereillani siellä olisi töitä. Voisiko lähtö olla sinulle vaihtoehto? Suuri seikkailu kaiken tylsän jälkeen?'

Kirjoitat hyvin. Haluaisikohan joku julkaista jossakin kolumniasi?

TOIvoton työtön kirjoitti...

En lähtisi vieraalle henk. koht. avustajaksi, koska lähipiirissäni sattui kesällä onnettomuus ja
sen seurauksena vammautuminen - minulla on siis autettavia ja tuettavia omasta takaakin. Läheiseni on vielä sairaalassa ja
tulee olemaan kuntoutuksessa pitkään. Tällä hetkellä tuenkin enimmäkseen sitä yksin kotiin jäänyttä osapuolta. Tämä tuo lisätekemistä elämään,
mutta tällainen lopullinen elämänmuutos ei valitettavasti ole positiivinen asia, vaan kasvattaa henkistä kuormaa työttömyydestä johtuvan toivottomuuden lisäksi. "Näkökulmia elämän perusteisiin" on (ja on aiemminkin ollut) minulle jopa liikaakin tarjolla.


Kyllä minulla monenlaista osaamista (ainakin omasta mielestäni) olisi, mutta osuuskunta-asiaan en ole vielä tosissani perehtynyt.

Myös minun serkkuni muutti muutama vuosi sitten miehineen Australiaan töihin!

Mahdollisuus lähteä ulkomaille (mieheni työhön liittyen) minulla olisi, mutta toinen lapsistamme ei halunnut lähteä ja alussa kertomieni tapahtumien
vuoksi minua tarvitaan nyt - vanhempieni ainoana elossa olevana lapsena - Suomessa.

Enpä oikein usko, että rahkeeni riittäisivät kolumnin kirjoittamiseen, eikä sitä kukaan varmaan haluaisi julkaistakaan?

Anonyymi kirjoitti...

Olen kyllä samaa mieltä tuosta kolumninkirjoittamisesta, kyllä sinulla siihen rahkeet riittäisivät! Eihän esim ne lehtien viikottaiset kolumnit sen pitempiä ole kuin mitä sinä tänne muutaman postauksen merkeissä viikottain kirjoitat. Eli siis että ne pari kolme postaustasi mitä nyt viikottain kirjoitat, kyllähän niistä yhteenlaitettuna yhden viikottaisen kolumnin aikaan saisi.

Tätä blogiasi eivät tarpeeksi monet ihmiset lue, jotta ihmiset, varsinkin työhönottopäätöksiä tekevät, alkaisivat ymmärtää, mitkä työttömän realiteetit ovat. Varmaankin suurin osa lukijoistasi on työttömiä. Siitä nyt lähestyt lehtien kustantajia, näyttöähän sinulla jo on tämän blogin verran. Tuskin siitä paljon enempää kuin taskurahoja kertyisi mutta yhteiskunnallisena vaikuttamiskeinona sitä kaivattaisiin kipeästi, koska työllistettyjen kaksinaamaisuus ja omahyväisyys sen kun lisääntyy päivä päivälta.

Kohtalotoveri kirjoitti...

"[...]koska työllistettyjen kaksinaamaisuus ja omahyväisyys sen kun lisääntyy päivä päivälta."
Komppaan. Työnantajien ylimielisyys, ylenkatse ja kohtuuttomat vaatimukset työnhakijoita kohtaan lisääntyvät myös päivä päivältä.

Anonyymi kirjoitti...

Kannatan kolumni-ideaa!