tiistai 3. syyskuuta 2013

Iän merkitys työnhaussa



Kaikkihan jo tietävät sen, että mitä enemmän ikää sitä vähemmän haastattelukutsuja tulee. 

Tässä jutussa kysytään tyssääkö työnsaanti ikään. Tietenkin työnsaanti tyssää siihen!

Itse en tosin koskaan korosta ikääni työhakemuksissa tyyliin : ”Olen 47-vuotias jne.” Tästä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä, koska CV:n vuosiluvuista ikäni tulee ilmi joka tapauksessa. Millä tavalla muuten nimetön työnhaku olisi sama asia kuin iätön (ikää paljastamaton) työnhaku? Kyllä minä nimeni voin työnhaussa ilmoittaa kertomatta kuitenkaan ikääni - eli ne eivät sulje toisiaan pois.

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Artikkelissa määriteltiin nimetön työnhaku näin: "Nimettömässä työnhaussa hakijan nimi, sukupuoli, ikä, kansalaisuus, äidinkieli ja siviilissääty tulisivat esille vasta haastatteluvaiheessa." Helsinki on jo tätä kokeillut. Kyse on siis kaupungin paikoista, ei yksityisten yritysten. Yhdysvalloissa sinfoniaorkesterin muusikkokandidaatteja on testattu ns. blind audits eli soittaja on särmin takana, jolloin ikä ja sukupuoli eivät vaikuta valintaan.

Anonyymi kirjoitti...

Eihän sitä pysty todistamaan, että työnsaanti takkuaa iästä johtuen, siksi se niin vaikeaa onkin. Voihan sitä muutkin seikat hankaloittaa työnsaantia mutta plussaa ei 4:lla tai 5:lla alkava ikä työnhaussa suo.

Itse asun ulkomailla,yhdessä EU maassa ja ihan yhtä hankalaa on työnhaku täälläkin. Sitten tietysti tulee mieleen, ettei se kovin ulkomaalainen nimikään varmasti plussapisteitä tuo. Sitäkään vaan ei voi todistaa.

Tänään yksi rekryagentti sanoi ´diplomaattisesti´ ettei minun kannata hakea kuin pätkätöitä, koska työnantajat eivät minua tule harkitsemaan vakiduuneihin siksi, etten ole ollut 2 vuoteen töissä. Piste. Mitäs siihen sitten sanot? On ihan sama, mitä sanot, ihmiset eivät tiukkaanjuurtuneista epäluuloistaan pääse eroon. Aina vetoan siihen, etten ole ikinä elämässäni ollut äitisylomalla eli miksi on niin suuri rikos olla vapaalla pari vuotta, keski-iässä? Kuin seinille puhuisi, eihän ne ymmärrä, varsinkin kun suurin osa näistä rekryagenteista on parikymppisiä. Aina vetoavat vain siihen, että he vain noudattavat asiakasyritysten vaatimuksia. Eli tiedä sitten, kummassa vika. Veikkaisin, että kummassakin.

Tänään tuntuu, etten enää jaksa. Itkettää vain. Pitääkö sitä mennä nurkkaan istumaan ja odottamaan kuolemaa, koska mitään virkaa ei itselle tunnu tässä yhteiskunnassa olevan.

Anonyymi kirjoitti...

On sama onko liian vanha tai liian nuori, aina se on ongelma. Mutta auta armias, jos olet nuori, nainen eikä työkokemusta ole kertynyt tarpeeksi tai se on muutamia vuosia "vanhaa" (alalla jonka työt ei ole muuttunut vuosikymmeniin), niin eipä edes haastattelukutsuja saa.

Samat tuntemukset kuin jälkimmäisellä anonyymillä, ettei enää vaan jaksa, koska mitään työpaikkaa ei tule koskaan saamaan..

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Jokainen tarkastelee työmarkkinatilannetta omasta näkökulmastaan. Tämä tosiseikka on noussut selkeästi esiin myös täällä esiintyvissä näkemyksissä. Itse en esimerkiksi ole koskaan onnistunut työllistymään avoimille työmarkkinoille (ilmeisen) riittävästä koulutukssta huolimatta. Edellisen kirjoittajan "rasitteistakaan" en omaa kuin tuon vähäisen työkokemuksen (kun ei milloinkaan pääse työhön, ei voi omata työkokemustakaan). Muita poissulkukriteereitä toki riittää sitten yllin kyllin. Houkuttelisikin näin muodoin ajatella, että 'työhönpääsemättömyyskriteereitä' on Suomemme maassa huomattavan suuri määrä - ja niitä luodaan kaiken aikaa lisää. Silti suurin ja kaunein niistä, työttömän status, vahvistuu vain vahvistumistaan. Sitä kriteeriä ei taideta murtaa muulla kuin hakeutumalla uudelleen koulutukseen - siis jos motivaatiota suinkin riittää.

Anonyymi kirjoitti...

Olen ollut pitkäaikaistyöttömänä monta kertaa, vaikka ikää ei ole kuin hitusen yli 40.

Ensin olin liian nuori, vaikka työkokemusta ja koulutusta oli ulkomaita myöten. Sitten liian perheellinen, vaikka päivähoito olisi pitänyt lapsista huolen normaalimittaisen työpäivän ajan. Ja nyt, olen liian vanha. Vaikka olen parhaassa terässä, voin joustaa työajoissa ja pystyn suhteuttamaan työn elämänkokemukseeni ja työkokemukseeni.

Kukaan ei ota minua edes ilmaiseksi. Ja jos haluaisinkin auttaa vapaaehtoisesti, menetän työttömyyskorvauksen – kiitos lainsäädäntö tästäkin kannustimesta. Työtön voi vain maata sohvalla ja syljeksiä kattoon, muuten rangaistaan.

Kertokaa kohtalotoverit, kuinka selviätte niistä päivistä, kun olo on arvoton, turha ja tarpeeton. Miten jaksatte henkisesti (en tarkoita kirjastoa, lenkkeilyä yms.) työttömyyden paineesta. Siitä, että saa jokaiselle anteeksipyytäen selittää olevansa työtön.

Rantakasvi kirjoitti...

Kamalaa luettavaa nuo anojen tekstit ja surkeata on olla työttömänä pitkään. Minä en sitten lopulta jaksanut neljää vuotta pidemmälle, masennus vei voiton. Enkä yhtään ihmettele kun luin, että kaltaisiani on paljon.

4* kirjoitti...

En minäkään ole koskaan kirjoittanut hakemukseen "olen 4*-vuotias ***-tutkinnon suorittanut". Laitan syntymäajan cv:hen, koska ovat siitä kuitenkin kiinnostuneita ja laskevat sen jostain muista cv:n vuosiluvuista, säästän heiltä tämän vaivan. CV pitäisi muuten kokonaan kirjoittaa ilman vuosilukuja tyyliin "x vuotta kokemusta y:stä" mutta ei tarkkaan milloin. Nimestä paljastuu sukupuoli, joka on haitta välillä. Lisäksi nimellä voi googletella henkilöstä vaikka mitä tietoja.

Anonyymi kirjoitti...

Sinulle neljäs anonyymi, ainoa keino selviytyä niistä päivistä/hetkistä kun tuntee olevans turha, tarpeeton ym. on ajatella, että nämäkin tunteet menevät pian ohi. Se ei ole niin helppoa, mutta harjoitus tekee siinäkin mestarin. Itse nuorempana oikein velloin negatiivisissa tunteissa niiden osuessa kohdalle. Loppujen lopuksi se vei niin paljon energiaa, että oli pakko opetella ajattelemaan, että ne tunteet menevät aina ohi. Nykyään varsinkin näin työttömänä niitä tunteita tulee suht usein. Nykyään osaan jo päästä niistä tunteista irti suht nopeasti, vain antamalla itselleni luvan tuntea niin.

Minä olen tosin niin "nuori", kolmekymppinen, vielä että voin vielä ajatella, että ehkä joskus vielä pääsisi johonkin. Lähes sadan työhakemuksen ja useiden työvoimakoulutuksiin hakujen jälkeen, niitä pettymyksen tunteita on tullut jo niin paljon, että usko ja toivokin alkaa jo loppua.

Suosittelisin lukemaan joitain elämäntaito oppaita. Itse en ole niihin ennen uskonut, mutta jotain apua niistä on ollut. Olen ainakin päässyt tuosta negatiivisten tunteiden vellomisesta. Yhtä usein niitä tunteita tulee, mutta eivät kestä niin kauan kuin ennen.

~Kohtalotoveri kirjoitti...

Anonyymille... minä selviän työttömyyden paineista olemalla mieluummin yhteiskuntakriittinen, kuin väärällä tavalla itsekriittinen. Mieluummin vihainen kuin masentunut. Mieluummin karjun kuin itken. Se auttaa minua, useimpina päivinä olen jopa melko rauhallinen nykyään ja pystyn ajattelemaan välillä muitakin asioita.

Kommenteissanne toteatte itsekin, että teki niin taikka näin, aina meni väärin päin. Sellaista asiaa ei näköjään olekaan, jota ei voisi työttömälle viaksi lukea. Kuitenkin jokainen tekee elämänvalintoja parhaan ymmärryksensä mukaan, ja lopusta huolehtii sattuma.

Ihan varma olen, ettei teissä kirjoittajissa kenessäkään ole mitään oikeasti fataalia vikaa, joka estäisi työn tekemisen. Vaikken teitä tunnekaan.

Itse valmistuin juuri keväällä yliopistosta, mutta työnantajien mielestä ainakin sukupuoli ja ikä on minulla täysin väärät (nainen 50-v). Työnantajien tappio 6-0, minun mielestä.

Työ eLama blogger kirjoitti...

Olen ollut projektipäällikkönä projektissa, jossa assarina oli noin parikymppinen aasialainen nuori nainen. Täytyy sanoa, että parissa ensimmäisessä tapaamisessa ihastelin nuoruuden innokkuutta ja aasialaista tehokkuutta. Sitten huomasin erittäin selvästi sen, missä me vanhemmat työntekijät loistamme. Nimittäin kokemuksessa, tunneälyssä, neuvottelutaidossa ja neuvotteluvalttien ymmärryksessä - ihan esimerkkinä.

Paras tiimi koostuukin nuorista ja vanhemmista työntekijöistä, mutta kuinka hyvin HR-ihmiset ja esimiehet sen sitten ymmärtävät onkin sitten eri juttu.

Joka tapauksessa, työnhaussa tulee aina väistämättä ikä esille, jo ennen haastattelua. Ansioluettelohan sen jo paljastaa työ- ja opiskeluhistorian kautta.

Nimetön ja iätön haku on kuitenkin hyvä idea, niinkauan kun erilaisuutta ei osata arvostaa.

Anonyymi kirjoitti...

Helvetin vaikeaa on saada työtä tällä hetkellä. Itsekään en ole onnistunut työllistymään, joten ajattelin perustaa yrityksen. En tiedä mitä tai miten, mutta perustan kuitenkin. Jos yritys kaatuu, perustan seuraavan uudella liikeidealla toivottavasti vähän viisaampana. Nyt tarvitsisi vielä sen idean..

Anonyymi kirjoitti...

Viimeinen anonyymi, jos keksit hyvän liikeidean, kerropa minullekin, olen tuo toisessa EU maassa asuva anonyymi. Itselläkin on ollut mietteissä oma yritys mutta liikeidea on hukassa. Tietysti, jos suunnittelet maailmanvalloitusta, niin sitten et varmaankaan liikeideaasi paljasta!

TOIvoton työtön kirjoitti...

Miten olisi vielä sellainen työnhaku, josta ei käy ilmi hakijan olevan tällä hetkellä (pitkäaikais)työtön? Miten sen tiedon onnistuisi piilottamaan ja olisiko silloin paremmat mahdollisuudet työllistyä?

Anonyymi kirjoitti...

Pääsin keväällä haastatteluun, alalle josta minulla on tutkinto ja muutaman vuoden työkokemus. Työkokemus vain on 5 vuotta "vanhaa", sen jälkeen olen haahuillut mm. äitiyslomalla ja opiskelemalla minulle sopimatonta alaa. Mutta tosiaan pääsin haastatteluun, vaikka hakijoita oli kuulemma paljon. Itselle tämä haastattelukutsu oli täysi yllätys, koska kun olin hakemuksen lähettänyt tajusin ettei ikäni tullut esiin millään tavalla hakemuksesta.
Yksityinen yritys etsi alan AMMATTILAISIA, lähetin vain sähköpostilla liitteenä yhden sivun pituisen hakemuksen ilman cv´tä. Tietysti kerroin hakemuksessa koulutukseni ja työkokemukseni vuosilukuineen.
Olin siis enemmän kuin yllättynyt kun hakemuksen vikahaku päivänä sain tekstiviestin, että: "Olemme yrittäneet tavoittaa, jos olet vielä kiinnostunut ota yhteyttä tämän päivän sisällä.." He olivat luultavasti yrittäneet soittaa väärään numeroon, koska kaikkiin puheluihin olin vastannut mitä oli tullut.
Haastattelussa sitten kysyivät ikääni. Työpaikkaa en saanut, mutta pääsin haastatteluun "puutteellisella" hakemuksella ja "vanhalla" työkokemuksella. Mikä on mielestäni ihme, koska silloin alan ammattilaisia oli liiton mukaan yli 20% työttöminä.

Olen siis tietämättäni kokeillut iätöntä työnhakua, ja tällä kertaa se toimi (ainakin haastatteluun asti).

Anonyymi kirjoitti...

Tämän päivän Taloussanomissa kirjoitetaan aiheesta 'Jos aiot edetä urallasi, älä tee näitä virheita'. Kommenteista löytyy seuraavaa:


"Työttömän oleilu yhteiskunnan varoin pitäisikin sanktioida, koska hän syö röyhkeästi vanhusten, lasten, vammaisten ja sairaiden leipää. Oleiluyhteiskunnan siipeilytuet on lopetettava työikäiseltä väestöltä.

Niinkaun kuin Suomessa on yksikin avoin työpaikka, ei ole tältä osin työttömyyttä vaan rikollista kuormastasyöntiä, varastamista veronmaksajilta. Avoimia työpaikkoja vastaava rahamäärä pitäisi välittömästi pyyhkiä pois työttömyyden ylläpitoon nykyisin käytettävistä veronmaksajien varoista."

Huokaus. Onko siis mikään ihme, että työtä ei löydy, kun vastassa on näin ajattelevia ihmisia? Eivät tietysti kaikki näin ajattele mutta yksikin on liikaa. Ja en sano, ettei sellaisiakin työttömiä löydy, jotka eivät edes halua töihin mutta olen aika varma, että he ovat meitä, jotka eivät enää henkisesti jaksa hakea töitä, koska koskaan ei tärppää. Ihmiset, jotka eivät koskaan ole olleet työttöminä, eivät kertakaikkiaan halua ymmärtää nykymaailman menoa.

TOIvoton työtön kirjoitti...

"Ihmiset, jotka eivät koskaan ole olleet työttöminä, eivät kertakaikkiaan halua ymmärtää nykymaailman menoa."

Kunnes joutuvat itse työttömiksi - ehkä?

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä, sitä mitä ei ole kokenut, on vaikea ymmärtää.

Valmennus työttömyyteen tulisi kirjata jo peruskoulun opetussuunnitelmaan, ehkä sitten löytyisivät ne keinot, joilla rekryfirmojen kaksikymppiset taltutetaan!

Me vanhat olemme jo kaikki ketkuilut nähneet ja kokeneet. Piruvie, kun pistelee vihaksi se jumalaton teennäisyys, mikä vallitsee. Pitäisi todellakin olla, iästä huolimatta, jonkin sortin yli-ihminen, joka pystyy vastaamaan työnantajan vaatimuksiin.

Armas pääministerimmekin ilmoitti taannoin, että hän on viettänyt kokonaisen unettoman yön miettiessään yli viisikymppisten työllistymistä ja työnantajien suhtautumista heidän palkkaamiseensa. Hänen mielestään on suurta tuhlausta jättää monivuotinen työkokemus hyödyntämättä.

No, heitetäänpä tässä armaassa maassamme ruokaakin joka taloudessa kilotolkulla haaskuun, miksi ei siis kaikkea muutakin yliaikaista? Ei kun uutta peliin ja menoksi! Sillä se talous kohenee.....

Viha ja katkeruus vei voiton taas, se syö naista! Syö lopulta niin, että sadasta kilosta ei ole enää mitään jäljellä.

Uusi dieetti on keksitty, hankin sille heti huomenissa patentin ja elän rouviksi!

Jakselkaa kaverit, olette mahtavia!



4* kirjoitti...

Tuo on hyvä kysymys miten työttömyyden voisi piilottaa työnhaussa. Hakemuksessa jättämällä vuosilukuja pois ja laittamalla vaan "x vuotta kokemusta y:stä" tms. Mutta haastattelussa hämääminen paljastuu, heti kysytään missä olet töissä nyt, "ai et missään, entäs tämä työkokemus koska olit täällä?" jne.

Anonyymi kirjoitti...

Joku haikaili yrittäjäksi, kun ei muuten työllisty...minäkin kokeilin, että työllistyisin 50-vuotiaana... Huonolla tuloksella,,,Yrittäjyyteen kun vaaditaan muutakin kuin alan valinta ja koulutus: intohimoa, markkinointihenkeä, sitkeyttä sekä riskinotto-että hallintakykyä.Vuoden jaksoin +-0 tuloksella ilman lomia tai muita tykykannusteita..

TOIvoton työtön kirjoitti...

Yrittäjyyteen tarvitaan lisäksi suhteita ja verkostoja.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä se ajattelun ero varmaan onkin. Joku sanoi tuolla, että yritti vuoden eikä onnistunut. No yritä uudelleen. Jos kerran töitä ei saa, niin kumpi on parempi vaihtoehto? Yrittää vai makoilla kotona sohvalla? Ei mullakaan ole mitään erityistä intohimoa, markkinointihenkeä, suhteita tai verkostoja. Oikeastaan ei ole mitään sellaisia asioita, jotka puoltaisi yrittäjäksi ryhtymistä! Säästötkin nollassa. Ajattelin yrittää silti. Toiset valittaa, toiset tekee. Ne ketkä yrittää, ehkää saakin jotain.. Valittamalla ei saa mitään.

Anonyymi kirjoitti...

Onhan se yrittäminen helppoa niin kauan kun on säästöjä, puolison palkka ym. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että siinä vaiheessa kun et ole voinut puoleen vuoteen maksaa itsellesi palkkaa, kun töitä on vähän tai ei ollenkaan ja silti on kaikki h´tin maksut maksettava ja säästöt syöty, niin ei paljon naurata.

Olen vain pyöritellyt päätäni kun yksi sukulainen valittaa, miksi hänen siskonsa ei ala yrittäjäksi kun on joutunut työttömäksi. Hän itse toimii yrittäjänä, mutta vakituisen kokopäivätyön ohessa. On ihan eri yrittää kun toimeentulo on varmistettu ja yrittämisestä saa lähinnä taskurahaa palkan päälle, kuin aloittaa yrittäminen työttömänä. Tätäkään nämä aina töissä olleet eivät vain suostu tajuamaan.