Työpaikka merkitsee palkkaa eli toimeentuloa, kuulumista työyhteisöön, menemistä työpaikalle (on
siis paikka minne mennä) parhaassa tapauksessa tekemään jotain mielekästä
(ainakin voi kohkata tärkeänä työnsä
perässä – oli se työ tärkeää tai ei). Työttömällä ei ole mitään edellä
mainituista eikä niitä oikein voi korvata millään muulla. Työttömällä on vain
aivan liikaa aikaa pyöritellä päässään kaikenlaisia pessimistisiä
tulevaisuudennäkymiä ynnä muuta ”kivaa”.
Työttömällä ei ole rahaa, ei työyhteisöä mihin kuulua, ei
työpaikkaa minne mennä eikä välttämättä - ainakaan joka päivälle - mielekästä
tekemistäkään. Tarpeelliseksi voi itsensä tuntea kotona lasten kanssa, ja onhan
perhe tärkeämpi yhteisö kuin työyhteisö – tai sen ainakin pitäisi olla. Ikävystymiseltä, turhautumiselta ja
kyllästymiseltä ei työtön siitä huolimatta voi välttyä.
Työtön ei voi myöskään odottaa palkkapäivää, lomia tai
eläkkeelle pääsemistä, koska hän ei saa palkkaa, hänellä ei ole lomia eikä hän
tule myöskään saamaan eläkettä (ainakaan sellaista summaa, että sillä
pärjäisi). Jäin työttömäksi noin 20 vuotta ennen eläkeikää (oletettu eläkeikä
63 vuotta), joten tässä olisi vielä 16 vuotta työttömänä lusittavaksi – jos ei työllistymisen suurta ihmettä kohdalleni
osu.
Psykologiankin puolella työelämää pidetään aikuisilla yhtenä keskeisenä elämän osa-alueena, lähiyhteisön (lähinnä oman kotitalouden edustajat ja mahdollisesti lähisukulaiset), vapaa-ajan sosiaalisten kontaktien ja omien harrastusten/intressien ohella. On selvää, että työttömyys (varsinkin pitkittyessään) karsii työelämän lisäksi myös muita osa-alueita (muut sosiaaliset kontaktit vähenevät, taloudellinen rajoittuneisuus heikentää harrastus- ja "vapaa-ajan"viettomahdollisuuksia - ja lisäksi matala mieliala syö kodin sisäistä ilmapiiriä).
VastaaPoistaTyöttömyyden pitkittyminen ei nyky-Suomessa ole 'temppu eikä mikään': yhä useampi siihen saa tottua, vaikka se on laiha lohtu yksilöllisen (pitkäaikais)työttömyyden suossa. Muutamien tyhjäkäyntivuosien jälkeen huomaa jo selvän eron: asioihin tarttuminen on vaikeampaa kun motivaatio heittelee laidasta laitaan. Mitä useampia "tilanteen ratkaisuvaihtoehtoja" on kokeillut, sitä tiedostavammaksi tulee mahdollisuuksien vähyydestä.
Keinot ovat vähissä myös yhteiskunnassa, mistä tietysti erinomainen esimerkki ovat ELY -keskusten puhtaasti kosmeettiset "työvoimapoliittiset toimenpiteet". Mielenkiintoinen ilmiö on sekin, että illuusioitaan ylläpitävät työvoimavirkailijat ovat työttömyyden pitkittyessä vallitsevasta tilanteesta (käsittämättömän) paljon työnhakijaa heikommin perillä.
Loistava kommentti, olet taas kerran asian ytimessä!
VastaaPoistaKodin sisäistä ilmapiiriä syövä matala mieliala on täällä nyt valitettavasti hyvinkin ajankohtaista.
"Kodin sisäistä ilmapiiriä syövä matala mieliala" oli hyvin tuttu meidänkin perheessä monta vuotta, kun molemmat olimme työttöminä.
VastaaPoistaElämä muuttui totaalisesti.
Jep naulan kantaan. Työ ei toki ole koko elämä, mutta valitettavasti itselläkin työttömyys on vaikuttanut negatiivisesti muihin elämän osa-alueisiin.
VastaaPoistaVoi että pistää taas vihaiseksi!
VastaaPoistaLukekaapa HS:n tämänpäiväinen artikkeli vuorotteluvapaasta ´Päteviä vuorotteluvapaiden sijaisia olisi vaikea löytää´ (siis jos pitkätaikaistyöttömiä pitaisi näihin pesteihin palkata).
Ihmiset ovat ihan yhtä takapajuisia kuin 100v. EKR.
Edellinen kommentoija tässä vielä.
VastaaPoistaOn se kumma, miten vuorotteluvaapaata puolustavat vakitöissäolijat ovat sitä mieltä, että vuoden poissaolon jälkeen he palatessaan työhön ovat virkistäytyneitä ja heidän työtehonsa ja -taitonsa eivät ole kadonneet mihinkään. Alle vuodenkin työttömänä ollut heidän mielestään taas ei ole kykenevä enää yhtään mihinkään ja kaikki työtaitonsa on työtön menettänyt. Voi jestas, mitä kaksinaamaisuutta. Oksettavaa.
Edellinen kommentti on tosi hyvä: miten toinen virkistyy vuoden tauolla ja toinen kadottaa taitonsa? Hyvää pohdintaa.
VastaaPoistaNo, tuohon kategoriaan kyllä sopii sekin tyyli, mitä itse kerran aiemmin koin työvelvoitteen aikana eli kun olin tullut irtisanotuksi, mutta piti vielä käydä töissä irtisanomisaikana. Silloin monet ihmiset lakkasivat tervehtimästä työpaikalla. Yhtä järkevää toimintaa kun tuo em. asia.
Se etta kohta entiset työtoverit eivät enää tervehdi irtasanotuksi tullutta kolleegaansa, kertoo täydellisestä peruskäytöstapojen puutteesta, miten ne ovatkaan suomalaisilta niin usein kateissa? Onko niin vaikeaa ajatella itseään samaan tilanteeseen eli miten ´kiva´ olisi itsestä, jos joutuisi itse samanlaisen kohtelun kohteeksi? Tuntuu olevan. Kai nämä ihmiset sitten ihan tosissaan kuvittelevat olevansa parempia työntekijöitä kuin ne irtisanotut vaikka kaikkihan tietävät, että irtisanomisten takana on usein ihan eri syyt kuin itse työnteon laatu, kuten firman sisäinen politikointi ja kuka on kenenkin hyvissä kirjoissa, syystä tai toisestakin.
VastaaPoistaSe taas että vuorotteluvapaalta palaavan työteho on hänen omasta mielestään vaan parantunut vuoden poissaolon aikana, kun samainen vuorotteluvapaalta palaaja heittää vuoden verran työttömänä olleen hakemuksen roskakoriin, kertoo ihmisten ajattelun hataruudesta ja epäloogisuudesta, ja suoraan sanottuna, idioottimaisuudesta. Mutta miten sitä vastaan voi taistella? Ei oikein millään, kun heillä, joilla on töitä, on valta valita omat kolleegansa.
Myös hoitovapaalla voi olla vuosikaudet ja palata työpaikalle, jossa työ on pysynyt tallessa - eikä ammattitaitokaan siis ole kadonnut mihinkään?
VastaaPoistaTyöttömänä ollessa sen sijaan kaikki osaaminen ilmeisesti katoaa jo työttömäksi jäämistä seuraavana päivänä?
Työttömällä on motivaatio ja nöyryys tuplattuna kuin heillä, jotka ovat vuosikausia olleet mahdollisesti tympääntyneitä ollakseen mukaviakaan. Millä tasolla em. henkilö olisi parempi kandidaatti kuin työtön. Sinäkin olet esimerkki siitä ettet halua maata työttömänä ja olet opiskellutkin ja tehnyt jotain työllistymisen eteen. Toivottavasti hakemuksesi ovat positiivisia ja haastatteluissa pessimismi ei näy. Jos ei, niin on rikos että olet työtön. Kuten se, että itsekin olen. Vuorotteluvapaat ovat ainoa työlaji joka suosii työttömiä, joten kyllä kiitos, paljon enemmän niitä työmarkkinoille!
Poista