Olen
kopioinut tämän loistavan(!) analyysin jostain(?) enkä muista aiemmin
julkaisseeni sitä. Joten tässä se tulee:
”...työmarkkinoille
on jakautunut käytännössä kolmen
kerroksen väkeä:
1.
Kaikista heikoimmassa asemassa ovat ne
joilla on vaikeuksia saada minkäänlaista työtä.
2.
Seuraava ryhmä on se sakki, joka ei
yrityksistään huolimatta saavuta vakituista työpaikkaa tai menettävät
aina suhdanteiden laskiessa työpaikkansa ensimmäisten irtisanottavien joukossa.Tähän
joukkoon saattaa muuten kuulua paljon erikoisosaajia, jotka eivät
päivittäisessä työssään pyöritä operatiivista bisnestä
vaan esimerkiksi kehittävät liiketoimintaa, prosesseja ja järjestelmiä.
3.
Poppoo, joka jostain syystä (usein
tuurin) myötä on saavuttanut vakituisen aseman yrityksen henkilöstössä.
He
eivät menetä paikkaansa edes YT-neuvotteluissa. Tässä porukassa on varmasti
koko joukko parhaan sarjan osaajia -ja
aivan varmasti vähintään yhtä suuri joukko niitä, jotka ovat sammaloituneet
työpisteensä ääreen ja viettävät kokotyöpäivänsä
suomi24-palstalla ja pasianssia pelaten.”
Työmarkkinoilla on siis
voittajia ja häviäjiä. Tunnen myös kolmosryhmään kuuluvia henkilöitä, joiden
työpaikkojen pysyvyyttä monesti olen ihmetellyt - ja tietenkin kadehtinut! Itse
kuuluin aiemmin ryhmään 2, mutta nyttemmin olen siirtynyt ryhmään 1…
Kiitos
tuntemattomalle tekijälle analyysistä, juuri näin se menee! (Harmi kun en
merkinnyt lähdettä talteen, mutta luen niin paljon työttömyysaiheisia
keskusteluja, etten aina huomaa tehdä sitä.)
Minäkin olen ihmetellyt miten jotkut voi pitää työpaikkansa vuosi toisensa jälkeen. Olin pari vuotta sitten opintoihini kuuluvassa työharjoittelussa toimistotöissä. Siellä olin osan ajasta yhden naisen kanssa, jolle tuli sinä aikana 20 vuotta täyteen kyseisessä työpaikassa. Aika ison osan aikaa hän kävi moikkaamassa ja juttelemassa työkavereiden kanssa, luki lehtiä tai katsoi "uutisia" netissä ja muuta epäolennaista. Monta kertaa viikossa hän myös kävi kysymässä apua jonkun työtehtävän suhteen taloussihteeriltä, tämä nainen teki töitä taloshallinnon parissa.
VastaaPoistaKukaan muu hänen lisäkseen ei myöskään tehnyt töitä juuri tämän työtehtävän parissa, joten ihmettelen tarvitaanko tähän tehtävään todella yhden ihmisen täysipäiväistä työpanosta, jos aikaa jää useita tunteja päivässä muiden epäolennaisuuksien tekemiseen.
Itsekin oon pitkäaikaistyötön. Onneksi tätä blogia lukemalla tuntee saavansa vertaistukea, varsinkin kun omassa tuttavapiirissä kaikki ovat työssäkäviä. Tuntuu helpottavalta lukea jonkun samassa tilanteessa olevan pohdintoja asiasta.
VastaaPoistaMitä mieltä olet tästä jutusta: http://www.hs.fi/ihmiset/a1380259273316?jako=98a665863c61f8b3f26db1658ebbad57&ref=og-url
VastaaPoistaMinusta tuo Virpin pakina on hyvän ironinen ja hän tuntuu ymmärtävän ihmisten kaksinaamaisuuden.
VastaaPoistaSalmen kolumni on poikinut paljon hyviä kommentteja, esim.:
VastaaPoista"Jakolinja me työssäkäyvät ja te työttömät osoittaa jotain vinksahtavaa paitsi sivistyksen tasosta, myös valitettavasti lehdenkin omaksumasta linjasta, vai onko se linjattomuutta?"
Minua häiritsi kolumnissa kovasti juuri tämä ME aktiivikansalaiset - TE työttömät -vastakkainasettelu. Kyllä työtönkin voi olla monella tavalla aktiivinen (harrastuksissa, opiskelemalla, kirjoittamalla blogia...)
Työssäkäynti ei automaattisesti merkitse erityistä aktiivisuutta, vaan siellä työpaikallakin voi olla passiivinen. Ehkä tuo vastakkainasettelu oli sitten sitä ironiaa? Hyviä näkökohtia työttömyyteen Salmi kolumnissaan toki esitti.