perjantai 27. syyskuuta 2013

Työmarkkinoista



Olen kopioinut tämän loistavan(!) analyysin jostain(?) enkä muista aiemmin julkaisseeni sitä. Joten tässä se tulee:
”...työmarkkinoille on jakautunut käytännössä kolmen kerroksen väkeä:

1. Kaikista heikoimmassa asemassa ovat ne joilla on vaikeuksia saada minkäänlaista työtä.

2. Seuraava ryhmä on se sakki, joka ei yrityksistään huolimatta saavuta vakituista työpaikkaa tai menettävät aina suhdanteiden laskiessa työpaikkansa ensimmäisten irtisanottavien joukossa.Tähän joukkoon saattaa muuten kuulua paljon erikoisosaajia, jotka eivät päivittäisessä työssään pyöritä operatiivista bisnestä vaan esimerkiksi kehittävät liiketoimintaa, prosesseja ja järjestelmiä.

3. Poppoo, joka jostain syystä (usein tuurin) myötä on saavuttanut vakituisen aseman yrityksen henkilöstössä.
He eivät menetä paikkaansa edes YT-neuvotteluissa. Tässä porukassa on varmasti koko joukko parhaan sarjan osaajia -ja aivan varmasti vähintään yhtä suuri joukko niitä, jotka ovat sammaloituneet työpisteensä ääreen ja viettävät kokotyöpäivänsä suomi24-palstalla ja pasianssia pelaten.”

Työmarkkinoilla on siis voittajia ja häviäjiä. Tunnen myös kolmosryhmään kuuluvia henkilöitä, joiden työpaikkojen pysyvyyttä monesti olen ihmetellyt - ja tietenkin kadehtinut! Itse kuuluin aiemmin ryhmään 2, mutta nyttemmin olen siirtynyt ryhmään 1…
Kiitos tuntemattomalle tekijälle analyysistä, juuri näin se menee! (Harmi kun en merkinnyt lähdettä talteen, mutta luen niin paljon työttömyysaiheisia keskusteluja, etten aina huomaa tehdä sitä.)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen ihmetellyt miten jotkut voi pitää työpaikkansa vuosi toisensa jälkeen. Olin pari vuotta sitten opintoihini kuuluvassa työharjoittelussa toimistotöissä. Siellä olin osan ajasta yhden naisen kanssa, jolle tuli sinä aikana 20 vuotta täyteen kyseisessä työpaikassa. Aika ison osan aikaa hän kävi moikkaamassa ja juttelemassa työkavereiden kanssa, luki lehtiä tai katsoi "uutisia" netissä ja muuta epäolennaista. Monta kertaa viikossa hän myös kävi kysymässä apua jonkun työtehtävän suhteen taloussihteeriltä, tämä nainen teki töitä taloshallinnon parissa.
Kukaan muu hänen lisäkseen ei myöskään tehnyt töitä juuri tämän työtehtävän parissa, joten ihmettelen tarvitaanko tähän tehtävään todella yhden ihmisen täysipäiväistä työpanosta, jos aikaa jää useita tunteja päivässä muiden epäolennaisuuksien tekemiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Itsekin oon pitkäaikaistyötön. Onneksi tätä blogia lukemalla tuntee saavansa vertaistukea, varsinkin kun omassa tuttavapiirissä kaikki ovat työssäkäviä. Tuntuu helpottavalta lukea jonkun samassa tilanteessa olevan pohdintoja asiasta.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä mieltä olet tästä jutusta: http://www.hs.fi/ihmiset/a1380259273316?jako=98a665863c61f8b3f26db1658ebbad57&ref=og-url

Anonyymi kirjoitti...

Minusta tuo Virpin pakina on hyvän ironinen ja hän tuntuu ymmärtävän ihmisten kaksinaamaisuuden.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Salmen kolumni on poikinut paljon hyviä kommentteja, esim.:
"Jakolinja me työssäkäyvät ja te työttömät osoittaa jotain vinksahtavaa paitsi sivistyksen tasosta, myös valitettavasti lehdenkin omaksumasta linjasta, vai onko se linjattomuutta?"

Minua häiritsi kolumnissa kovasti juuri tämä ME aktiivikansalaiset - TE työttömät -vastakkainasettelu. Kyllä työtönkin voi olla monella tavalla aktiivinen (harrastuksissa, opiskelemalla, kirjoittamalla blogia...)
Työssäkäynti ei automaattisesti merkitse erityistä aktiivisuutta, vaan siellä työpaikallakin voi olla passiivinen. Ehkä tuo vastakkainasettelu oli sitten sitä ironiaa? Hyviä näkökohtia työttömyyteen Salmi kolumnissaan toki esitti.