Seuraavassa on työttömyyden syvin olemus erittäin ytimekkäästi tiivistettynä:
* työttömän ihmisarvo on Suomessa alempi kuin työssäkäyvän
* saat jatkuvasti selitellä tilannettasi ja aina löytyy joku sinua "sisukkaampi", joka "on ollut samassa tilanteessa jalka poikki ja vammaisen lapsen omaishoitajana ja silti työllistynyt"
* vaikka olet jatkuvasti kotona, et jaksa huvituksia pitkään koska niiden vastapainoksi ei ole ns. velvollisuuksia = kaikki menettää merkityksensä
* tuet eivät (ehkä ansiosidonnaista lukuun ottamatta) ole kovin suuret ja rahastressi voi kiristää koko perheen hermoja alitajuntaisesti
(Lähde: keskustelun kommentti 9/14 )
Aivan itse on tullut nämä asiat koettua ja työttömyyskokemus vain pitkittyy pitkittymistään. Kun jatkuvan "lomailun" vastapainoksi ei ole mitään työvelvollisuuksia, ei loputon vapaa-aika tunnu ansaitulta vaan se maistuu puulta! Työlliset valittavat, kun heillä on vain viisi viikkoa vuodessa lomaa. Minullapa niitä onkin 52. Mahtavaa - tai sitten ei.
Minun on vaikea ymmärtää, että joku pitää työttömyyttä vielä tänä päivänä jonain huonouden merkkinä. Olen esim. itse pitänyt työllisyyskurssia työttömille insinööreille, (joiden ehkä joskus vielä ajateltiin olevan koko työttömyyden ulottumattomissa). Kurssilla oli mielettömiä osaajia ja asiantuntijoita, joiden ei olisi uskonut millään olevan tarpeettomia työnantajalleen. Silti tiedän tuostakin porukasta monen olevan vieläkin ilman uutta työtä :(
VastaaPoistaJos joku vielä ajattelee työttömien olevan huonompia, hän itse on on täysin erkaantunut tästä päivästä, ei seuraa ajankohtaisia asioita, sivistymätön ja hölmön luottavainen siihen, ettei itse joudu yt-myllyyn.
Anteeksi kovat sanat, mutta minulta ei riitä ymmärrystä em. henkilöille ;)
Osittain minä olen samaa mieltä siitä, että työttömät ei ole huonompia. Ei aina edes niissä oman alan töissään. Olin viime viikolla työhaastattelussa jossa haastattelija (yrityksen omistaja) kertoi miten olivat joutuneet irtisanomaan viime kesänä parikin tyyppiä koska eivät hallinneet asiakaspalvelua ja itse työn jälki oli aivan ala-arvoista. Kyse on rakennusalan viimeistely töistä.
VastaaPoistaEn saanut työpaikkaa, vaikka varmasti olisin ollut ammattitaitoinen: tehnyt hyvää jälkeä ja osannut käyttäytyä asiakkaiden kanssa. Jonka myös haastattelija totesi, mutta työn sai varmaan hakija, jolla oli vielä enemmän kokemusta kuin minulla.
Työn voi hyvinkin usein saada se joka on hyvä haastattelussa, mutta ei välttämättä osaa työtään kovinkaan hyvin.
Sellaiset henkilöt, jotka ovat olleet koko työikänsä töissä ja välillä sujuvasti vaihtaneetkin työpaikkaa,
VastaaPoistasaattavat pitää työttömiä jotenkin huonompina ja työttömyyttä työttömän omana vikana.
Eivät kaikki ehkä kuitenkaan?
Jos ei muuta, niin työtön itse tuntee alemmuutta ja huonommuutta, jos ja kun hänen ympärillään on vain menestyviä työssäkäyviä ihmisiä!
Joskus tosiaan tuntuu aika sattumanvaraiselta se, kuka työpaikan lopulta saa ja kuka taas jää rannalle.
Olen samaa mielta kommenteista. Ajat ja asenteet ovat kuitenkin koventuneet. Ja kun kuitenkin yli 90% ihmisista ON toissa, monilla on edelleen tama asenne etta he ovat pakostakin parempia tyontekijoita koska heilla toita on, sita omaa erinomaisuutta ei mitenkaan kyseenalaisteta, ei ennen kuin on pakko eli kun se tyottomyys ehka osuu omalle kohdalle.
VastaaPoistaEniten minua inhottaa tyonhaussa rekrytoimistot joiden edustajat ovat yleensa nuoria 80- ja 90-luvulla syntyneita. Heilla on useimmiten ihmissuhdetaidot aika hakusessa ja kysyvat usein hyvinkin agressiivisesti etta 'et siis ole ollut toissa sitten xx.xx.xxxx, pitaako tama paikkansa? Mita olet tehnyt siita lahtien?' Usein sen alentuvan asenteen kuulee jo aanensavysta enka nyt vain kuvittele. Tekee aina sarkastisesti mieli kysya etta 'oletko selvilla mita on maailmantaloudessa tapahtunut sitten 2008? Ja kun heille kertoo etta on aktiivisesti hakenut toita onnistumatta pari vuotta, heille se kertoo siita etta ei ole kelvannut kellekaan eli heidan halunsa edustaa sinua laskee kuin kissan hanta. Heidan ajatusmallejaan on hyvin vaikea kyseenalaistaa, ei siita saa kuin hankalan ihmisen leiman. Suurin ongelma on se etta enemmisto firmoista kayttaa vielakin rekrytoimistoja eivatka rekrytoi suoraan itse.
Rekrytointifirmoista en tiedä, mutta jos nyt ajattelen omia tuttavia, sukulaisia tai työkavereita (kyllä olen töissä, ainakin nyt), niin en kyllä tiedä ketään, joka ajattelisi negatiivisesti työttömistä tyyliin, että työttömyys olisi henkilön oma syy tai että työttömät olisivat alempiarvoisia tai etteivät haluaisikaan oikeasti töitä. Näitä ajatuksia tuntuvat viljelevän työttömät itse. Näin olen huomannut ollessani itse työttömänä. Ehkä se johtuu siitä, että kun itse kokee/luulee olevansa huonompi kuin työssäkäyvät, niin suhtautuu itse hieman liiankin negatiivisesti itseensä ja luulottelee liikaa muiden ajatuksia. Jos jollain on hörökorvat ja hän häpeää niitä itse, niin silloinhan tämä hörökorvainen helposti ajattelee jokaisen katseen tarkoittavan tuijotusta hänen korviinsa, vaikka muut eivät edes huomaa korvia eivätkä todellakaan katso niitä. Ymmärrättekö asian mitä ajan takaa, vaikka en ehkä osaakaan sitä selvittää sujuvasti. Ei kirjoituslahjoja =) .
VastaaPoistaMinun yllaolevat kommenttini perustuvat todistamiini kokemuksiin, ei omiin tuntemuksiini. Eli en itse koe olevani huonompi mutta useat tahot yrittavat litistaa.
VastaaPoistaYksi pomoni sanoi kerran ettei halua harkita vakiduuniin ketaan joka on patkatoissa. 'If they are any good, why would they work as an interim?' oli hanen perustelunsa. Mukavasti sanottu, varsinkin kun mina itse olin ns interim (= valiaikainen). Ei han sita minulle suoraan sanonut, kuulin kiertoteitse. Kehui usein tyopanostani mutta sitten kun tuli vakipaikka auki, en kelvannut siihen jostain syysta. Ei sita jarjella tajunnut, siis miten syvalla ennakkoluulot vaikuttavat vaikka kaikki todellisuuspohjainen todistusaineisto puhuu muuta.
Hiljattain yksi rektytoimisto sanoi ettei voi laittaa minua eteenpain yhteen tyopaikkaan koska asiakasfirma oli tahdentanyt etta sille kelpaa ainoastaan jo jossain muualla toissa olevat kandidaatit. Eihan tasta voi/nut vetaa kuin yhden johtopaatoksen eli etta heidan mielestaan tyottomat tyontekijat eivat ole tarpeeksi hyvia. Ja tama ei ole mikaan poikkeus, useat rekryfirmat ovat kertoneet minulle samaa. Ika (lahemmas 50), ulkomaalainen nimi (asun ulkomailla) ja tyottomyys ei anna lisapinnoja tyonhaussa. Vitsit on vahissa.
>>Yksi pomoni sanoi kerran ettei halua harkita vakiduuniin ketaan joka on patkatoissa. 'If they are any good, why would they work as an interim?' oli hanen perustelunsa.>> Tällaista voi suustaan päästää vain ihminen, joka ei ole tajunnut työmarkkinoiden muuttuneen. Työttömyys voi sattua kenen tahansa kohdalle vaikka olisi kuinka hyvä. Ironisin tapaus on kun eräässä firmassa palkittiin työntekijä erinomaisesta työstä ja kuukauden päästä irtisanottiin kuitenkin. Osasto lakkautettiin eikä vastaavaa työtä löytynyt syystä tai toisesta saman firman sisältä. Suurin osa työttömistä ei ole omasta halustaan ilman työtä eivätkä ole itse itseään irtisanoneet, joten miten työttömät voisivat olla muka huonompia kuin kukaan muu?
VastaaPoistaJos eli kun raha on arvon mitta, niin työtön on tässä pelissä aika huono.
VastaaPoistaPaljon on vaikka kuusikymppistä ikäluokkaa, jotka eivät voi käsittää ettei korkeakoulutettu ihminen saa töitä (eli ovat pihalla nykymenosta).
Omalta osaltani en voi edes sanoa olevani mitenkään erikoisen erinomainen missään työhommassa, toisaalta en ole ahkera mutta en laiskakaan, vaan jotain siltä väliltä. Jos todella erinomaisiakin pistetään pois (mitä en suoraan usko yrityksissä ainakaan), niin minun osaltani "game over".
4*
Pakko saivarrella vielä ettei kuitenkaan ihan yli 90% ihmisistä ole töissä, vaan työllisyysaste on noin 68% tilastokeskuksen mukaan, ja jos otetaan vain kokoaikatöissä olevat, niin näitä on runsaat 55% (eli pyöreästi kaksi miljoonaa henkilöä 15-64 vuotiaista). Mutta kuitenkin paljon porukkaa on palkkatöissä että miksi juuri minä en ole.
VastaaPoista4*
Minun kohdallani näitä rekrytointiin vaikuttavia ja työllistymistäni estäviä ennakkoluuloja aiheuttavia
VastaaPoistaasioita on aivan liikaa:
- olen työtön, enkä työssä oleva työnhakija
- edelliset työpaikkani ovat olleet pätkätöitä, ja niistäkin on liian kauan aikaa
- en ole enää pitkään aikaan onnistunut työnhaussa eli kelvannut minnekään, joten miksi kelpaisin jatkossakaan?
Minä olen nyt tällaisessa "välimuodossa", kun olen työllistämisvaroin palkattuna. En tosiaankaan koulutustani tai kokemustani vastaavissa hommissa, ja haastattelussa rekrytoija kysyikin, että miten minä voisin "alentua" tavallisiin toimistohommiin tälläisella taustalla. Sain paikan varmaan armosta, kun huokaisin, että tässä tilanteessa ei tehtävillä niin väliä, kunhan vain pääsisin TÖIHIN. Onhan tuo jo välähtänyt mielessä, että tätäkö varten maisteriksi piti lukea, mutta painan ne ajatukset pois, ehkä tässä on uuden alun mahdollisuus...
VastaaPoistaSinua saatetaan pitää liiankin pätevänä ja kokeneena moniin hakemiisi paikkoihin, ei suinkaan kelpaamattomana. Tsemppiä ja jaksamista ♥
Kiitos, Saretska! Liian kokenut taitaa kuitenkin yleensä olla kaunisteleva ilmaisu liian vanhasta?
VastaaPoista