Työpaikkapula

Näin sellaista pahaa unta, että olin ollut lähes neljä vuotta työttömänä. Sitten heräsin ja se olikin totta!

Subjektiivista oikeutta työpaikkaan ei ole olemassa - varsinkaan minulla sitä ei tunnu olevan. Kuitenkin tämän yhteiskunnan toiminta perustuu siihen, että sen jäsenet käyvät töissä, saavat palkkaa sekä maksavat veronsa ja laskunsa. Yhtälö ei kuitenkaan toimi, koska kaikilla sitä oikeutta työpaikkaan ei ole.

 Kahden viimeisimmän (tai ehkä jopa viimeisen) työpaikkahakemukseni kohtalo on seuraavanlainen: Ensimmäisen hakemani paikan hakuajan päättymisestä on jo kulunut lähes kaksi kuukautta, eikä sieltä ole kuulunut yhtään mitään. Toinen hakemani paikka on erään alan lähes monopoliyritys, jonne olen hakenut jo useita kertoja enkä ymmärrä miten jaksoinkin vielä "hakata päätäni seinään" sen firman kanssa! Aivan turhaa energian ja ajan tuhlausta... Olen niin monta kertaa jo pahoittanut mieleni sinne kelpaamattomuudestani, että miksi ihmeessä enää edes yritin mitään? Viime kesänä oli sellainen tilanne, että tässä firmassa oli olevinaan vuokratyöpaikka auki. Kävin haastattelussa ja haastattelu meni kuulemma hyvin, mutta työpaikkaa vain ei silloinkaan irronnut, koska "projektit siirtyivät"... On tämä todellakin niin TOIvotonta! (Tämän paikan hakuajan päättymisestä on melkein kuukausi - ja jos hakijasta todella ollaan kiinnostuneita, häneen otetaan yhteyttä jo ennen hakuajan päättymistä.)

Liian pitkä työttömyys ja "korkea" ikäni karsivat minut aina pois, koska osaamista, oppimiskykyä, aitoa kiinnostusta ja motivaatiota minulla kyllä olisi ja ne olen tuonut esiin. Kova henkilökohtainen työpaikkapula ja erityisesti pula siitä yhdestä minut työllistävästä työpaikasta jatkuu yhä edelleen.