perjantai 19. huhtikuuta 2013

Teollisuusalueella



Ajelen joitakin kertoja viikossa asioille asuinalueeltamme ”naapurilähiöön” erään teollisuusalueen läpi. Ajellessani tulee vastaan kiintoisia näkymiä: Ensimmäisenä näen yhdestä mutkasta kääntyessäni eräälle firmalle noin vuosi sitten rakennetut valtavat rakennuskolossit ja mietin, ettei tuollakaan ole minulle työpaikkaa… Voin toki laittaa sinne avoimen hakemuksen, mutta lopputulos olisi sama vaikka en laittaisikaan.  Mutkan jälkeen vasemmalla lukee rakennuksen seinässä sen firman nimi, jossa viimeksi kävin työhaastattelussa. No, sinnekään en kelvannut - kuten jo tiedetään. Ajaessani eteenpäin tulen risteykseen, josta käännyttiin entiselle linja-autotehtaalle, jonka tuotanto siirrettiin muutama vuosi sitten Puolaan. Tuossa tehtaassa olin yhdeksän vuotta sitten kuukauden työharjoittelussa (eikä sieltä tietenkään mitään työpaikkaa irronnut). Seuraavasta risteyksestä käännytään lääketehtaalle (työpaikka, jossa sama henkilöstö on työskennellyt vuosikaudet), jonka japanilaiset omistajat ovat ilmoittaneet sulkevansa vuoteen 2016 mennessä.  Henkilökohtaisesti olisin erittäin iloinen, jos minulla olisi tiedossa työpaikka edes sinne asti… Ei tuo silti tietenkään mikään hyvä uutinen ole. Surkea on Suomen ja Euroopan talouden tila! Viikoittain tulee yt- neuvottelu- ja henkilöstön vähennys-uutisia. 


Viime viikonlopun Aamulehden sunnuntai-liitteessä oli juttu Ruovedellä suljettavasta StoraEnson pakkaustehtaasta.  Sieltä jää 53 henkilöä enemmän tai vähemmän työttömäksi. Jutussa kysyttiin 16:lta tehtaan työntekijältä: ”Minne menet?”  Minun huomioni kiinnittyi kahteen naiseen, joista toinen iältään 42 ja toinen 50. Heistä molemmat olivat saaneet uuden työpaikan! Tietenkin he ovat työpaikanvaihtajina olleet aivan eri asemassa työnhaussa kuin työtön työnhakija. 50-vuotias oli hakenut töitä myös Tampereelta, mutta ei ollut löytänyt (jotenkin tämä tieto ei yllättänyt minua yhtään…) Hän oli saanut uuden työpaikan Lahdesta. Onnittelut heille! Itse olin 42 (täytin pian 43) jäädessäni työttömäksi viimeisestä pätkätyöstäni eikä sen jälkeen ole kysyntää minusta ollut.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Insinööreillä on kuitenkin verrattain hyvä työllisyystilanne, uusimman Tekniikan&Talouden mukaan työttömyysprosentti on n. 5. Monissa firmoissa on tällä hetkellä myös rekrytointikielto päällä, vaikka tekijöitä tarvittaisiin.

Minun ystäväpiirissäni on auttanut lisäkoulutus, ja olen senkin ihmeen nähnyt että yli 50v nainen saa vakipaikan :) Mutta nämä jutut eivät tule nykyään helpolla vaan pitää olla valmis vaihtamaan vaikka koko alaa (tai sitten pitää omistaa kaveri joka järjestää sulle työpaikan).

Mulla itselläni on sellainen tilanne, että löytyy tutkinnot sekä yliopistosta että amk:sta (kumpikin eri alalta), työkokemusta runsaasti melkein täysin eri aloilta kuin nämä em. ja aikomus on opiskella ehkäpä pari tutkintoa lisää tähän päälle vielä. Hulluuttahan tämä olisi jos yleistyisi menettelytapana :D Mutta kiipelisin varmaan seinille jos en saisi tehdä mitään ja kyllä järjestelmästä näyttää löytyvän aina keinoja tehdä kaikkea muuta paitsi oikeaa työtä ;)

TOIvoton työtön kirjoitti...

Tekisin oikeaa palkallista työtä oikein mielelläni - oli "järjestelmässä" keinoja(?) olla tekemättä sitä tai ei! Kyllä minä täällä kotona lähes seinille kiipeilenkin...

Viimeksi olen hankkinut pätevyyden eräälle uudelle alalle, jolla ei kuitenkaan työpaikkoja (kaikille) ole. Opiskeluryhmästämme 4/14 työllistyi, kaksi vakituiseen työhön ja kaksi määräaikaiseen työhön. Harjoittelupaikkaani en työllistynyt. Äskettäin siellä oli avoinna virka, johon otettiin talossa jo sisällä ollut määräaikainen työntekijä. Näin "helppoa" on työnsaanti jopa lisäkouluttautumalla...

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitin järjestelmän työttömyyttä tukevaa luonnetta kun viittasin siihen, että melkeinpä kaikki muu paitsi työllistyminen kannattaa. Se joka ei usko voi kokeilla esim. keikkatyön tekemistä ja sen jälkeen odotella työttömyyskorvauksia parhaimmillaan kuukausitolkulla. Eräässä vuokrafirmassa olisivat halunneet maksaa palkat heti jokaisen työpäivän päättymisen jälkeen (jotta ne olisivat heti käytettävissä) mutta lainsäädäntö ilmeisesti esti tämän.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Sellaista kikkailua on työttömän elämä. Minulla ei ole koskaan ollut tuota "ongelmaa", koska en ole saanut edes mitään keikkatöitä...

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä pystynkö lohduttamaan, mutta eipä löydy töitä Satakunnan alueelta edes 31-vuotiaallekaan. Koulutusta on alalta ja ennen kaikkea monipuolista työkokemusta vaativistakin työtehtävistä, mutta tarjolla on ainoastaan puoli ilmaisia harjoitteluita tai osa-aikaista. Ansioturvan ansiosta osa-aikatyö ei kannata millään tavalla ja pätkiäkin kannattaa miettiä tarkasti. Harjottelut ja kesätyöt vituttaa, koska palkaksi tarjotaan kokeeneellekin puoli ammattilaiselle vain harjoittelijan palkkaa, noin 70-80% täysimääräisestä, jonka jo melkein "tienaa" ansioturvalla kotiin. Huomioon ottaen, miten maalla oleva säästää bensa tai diesel kuluissa viikottain, kun autoa ei tarvitse ajeluttaa 20 kilometriä 5 päivänä viikossa. Minun lähipiiristä ei juurikaan löydy työttömiä, mutta pätkätyöläisiä jonkin verran 30-45 ikävuoden väliltä.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Jotkut (kuten minäkin) vain tuntuvat joutuvan tuohon työvoimareservin reserviin, josta ei ikinä työhön oteta.