maanantai 29. huhtikuuta 2013

Nettiterapiaa = vertaistukea (vain) netistä


Koska lähipiirissäni ei edelleenkään ole yhtään työtöntä henkilöä (hyvä asia heidän kannaltaan!), täytyy minun hakea vertaistukea muualta. Olen jonkin verran vertaistukea ”livenäkin” saanut tutustuttuani typo-koulutuksessa erääseen ihmiseen, jonka kanssa kirjoittelen joskus sähköpostia ja tapaan myös harvakseltaan, koska hän ei ole samalta paikkakunnalta. Onneksi on olemassa tämä nettiterapia! Nettiterapiasta lähinnä haetaan vahvistusta omille kokemuksille ja käsityksille, ts. halutaan löytää samoja asioita kokeneita tai parhaillaan kokevia henkilöitä:
Tulkitsemme lukemamme asian omien kokemustemme valossa.

Nettiterapian hyötyjä:
-auttaa työstämään omia kokemuksiamme antamalle mahdollisuuden verrata omia ja (kirjassa tai) netissä esitettyjä kokemuksia
-vähentää yksinäisyyden kokemusta, kun tunnistamme itseämme muistuttavia henkilöitä (tai kokemuksia)
-saamme tietää, miten samanlainen kokemus on vaikuttanut/ vaikuttaa muihin ihmisiin
-rohkaisee ”sisäiseen näkemykseen” ja itsetuntemukseen (ehkä?)
-auttaa rikkomaan jämähtäneitä ajatusmalleja (tai sitten vahvistaa niitä…?)

(Lähteenä tässä olen käyttänyt erästä englanninkielistä kirjaa, jossa kerrotaan kirjaterapiasta aivan muussa asiassa kuin työttömyydessä. Olen siis hieman soveltanut näitä.)
 


14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi on netti olemassa, omaankaan lähipiiriini ei kuulu ketään työtöntä eikä kukaan ole lähipiiristäni ikinä ollut työttömänä koskaan.

Viimeksi koin hyvin kiusallisen hetken tässä keväällä omilla syntymäpäivilläni kun olimme kahvipöydässä noin 8 henkilön kanssa ja oma äitini otti esiin työttömyyteni. Kaikki muut olivat ihan hiljaa ja katselivat seinille. Kyllä otti lievästi sanoen päähän, koska läsnä tosiaan oli ihmisiä, jotka eivät ole olleet päivääkään työttömänä. Itse asiassa jokainen näistä ovat olleet samassa työpaikassa vähintään 15 vuotta, joten heillä ei ole edes hajuakaan minkälaista nykyajan työnhaku on. Näin itse kohta vuoden työttömänä olon, 58 työhakemuksen ja 7 haastattelun kokeneena on ihanaa, että "edes" netistä saa vertaistukea..

Rantakasvi kirjoitti...

Totta! Itse olin monta vuotta työttömänä ja vasta blogini kautta löysin vertaistukea. Myös masennukseen ja tähän sairauseläkkeellä oloon olen löytänyt VAIN netistä samantapaisissa elämäntilanteissa olevia. Ei kukaan läheisitäni ole kokenut samaa, enkä edes halua puhua heille asioistani tällä tasolla.

Nämä blogit ovat tosi tärkeitä henkireikiä!

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Siitäkin huolimatta, että lähipiirissä olisi (kuten allekirjoittaneella) useampiakin työttömiä, niin sanoisin näiden blogien olevan ehdottoman tärkeitä. Mitä useampi kanssakokija niihin osallistuu, sen parempi (eikä haittaa, vaikka "laulettaisiin sitä samaa laulua", sillä sekin voi olla terapeuttista).
Kyllä, ihan omassa piirissäkin on kaksi työtöntä; molemmilla tehtynä ylempi korkeakoulututkinto (kasvatus- ja taloustieteen aloilta) sekä jatko-opintoja päälle. Vaimolla on vielä opettajan pedagogiset opinnot ja runsaasti kokemusta aikuiskoulutuksesta, yliopiston assistentuurista ja yliopiston opettajan työstä. Niin vain oli noistakin huolimatta lähdettävä työttömyyden pitkittyessä luokanopettajan aikuiskoulutukseen, minkä tutkinnon kohta valmistuttua ei ole mitään varmuutta työstä - puhumattakaan mahdollisen uuden osoitteen sijainnista. Niinpä sitä siis taitaa taas vaihtua sosiaalinen piiri aivan uudeksi, mikä on tietysti erityisen haitallista noille kouluikäisille...
No, tämä on vakava ja syvään juurtunut YHTEISKUNNALLINEN ongelma, joka voi myös sattumalta pudottaa monia näköalattomaan tyhjyyteen. Tämäkin on tietysti tilanteen pitkittyessä laiha lohtu - yksilötasolla kun ongelma on aina henkilökohtainen. Näin on siitäkin huolimatta, vaikka psykologit mitä sanoisivat.

Rantakasvi kirjoitti...

Sama täällä. Itselläni on kaksi loppututkintoa, opettajan pätevyys, työkokemusta melkein 30 vuotta sekä IT-alalla että matikan opena lukioissa. Mutta, kun ikää oli reilut 50v, niin lähes neljän vuoden työttömyys vei voimat ja sairastuin. Työhaluja olisi todellakin ollut. Tämä on sitä yhteiskunnan rahojen tuhlausta;(
Onneksi on nämä blogit!

Anonyymi kirjoitti...

Olen todella kiitollinen tasta blogista ja siita paivasta kun taman loysin.

1. viestiin viitaten, eiko olekin uskomatonta miten omat vanhemmat voivat toisinaan olla kaikkein ajattelemattomampia?

Koska asun ulkomailla, omat vanhat vanhempani eivat edes tieda etta olen tyoton talla hetkella. Siita voivottelusta ja ohjeiden jakamisesta ei tulisi ikina loppua, saastan itseani silla etta en heille edes kerro. Ei se siita sen paremmaksi tulisi, painvastoin. Havettaakohan joitakin vanhempia jos heidan lapsensa ovat tyottomia? Ei kiva ajatus mutta kylla kai sellaisiakin vanhempia loytyy, niita joiden pitaa kehuskella lapsillaan.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kiitos kokemuksiani tukevista kommenteista ;-)

Pystyn liiankin hyvin samaistumaan tuohon asemaan, kun kaikilla muilla on 20:n vuoden yhtäjaksoiset työsuhteet, muttei itsellä. Siinä on työttömällä kestämistä!

On mielestäni hyvin kummallista ettei kokemusta arvosteta edes opettajan tehtävissä vai onko silläkin alalla jo nykyisin
ikäsyrjintää? Lisäkoulutuksen hankkiminen/ uudelleenkouluttautuminen ei ainakaan ketään nuorenna...

Omat vanhempani ikään kuin sivuuttavat työttömyyteni eikä siitä juuri puhuta.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos TOIvottomalle, että olet olemassa ja me muut voimme omalta osaltamme purskauttaa tuskamme kaikkien ulottuville!

Huolimatta työhistorioidemme pituuksista on surutyö ja loanheiton vastaanottaminen väistämätöntä, sinun blogisi avulla sen kestää paremmin.

Edellisestä työporukastani jäi osa työttömäksi ja loput hakivat ja saivat töitä, siis alle viisikymppiset. Ja sitten ollaan huolissaan kuusikymppisten työllistymisestä ja kotiäitien patistamisesta töihin!

Todellakin kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma, kun ei haluta töihin niitä koulutettuja ja kokeneita ihmisiä, jotka töitä haluaisivat tehdä ja pystyisivät niitä vielä tekemään, mutta kuinka kauan?

Joulukuussa olin pirun vihainen, tammikuussa toiveikas ja helmi- ja maaliskuussa välinpitämätön, miksi hakisin mihinkään, kun minua ei kukaan halua kuitenkaan?

Piruuttanikin laittelen hakemuksia menemään, vaikka tiedän, että sinnehän ne kahdensadan hakemuksen massaan uppoavat, mutta jos sittenkin.......

Ehkä pitäisi ottaa iisisti ja luovuttaa?

82 vuotias äitini (kasvattanut ja kouluttanut puolisonsa kanssa 4 lasta ja hoitanut hautaan sotaveteraanin, jolla oli lupa tappaa aikoinaan)totesi, että kyllä maailma on sekaisin, kun pitää työpaikoistakin tapella!

Terveisin

"Ikä ja ulkonäkö suojaa"

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Yhteiskunnalliseksi ongelman tekee jo se, että työttömien kokonaismäärä ei muutu, vaikka joku työtön työllistyisi.

Kehitys etenee vääjäämättä hyljeksivämpään suuntaan: työttömän statuksella ei juuri ole mahdollisuuksia työllistyä "normaalilla" tavalla. Pitkäaikastyöttömät ovat jo totaalisesti ulkona mahdollisuudesta osallistua oravanpyörään.

Ajanjakso on ruokkinut voimakkaasti työkokemuksen merkityksen korostumista. Ne (me), joilla on katkonainen ja lyhyehkö (oikeasti noteerattava) työhistoria ovat käytännössä ulkona kaikista profiileista. Retoriikan Suomeen onkin muodostunut poikkeuksellisen yksiulotteinen perusolettamus työntekijän kompaktiudesta: koulutuksen merkitystä korostavassa maassa koulutus on ajat sitten nonsaleerattu rekrytoinnin kriteerinä työkokemuksen otettua siitä totaalisen niskalenkin. Käytännössä tilanne on se, että vaikka koulutusta oli kaksin- tai kolminverroin, hakija ei usein edes pääse hankkimaan työkokemusta. Työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan vuoksi "joutosakkia" ei huolita 'puolella palkallakaan' hankkimaan työkokemusta.

Olemme jo pisteessä, johon Wallerstein vuonna 1979 ennusti päädyttävän. Kapitalismi syö itsensä, sillä maksukykyisiä kuluttajia on yhä vähemmän. Jonkin ajan kuluttua tämä joukko on niin pieni, ettei se kykene kasvattamaan pääoman haltijan aineellista lisäarvoa. Yleisesti sosiologiassa ennustettu tilanne, jossa kolmasosa on työssä, kolmasosa vaihtelevasti erilaisissa epätyydyttävissä pätkätöissä ja työttömyydessä ja kolmasosa pysyvästi työelämän ulkopuolella, on ollut todellisuutta Suomessa ja melko pitkään.

Mitä työn hakemiseen avoimilta markkinoilta tulee, niin valitettavasti yhä useampi työtön joutuu toteamaan, että tyhjän saa pyytämättäkin. Työn vaihtaminen kun ei onnistu enää kovin monelta työlliseltäkään, jotka nyky-Suomessa kuitenkin edustavat sitä ainoaa, vakasti otettavaa työvoimaa.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Olen jo aiemmin todennutkin, että tyhjän saa sekä pyytämällä että pyytämättä. Lopputulos on sama.

Anonyymi kirjoitti...

Moni ei tunne yhtään työtöntä, koska työttömät yleensä salaavat asian, jopa ihan lähipiiriltään kuten täälläkin todettu.

Itsellä taas alkamassa kesäharrastukset ja pitää keksiä miten taas suhtautua näihin "onkos lomat alkaneet?" ym. kyselyihin.

Lisäksi työttömiä on niin monen kerroksen väkeä, toiset työttömät on "parempia" kuin toiset, itse olen niin matalalle jo pudonnet, etten paljon halua enää kommentoida, kun joku näitäkin lukee "sosiaalipornona", saavat tuntea ylemmyyttä toisten hädästä.
4*

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä blogista ja kiitos myös kommentoijille!

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kiitos kiitoksista!

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa työtä tämä blogin ylläpitämisesi. Pelastit päiväni! Suurkiitos ja Jaksamista!

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kiitos sinulle :-)!