tiistai 26. maaliskuuta 2013

Eläkettä odotellessa

Mahdollista eläkettä joudun odottelemaan vielä noin 16 vuotta (oletettu eläkeikä 63 vuotta), koska melkein neljä vuotta on jo kulunut työttömänä (yhteensä siis 20 vuotta). Työttömyyteen en ole sopeutunut vielä näiden vuosien aikana, vaan olen yrittänyt kovasti päästä pois työttömyydestä ja töihin - siinä kuitenkaan onnistumatta.

Eläkkeelle jääneet tarvitsevat Aamulehden mukaan valmennusta selvitäkseen eläkkeelle jäämisestään pitkän työuran jälkeen.  Minäkin tarvitsisin jotain konkreettista jäätyäni kovin lyhyen työurani jälkeen pitkäaikaistyöttömäksi "eläkettä odottelemaan" vähän yli neljäkymppisenä. Tässä olen muunnellut eläkkeelle jäämiseen sopeutumista käsittelevää artikkelia työttömän näkökulmaan sopivaksi:
Pätkätyöllisyyttä seurasi suuri päivä, pitkäaikaistyöttömäksi jääminen. Alku oli toipumista työsuhteen huonoista puolista, kuten ikävistä kollegoista, joita ei todellakaan ole ollut ikävä. Palkkaa ja mielekästä tekemistä sen sijaan on ollut hyvinkin ikävä! Työttömyys (ja varsinkin työmarkkinatuen varaan joutuminen) asettaa taloudelle uudet reunaehdot, vastuu ajankäytöstä ja sosiaalisen verkoston ylläpitämisestä jää kokonaan itselle. Seuraava vaihe onkin ratkaista, miten elämän järjestelee uusissa puitteissa. Jos tasapaino elämään taas löytyy, on prosessi käyty läpi, mikä voi viedä puolesta vuodesta useampaan vuoteen.

Mitään tasapainoa tämän työttömyysasian suhteen en ole onnistunut löytämään.

Kommentteja Aamulehden kirjoitukseen:
"...nykyään viittäkymppiä lähestyvät potkaistaan 15-25 vuoden työttömyysputkeen eläkettä odottamaan..."

Tämä minulla onkin parhaillaan koettavana omakohtaisesti.

"Ei ole säännöllistä päivärytmiä, ei työtovereita. Eläkkeelle jäädessä myös ihmisarvo puolittuu."

Sama koskee työttömäksi jäänyttä!

"Eihän hallitus ole tehnyt mitään yli 4-kymppisten työttömien eteen joten eläkkeelle siirtyy kohta useampikin ikäluokka."

Olen jo siirtynyt "eläkkeelle" eli työmarkkinatuen varaan. Kenen asia sitten olisi tehdä tälle asialle jotain? Voiko sille edes tehdä mitään?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja eikös työmarkkinatuelta mennä eläkkeelle 65-vuotiaana? Huoh! Kohta sitäkin rajaa varmaan nostetaan.

Anonyymi kirjoitti...

Henk. koht. minä en ainakaan enää edes toivo, että asialle tehtäisiin mitään. En ole valmis enää menemään töihin kun olen parhaat työvuoteni ollut työttömänä ja epätoivoisesti yrittänyt saada työpaikkaa, niin en minä ainakaan enää halua mennä töihin kun olen vihdoinkin jotenkin tähän sopeutunut kovan taistelun ja opettelemisen jälkeen.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Jaaha... minulle tuli sitten kaksi vuotta lisää "lusittavaksi" ennen 65- vuotiaana työmarkkinatuelta kansaneläkkeelle(?) siirtymistä!

Niin totta on se, että parhaita työvuosiani minäkin tässä hukkaan työttömänä ja olen hukannut jo aivan liian monta. Menee hyvä nainen hukkaan, mutta minkäs teen? Olen kuitenkin yrittänyt työllistyä, mutta erittäin huonoin tuloksin.

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti luet joskus vielä tätä palstaasi.
Olet kohtalotoveri, sympatiat sinulle. Olen usein luullut olevani tässä suhteessa ja tilanteessani ainutkertainen tapaus. Toki tiedän, että meitä on, kukaan ei vaan, ymmärrettävästi, halua tulla julki.
Ymmärrän todella fiiliksesi, minulle on käynyt elämässä juuri samalla tavalla. Jäin työttömäksi noilla vuosikymmenillä. Sitä ennen tein kaikkeni, että töitä saisin ja sainkin. Mutta en lopuksi elämää, kuten olisin halunnut istuttuani vielä aikuisella iällä oikein koulun penkille parikymppisten seuraan. Enkä ollut ainoa.
Töitä sillä koulutuksella sain, pätkätöitä siis. Ja lopulta, kun tuli vaikeat ajat Suomessa, määräaikainen sai kunnian tehdä tilaa muille.
Työttömyysaikana fysiikka petti, pää sen sijaan ei, vaikka vaivojani yritettiin sinne tunkea. Paikkakunnan parhaat erikoislääkärit katsoivat minut työkyvyttömäksi, kela ja eläkelaitokset eivät. Se tavallinen tarina siis.
Mikäs siinä muu sitten auttoi, kuin ilmoittautua työttömäksi. Muutaman vuoden jälkeen ja aktiivisesti hoitoa etsittyäni ja saatuani (kaikki tutkimukset, lääkärit ja hoidot itse maksettuani) olin sen verran paremmassa kunnossa, että uskalsin mennä pitkälle kurssille ja suoritin taas yhden tutkinnon lisää. Niitä on minulla vasta neljä kappaletta ja muut opiskelut päälle. Kuitenkin väärän ikäiselle ei tässä maassa töitä ole. Karu totuus.
Eli 55 v lopetin yrittämisen ja sanoin, anti olla. Sen jälkeen kävin kerran vuodessa uusimassa työnhaun, että sain edes rahaa elämiseen tai pikemminkin kituuttamiseen. Kerran meidät, ilmeisesti toivottomat tapaukset, kutsuttiin työkkäriin, isossa porukassa istuttiin ja kuunneltiin, ettei meille enää anneta mitään. Käytte kerran vuodessa ilmoittautumassa.
No, minkäs teet. Jotenkin se aika kului ja johonkin meni. Vuosikaudet.
Sitten täytin 60 ja pari viikkoa ennen 61 v täyttymistä ilmoitettiin, että pitäisi ruveta kuntoutumaan! Siis vuosien hiljaiselon jälkeen. Pakkohan sinne oli mennä, viikkotapaamisia oli muutaman tunnin kohtalotovereiden kanssa. Tai ei ne suuri osa muuta olleet, kuin liikaa viinan kanssa lätränneitä. Onneksi oli sentään pari saman ikäistä normaalikansalaistakin, että jaksoi sinne jotenkin mennä.
Vitutus oli kuitenkin ankaraa ja tunsin todella, että epäoikeudenmukaisuus on huipussaan, kun muita on päästetty pilvin pimein ansiosidonnaiselta nuorempina eläkkeelle. Että voidaan työttömätkin eriarvoistaa! Kiitos ay-pomot, kun tällaisenkin olette hyväksyneet.
Puolitoista vuotta siellä jouduin ramppaamaan ja alkoi jo tulla terveysongelmia. Ainoa järkevä ihminen siinä työkkäripuljussa oli hoitaja, joka pisti ne järjestykseen ja lopettamaan naurettavan pompotukseni.
Nyt on menossa viimeinen työttömyyspäiväni. Huomista en sellaiseksi laske, koska siitä ei makseta. Rajansa sitä on työttömälläkin, kun ei viikonlopuista saa rahaa, niin en sitten ole työtönkään. Periaatteita pitää olla!
Ja sunnuntaina se ihanuus alkaa: pääsen pois työttömän statuksesta lopuksi elämääni. Minusta tulee eläkeläinen. En koskaan enkä missään milloinkaan tule mainitsemaan ammatikseni muuta, kuin eläkeläinen. Enkä aio mahdollisille uusille tuttavuuksille kertoa olleeni vuosikymmeniä työttömänä. Sen verran olen oppinut näinä aikoina. Jokaikinen työtön on parempiosaisten silmissä juoppo, lainsuojaton henkipatto, kaikki voivat halveksia ihan vapaasti, nimitellä ja sylkeä päälle. Näin vaan on luulot, vaikka joka päivä lisää tulee. Sääliksi käy heitä.

Itse olen siis syntynyt sellaisena vuonna, että pääsen 63 v. vanhuuseläkeelle. Tosin menetän siinä muutaman kympin, koska työeläkelaitoksen papereissa lukee henk. koht, eläkeikä 65 (vaikka töissä ollessani olen joskus valinnut 60 v.). Kela maksaa myös 63 v., mutta varhentaa, siinä meni taas muutama kymppi.