maanantai 18. maaliskuuta 2013

Erittäin hyvin sanottu



Taas kerran kirjailija sanoo hienosti sen, mitä en itse osaa muotoilla, vaikka tiedänkin tämän asian omakohtaisesti koettuna. Juha Itkosen sukupolviromaanissa Hetken hohtava valo kertojana on työttömäksi jäänyt keski-ikäinen mies, joka muistelee elämäänsä (ja vanhempiensa elämää) pohtien esimerkiksi näin: ”Ja kaikki oli hyvin, kaikki oli suurin piirtein hallinnassa niin kauan kuin minun ympärilläni vielä oli yhteisesti jaetun ajan kollektiivisesti ylläpidetty kuvitelma, työpäivät jotka alkoivat ja loppuivat, palaverit ja lounastunnit ja tapaamiset, kaikki tämä jonka ihmiset tarvitsevat ja yhdessä rakentavat suojellakseen itseään ajan mielivallalta. Sitten se otettiin minulta pois, ajauduin sen ulkopuolelle, silloin 90-luvun alussa en ollut ainoa jolle niin kävi mutta ei se minua lohduttanut – aika joka minua ympäröi oli yksin minun eikä minulla ollut tietoa muiden ihmisten ajasta.” 

Juuri tästä työelämässä on hyvin pitkälle kysymys – kollektiivisesta harhasta, jossa saa tuntea itsensä merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Työtön joutuu hakemaan nämä merkitykset ”jostain muualta”. 

”Tiesin että jo pian tulisi viikkoja jolloin ympärilläni ei olisi ketään ihmistä eikä mitään yhteisesti jaettua aikaa, vain minun oma aikani, ne jatkuvasti levenevät kuilut joiden yli en enää päässyt.

Tuo kuilu se vain jatkaa levenemistään ja syvenemistään… Itkonen on upeasti ilmaissut olennaisen eron työssäkäyvien ja työttömien kokemusmaailmojen välillä!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja lopulta siihen omaan aikaan tottuu niin, ettei enää edes halua töihin. Että se työhön meneminen ja siellä olemisen ajatuskin alkaa ahdistaa pahasti.
Sitä kai kutsutaan syrjäytymiseksi mutta henk.koht. sanoisin, että ei se sitten enää pahalta tunnu kun aikaa on jo tarpeeksi kulunut ja on tottunut olemaan ilman työtä. Rahathan tietysti ovat tiukilla mutta kyllä ne on työssä käyvilläkin. Silloin kun se kulutus tuppaa olemaan isompaa kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuolla onnellisuus-dokumentissa on myös ajattelemisen aihetta työttömän statuksesta. Jonkunhan pitää pohjimmaisena olla, että muut voivat olla onnellisempia. Näinkö on?

http://areena.yle.fi/tv/220032

TOIvoton työtön kirjoitti...

Katsoin tuon dokumentin ja siinä oli kiinnostavia ajatuksia mm. itsensä vertaamisesta toisiin. Kyse on siitä, että aina löytyy niitä, joilla menee paremmin ja toisaalta myös niitä, joilla menee huonommin.