torstai 27. syyskuuta 2012

Työttömyys on epäterveellistä

”Työttömyys on epäterveellistä, työllistyminen parantaa ”

Tämän lähes jokainen työtön on kokenut ja ymmärtänyt; työttömyyden ja rahapulan murehtiminen on hyvin raskasta ja stressaavaa!

"Tutkimukset osoittavat, että ihmisen työllistyessä kohtuullisen ajan sisällä uudelleen hänen mielenterveytensä ja henkinen hyvinvointinsa palautuvat suhteellisen nopeasti takaisin työn menetystä edeltävälle tasolle", sanoo tutkimusprofessori Jukka Vuori Työterveyslaitoksesta.

Tässä vielä työttömälle pohdittavaa:

Työttömyyden uhatessa tai työttömäksi jäädessä kysy itseltäsi seuraavia kysymyksiä:
Miten työttömyys vaikuttaa elämääni?
Millaisena näen oman tulevaisuuteni?
Mitä työ merkitsee toimeentulolleni?
Mitä työ merkitsee ihmissuhteilleni?
Mikä osa työllä on elämässäni? Mitä muuta arvokasta elämässäni on?
Kuinka kauan
uskon työttömyyden jatkuvan ja mitä siitä tosiasiassa seuraa?
Haluanko ja voinko palata työhön entiselle alalleni?
Voinko vaihtaa ammattia?
Mitä koulutusmahdollisuuksia minulla on?
Olisiko minusta yrittäjäksi?
Onko minulla toiveita ja suunnitelmia, joita en koskaan uskaltanut tai jaksanut toteuttaa työesteiden vuoksi? Kokeilisinko nyt?
Paljonko voin antaa itselleni aikaa pohtia tulevaisuutta ja etsiä vaihtoehtoja?
Lähde: Terveenä työttömyydestä –esite

Omat vastaukseni:

Työttömyys vaikuttaa elämääni siten, ettei minulla ole rahaa, minun ei tarvitse poistua kotoa mihinkään, minulla ei ole työterveyshuoltoa tai muita työsuhde-etuja eikä minulle kerry eläkettä. Lisäksi minulla ei ole järkevää mielekästä tekemistä enkä myöskään saa käyttää osaamistani työssä.
En halua tai uskalla edes sanoa millaisena oman tulevaisuuteni näen… Se huolestuttaa ja pelottaa joka tapauksessa.
Mitä työ yleensä ”merkitsee toimeentulolle”? Tietenkin sitä toimeentuloa!
Ihmissuhteisiini työ ei oikeastaan vaikuta, koska mielestäni työpaikalla ollaan tekemässä töitä eikä kaveeraamassa.
(Onpas tyhmiä kysymyksiä!) Tällä hetkellä työllä ei ole minkäänlaista osaa elämässäni – vain työnhaulla on. Elämässäni ovat arvokkainta perhe ja läheiset ihmiset.
Uskon tai paremminkin pelkään työttömyyden jatkuvan loputtomiin, mistä tietenkin seuraa lisää toivottomuutta, henkistä ja taloudellista ahdinkoa sekä lopulta puille paljaille joutuminen?
Tietenkin haluaisin palata työhön entiselle alalleni, mutta en voi – se on työnantajista kiinni eikä minusta!
Yritetty on myös alan tai ammatin vaihtoa… Realistisia koulutusmahdollisuuksia ei oikeastaan enää tässä iässä ole.
Yrittäjäksi- never, niitä epäonnistumistarinoita on luettu ihan riittämiin.
Toiveet ja suunnitelmat, joita en uskaltanut tai jaksanut toteuttaa ”työesteiden” vuoksi kuulostavat lähinnä huonolta vitsiltä. En ole kokenut työtä koskaan esteenä millekään. Aikaa pohtia tulevaisuutta ja etsiä vaihtoehtoja on ollut aivan riittämiin…

6 kommenttia:

  1. Ei työ ole se ongelma vaan raha. Töitä voi tehdä jokainen ilman palkkaa vaikka joka päivä. Senkuin lakaisee katuja, puostoja, korjaa roskia ajankuluksi ja tekee mitä vaan.

    Kyse on rahasta eikä työstä pitkälti.

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä, että ongelma on nimenomaan raha - järkevää tekemistä löytyy yllin kyllin.
    "Työesteet kuulostavat huonolta vitsiltä" - tjaa-a. Työ on nykyään hektistä, tehdään pitkää päivää ja työntekijöistä puristetaan irti kaikki mikä saadaan. Kyllä työ voi hyvin olla este jonkun haaveilemansa asian toteuttamiselle eikä rahkeita aina riitä edes harrastamiseen iltaisin mutta rahasta tässäkin on kyse, sillä ilman työstä saatavaa palkkaa on vaikea tulla toimeen. Ihmettelen myös, että työnkö kautta ihmisen pitää määritellä itsensä?

    VastaaPoista
  3. Rahasta tai enemmänkin sen puutteesta tässä tosiaan on kyse. Rahaa on kuitenkin vaikea saada mistään, jos ei ole työstä saatavaa palkkaa.
    Työn kautta en oikeastaan määrittelisikään itseäni, mutta valitettavasti joudun määrittelemään itseni työttömyyden kautta.

    VastaaPoista
  4. On olemassa myös maailma, joka on työn ja työttömyyden kehän tuolla puolen:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Lasse_Nordlund

    En silti väitä, että tämänkaltainen ratkaisu edes lievempänä versiona olisi lääke juuri sinun ongelmiisi! Mutta ehkä tämä antaa jollekulle inspiraatiota!

    VastaaPoista
  5. Hyvä tuo "Paljonko voin antaa iteselleni aikaa pohtia tulevaisuutta ja etsiä vaihtoehtoja?"
    Itselleni tuosta lauseesta tulee mieleen se, että se aika jonka pohtimiselle voi antaa olisi jotenkin täysin työttömän itsensä määrättävissä. Jos pohtimisen aikana hakee työtä eikä työpaikkaa saa niin onhan siinä aikaa pohtia ilman itsensä antamaa lupaakin.

    VastaaPoista
  6. Hyvin mielenkiintoiselta vaikuttaa tuo Nordlundin ratkaisu. Kaikista (useimmista) ei todellakaan olisi siihen.

    Aikaa työttömältä ei tosiaan puutu - käytti sitä sitten pohtimiseen tai ei.

    VastaaPoista