sunnuntai 16. syyskuuta 2012

”Mitä tahansa työtä”



Kaikille halukkaille löytyy ns. mitä tahansa työtä, kun vain kävelee sisään ja alkaa tehdä, eikö niin? Yleensä tällä tarkoitetaan puhelinmyyntiä, eli tyrkytystä ja kotirauhan häirintää. En itsekään nykyisin vastaa puhelinmyyjien soittoihin (yleensä pystyn päättelemään numeron perusteella, että puhelinmyyjä soittaa), miksi siis ryhtyisin siihen hommaan itse? Jos menisin väkisin ja vastentahtoisesti yrittämään ja saisin viikon jälkeen potkut, koska en olisi saanut mitään myytyä, miten se auttaisi tilanteessani? Mieluummin jätän sen kokemuksen väliin…  Kerran olin jo niin epätoivoinen, että hain töihin erääseen puhelinpalvelu- ja telemarkkinointiyritykseen, mutta sitten jouduin kuitenkin toteamaan etten halua myydä (tai yrittää myydä) kännykkäliittymiä.

Työttömälle saatetaan ehdottaa myös hoitoalan työtä, siivousta, kaupan kassalle töihin ”menoa” tai yrittäjäksi ryhtymistä. Kaikista ei kuitenkaan edes ole hoitoalalle eikä kaikkien todellakaan kannata sinne hakeutua. Olen todennut, että hoitoala ei ole minun juttuni, koska olen hoitotyöhön aivan liian herkkä ja empaattinen. Tuskinpa edes kaikki tällä hetkellä hoitoalalla työskentelevätkään ovat motivoituneita ja kutsumustyössään. Sitä paitsi hoitoalallakin on hyvin paljon sijaisuuksia ja pätkätöitä, eikä kaikille riitä vakituista paikkaa. Varsinkin kun lähihoitajia koulutetaan joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Arvostan hoitoalan työtä – se on henkisesti ja fyysisesti raskasta hommaa eikä todellakaan ”mitä tahansa työtä”. Silti sitä usein ehdotetaan ratkaisuksi työttömyydestä pääsemiseksi.

Siivoustyö on ainoa, johon en ole vielä hakenut enkä sitä edes harkinnut. Siivousalalta minulla ei myöskään ole koulutusta eikä kokemusta, enkä viitsi paljon siivota edes kotona… (Miksi olisin opiskellut peruskoulua pitemmälle, jos kuitenkin päädyn siivoamaan?) Voisin sanoa etteivät taipumukseni viittaa sille alalle. En silti väheksy siivoustyötä ja ihailen niitä, jotka jaksavat tehdä raskasta työtä liian pienillä resursseilla ja pienellä palkalla. Siivouksesta säästäminen ja tinkiminen näkyy nykyään monessa paikassa (esim. kouluissa), kun katsoo vähän tarkemmin ympärilleen. Siivouksesta(kaan) ei oikein haluttaisi maksaa? Myöskään kassalla työskentelystä ja minkäänlaisesta asiakaspalvelutyöstä minulla ei ole kokemusta.  Sinne on jo jonossa ihan tarpeeksi KTM:iä ja tradenomeja.

Entä sitten yrittäjäksi ryhtyminen? On paljon sellaisia työtehtäviä, jotka minua kiinnostavat (ja joihin minulla on enemmän tai vähemmän osaamista). Voisin teoriassa tehdä niitä myös yrittäjänä. Minulla pitäisi kuitenkin olla verkostoja ja käytännössä asiakkaat valmiiksi tiedossa. Asiakashankinta tyhjästä on jokseenkin mahdoton ajatus minulle. Viimeksi työttömäksi jäädessäni (määräaikaisen työn päättyessä) yritin ehdottaa, jos jatkaisin toiminimellä saman homman tekemistä. No, se ei tietenkään heille sopinut… Niin ”helppoa” on asiakashankinta ja yrittäjäksi ryhtyminen! Ei tarvitse kuin perustaa firma, ja asiakkaita ja rahaa alkaa virrata ovista ja ikkunoista. 

CV:ni tallettamisen CV-nettiin kokeilin joitakin vuosia sitten ja se oli todellinen pettymys! Ainoa yhteydenotto sitä kautta oli tyyliin: ”Tämä ei ole aivan sitä, mitä olet hakemassa…” Kyseessä oli jonkinlainen huijaus-/ pyramidi-/ verkostomarkkinointi. Jouduin sitten toteamaan, ettei CV-netti ollut aivan sitä, mitä olin hakemassa ja poistin CV:ni sieltä. Siitä tuleekin mieleeni Barbara Ehrenreichin työnhakuyritykset, joista hän kertoo kirjassa Petetty keskiluokka. Hänelle tarjottiin sellaista työtä, jossa ei ole työtiloja, palkkaa eikä työsuhde-etuja. Mikä oikea työ sellainen on?

8 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

Meidän kylällä on yhdellä perheellä on siivousalan yritys. Heillä on 3-4 vakituista työntekijää ja koko ajan pula tekijöistä. Kertoi juuri viimeksi jutellessamme, että työkkäristä lähetetään aina kaiken maailman maistereita, joilla ei ole mitään kokemusta, muuta kuin pölyn pyyhkimisestä kotona jne.

Kuitenkin siivous on ammattitaitoa vaativa työ. Koneita on vaikka minkälaisia ja toimistoja siivotessa on oltava tarkkana millä aineella mitäkin laitetta/lattiaa/pintaa hoitaa. Vastuuvakuutus ei korvaa, jos ammattitaidoton maisteri sotkee/rikkoo jotain.

Siivotkoon ne, joilla on siihen koulutus ja halu. Sinulla on oma ammatti (ammatit). Suutari pysyköön lestissään.

Jatkoja taas!

Saima kirjoitti...

Mulla on myös vastaava suhtautuminen puhelinmyyntiin. En ikimaailmassa rupeisi siihen, enkä pystyisikään. Samoin hoitoalan työ ei oo mua varten. Sillä aikoinaan aloitin.

Karhutar kirjoitti...

Mä tein puhelinterrorismia v. 2007 kolme kuukautta kesätyönä. Työssä oli provikkapalkka, ja tienasin kolmessa kuussa n. 600e. Sen jälkeen pysyin kyseisistä töistä kaukana. Mua ei ole luotu tyrkyttämään paskaa ihmisille tai myymään mitään muutakaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ei hoitoalalle/siivoamaan pääse ilman mitään koulutusta/kokemusta.

Itse toimistopuolelle kouluttautunut, ei löydy töitä. Juuri kävin te-toimistossa kuulemassa, että tällä alalla on aina ollut huono työllistyä on sitten ollut taloustilanne mikä tahansa. Ja niin pokkana väitettiin (lehdissä ym.) ennen opiskeluitteni aloitusta, että kova työvoimapula tulee olemaan lähivuosina.. Jo kaksi ammattia olen opiskellut, enkä vieläkään ole päässyt töihin. Ei ihan huvita opiskella enää kolmatta ammattia.

Meidän koulussa oli myös näitä "kaupan kassalle" kouluttautuvia merkonomeja, eikä edes kaikki heistä saanut työpaikkaan, niin miten muut ihan eri alaa opiskelleet sitten pääsisivät sinne kassalle.

Anonyymi kirjoitti...

Nelikymppinen ei myöskään lähde ihan samalta puhtaalta pöydältä tekemään "mitä tahansa" kuin kaksikymppinen.

Esim. fyysiset työt, näissä on nykyään kova työtahti ja tottumaton ei pysy vauhdissa, saattaa vaan päätyä parissa viikossa saikulle. Olen harrastukseksi huhkinut piha- ja rakennushommissa, ja niinpä tiedänkin etten tällaisena heiveröisenä naisena pysty tekemään fyysisiä toitä 8 h päivässsä. Lähihoitaja on raskasta työtä, joutuu esim. nostelemaan vanhuksia (ja 2 v koulutus liian pitkä). Yötöihin en myös ryhtyisi kuin vasta viimeisessä hengenhädässä. Siivous ja kaikki muu missä käytetään kemikaaleja (maalaus, kampaaja ym.) ovat poissuljettuja itseltäni. Asiakaspalveluun ei pystymetsästä oteta, kun ei ole siihen koulutusta, kokemusta, tarpeeksi ulospäinsuuntautunut ja nättinaamainen, kielitaitoinen. yms. jne.

Että tällaista kranttuilua. Toisaalta ihan oma lukunsa olisi se mihin kaikkeen olen "ylikoulutettu"...
neljäykkönen

TOIvoton työtön kirjoitti...

Vaatimukset ovat kovat jokaiseen työpaikkaan, koska hakijoita riittää!

Anonyymi kirjoitti...

Niin kauan pystyy valkkaamaan ja vatvomaan mitä huvittaisi tehdä, kun yhteiskunta jakaa rahaa. Jos kaikki tuet ja etuudet joskus poistuu, niin mitä sitten teette? Itse olen uupunut siivooja, mutta en halua muiden elättävän minua.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Ikävää, että olet uupunut.

Mieheni elättää minut, eivätkä "muut".
Jos nämä "muut" ovat heitä, jotka aina vievät hakemani työpaikat, niin saisivatkin toki siitä hyvästä elättää minut!