”Mitä tahansa työtä”

Kaikille halukkaille löytyy ns. mitä tahansa työtä, kun vain kävelee sisään ja alkaa tehdä, eikö niin? Yleensä tällä tarkoitetaan puhelinmyyntiä, eli tyrkytystä ja kotirauhan häirintää. En itsekään nykyisin vastaa puhelinmyyjien soittoihin (yleensä pystyn päättelemään numeron perusteella, että puhelinmyyjä soittaa), miksi siis ryhtyisin siihen hommaan itse? Jos menisin väkisin ja vastentahtoisesti yrittämään ja saisin viikon jälkeen potkut, koska en olisi saanut mitään myytyä, miten se auttaisi tilanteessani? Mieluummin jätän sen kokemuksen väliin…  Kerran olin jo niin epätoivoinen, että hain töihin erääseen puhelinpalvelu- ja telemarkkinointiyritykseen, mutta sitten jouduin kuitenkin toteamaan etten halua myydä (tai yrittää myydä) kännykkäliittymiä.

Työttömälle saatetaan ehdottaa myös hoitoalan työtä, siivousta, kaupan kassalle töihin ”menoa” tai yrittäjäksi ryhtymistä. Kaikista ei kuitenkaan edes ole hoitoalalle eikä kaikkien todellakaan kannata sinne hakeutua. Olen todennut, että hoitoala ei ole minun juttuni, koska olen hoitotyöhön aivan liian herkkä ja empaattinen. Tuskinpa edes kaikki tällä hetkellä hoitoalalla työskentelevätkään ovat motivoituneita ja kutsumustyössään. Sitä paitsi hoitoalallakin on hyvin paljon sijaisuuksia ja pätkätöitä, eikä kaikille riitä vakituista paikkaa. Varsinkin kun lähihoitajia koulutetaan joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Arvostan hoitoalan työtä – se on henkisesti ja fyysisesti raskasta hommaa eikä todellakaan ”mitä tahansa työtä”. Silti sitä usein ehdotetaan ratkaisuksi työttömyydestä pääsemiseksi.

Siivoustyö on ainoa, johon en ole vielä hakenut enkä sitä edes harkinnut. Siivousalalta minulla ei myöskään ole koulutusta eikä kokemusta, enkä viitsi paljon siivota edes kotona… (Miksi olisin opiskellut peruskoulua pitemmälle, jos kuitenkin päädyn siivoamaan?) Voisin sanoa etteivät taipumukseni viittaa sille alalle. En silti väheksy siivoustyötä ja ihailen niitä, jotka jaksavat tehdä raskasta työtä liian pienillä resursseilla ja pienellä palkalla. Siivouksesta säästäminen ja tinkiminen näkyy nykyään monessa paikassa (esim. kouluissa), kun katsoo vähän tarkemmin ympärilleen. Siivouksesta(kaan) ei oikein haluttaisi maksaa? Myöskään kassalla työskentelystä ja minkäänlaisesta asiakaspalvelutyöstä minulla ei ole kokemusta.  Sinne on jo jonossa ihan tarpeeksi KTM:iä ja tradenomeja.

Entä sitten yrittäjäksi ryhtyminen? On paljon sellaisia työtehtäviä, jotka minua kiinnostavat (ja joihin minulla on enemmän tai vähemmän osaamista). Voisin teoriassa tehdä niitä myös yrittäjänä. Minulla pitäisi kuitenkin olla verkostoja ja käytännössä asiakkaat valmiiksi tiedossa. Asiakashankinta tyhjästä on jokseenkin mahdoton ajatus minulle. Viimeksi työttömäksi jäädessäni (määräaikaisen työn päättyessä) yritin ehdottaa, jos jatkaisin toiminimellä saman homman tekemistä. No, se ei tietenkään heille sopinut… Niin ”helppoa” on asiakashankinta ja yrittäjäksi ryhtyminen! Ei tarvitse kuin perustaa firma, ja asiakkaita ja rahaa alkaa virrata ovista ja ikkunoista. 

CV:ni tallettamisen CV-nettiin kokeilin joitakin vuosia sitten ja se oli todellinen pettymys! Ainoa yhteydenotto sitä kautta oli tyyliin: ”Tämä ei ole aivan sitä, mitä olet hakemassa…” Kyseessä oli jonkinlainen huijaus-/ pyramidi-/ verkostomarkkinointi. Jouduin sitten toteamaan, ettei CV-netti ollut aivan sitä, mitä olin hakemassa ja poistin CV:ni sieltä. Siitä tuleekin mieleeni Barbara Ehrenreichin työnhakuyritykset, joista hän kertoo kirjassa Petetty keskiluokka. Hänelle tarjottiin sellaista työtä, jossa ei ole työtiloja, palkkaa eikä työsuhde-etuja. Mikä oikea työ sellainen on?