maanantai 24. syyskuuta 2012

Syitä poistua kotoa, pliis!



Mistä keksisin näin syksyn tultua syitä lähteä ovesta ulos? Seinät alkavat kaatua päälle, kun ei ole pakollista lähteä minnekään. Kesällä (ainoa vuodenaika, jolloin työttömyyttä voi edes jotenkin sietää) tulee mentyä ulkoilemaan ja harrastamaan lähes automaattisesti. Kun tulee kylmä, märkä, pimeä ja ankea syksy, niin ei todellakaan huvita väkisin vääntää itseään minnekään. Aamulla täytyy herätä vain herättämään lapset kouluun. Sen jälkeen päivän ohjelmani muodostuu lähinnä pakollisesta (ankeassa) lähikaupassa tai isommassa marketissa käymisestä. Lisäksi käyn säännöllisesti kirjastossa, koska olen aina tykännyt lukea ja käyttänyt kirjastoa ahkerasti pikkutytöstä asti. Valitettavasti nämä eivät oikein riitä aikuisen työhaluisen ja -kykyisen ihmisen päivän sisällöksi. Myöskään kirjastossa käyminen ei ole enää samalla tavalla kivaa kuin ennen, koska siellä täytyy käydä sen vuoksi, ettei ole työpaikkaa minne mennä! Usein jumppaan kotona, mutta sekin tarkoittaa vain kotona olemista. Pitäisi pakottaa itsensä joka päivä ulkoilemaan, esim. kävelylenkille…

Tarvitsisin niin oikean syyn poistua kotoa = työpaikan! Haluaisin aikatauluja, deadlineja, järkevää tekemistä, säännöllisyyttä elämään, merkintöjä kalenteriin, työyhteisön jne. jne.

13 kommenttia:

Ari Vehkanen kirjoitti...

Kävin uimahallissa aamusta,punttisalilla. Pian 1.11 avataan hiihtoladut jos ei luntasada. Tiedän että tämä on monella ongelmana jos ei harrastuksia tarpeeksi mutta onneksi ei miulle yhtään.
Pitäisi pakottaa itsensä joka päivä ulkoilemaan, esim. kävelylenkille…JOO

Leena Kärras kirjoitti...

Olisiko mahdoton ajatus ilmoittautua jonnekin opistoon opiskelemaan jotakin? Olen kuullut huhuja joistakin työttömien opintoseteleistä, niitä joskus on tarjollakin.. Tai jokin vapaaehtoistyö joka tuo sitä mielekkyyttä elämään, vaikkapa SPR;n parissa?

Muistan lukeneeni kerran sarjakuvaa Judge Dredd (tiiä kirjoitetaanko se noin, siitä on niin kauan aikaa) ja muistan kuinka siinä erään kerran mainittiin että heillä kouluissa eräs aine oli Työttömyys jonka tavoitteena oli löytää tekemistä pitkiksi päiviksi kun ei ole työtä. Hätkähdin silloin, mutta nyt se palasi mieleeni.. alammeko olla jo kohta yhteiskuntana siinä kohdassa että työttömyyteen tulisi valmentautua jotta elämisen mielekkyys säilyisi vaikka työtä ei olisikaan?

Vauhko kirjoitti...

Niin tuttuja tuntemuksia. Vielä kun on aikansa neljän seinän sisällä kököttänyt niin ei edes osaa/uskalla lähteä mihinkään.

Rantakasvi kirjoitti...

Niin tuttua.
Kyllähän se ensimmäinen puoli vuotta työttömänä vielä jaksoin minäkin kaikenlaista suunnitella ja harrastaa.
Mutta työttömyyden pitkittyessä alkaa eristäytyminen tulla yhä helpommaksi.

Itselläni ainakin töissä ollessa oli vielä harrastuksiakin, mutta työtömänä ja nyt tk-eläkkeellä en saa lähdettyä mihinkään.

Tuntuu, että kun ei ole tarpeellinen, niin pysyn kotona.

Kyllä tämä syksyn pimeys alkaa ahdistaa. Koitetaan jaksaa.

Ari Vehkanen kirjoitti...

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8529985

Itselläni mennyt luottamus jo SPR:äänkin mitä olen kuullut tarinoita, olen tässä 1-2 vuotta tosissaan tutkinut tai ottanut selvää näistä kusetuksista ihan vapaaehtoisesti.

Oletan että monella pitäisi olla "kaveri/porukka" joka innostaisi lähtemään kun yksin vaikeeta.

Koska monet harrastukset ei vaadi rahaakaan joten olisiko se kannustava seuran puute syynä kuten sanottu moni töissä jaksoi.
Auttaisiko lottoivoitto eli raha!

Monella pienemmällä paikkunnalla ei ole koulutuksia jotka kiinnostaisi. Itse en kyllä kaipaa mitään jos ei OIKEAA PALKKATYÖTÄ LÖYDY VAIKKA KOSKAAN mutta pakkotyöt/pakkokurssit niin 50vuotiaana haukun vetäjät aivan pystyyn jos laittavat. 3-4 vuotta mennyt hyvin, tiedän ei kaikki ole iloisia tästä joka on surullista Suomessa ja pitäs tehdä jotain.

Tässä olen kerännyt paljon kirjoituksia vaan tiedoksi taas jos olisi yhtään apua näistä touhuista. Mainostankin myös näitä sivuja jonka olen kertonut.

http://karenssia.blogspot.fi/
http://vehkanen.blogspot.fi/

Mie lähden nyt lenkille syksyn viimaan.

t.ari

Anonyymi kirjoitti...

Minä kanssa vain harrastan kaikkea, olen tarpeeton, ulkopuolinen enkä kuulu (työ)yhteisöön. Välillä harmittaa enemmän tai vähemmän. Toisaalta asioilla on kääntöpuolensa, työssä ei ole välttämättä mitään järkeä, turhaa stressiä, palkka huono ja olen ollut ainakin kahdessa paikassa, missä työyhteisö oli ihan perseestä, kiusaamista, kova kilpailu, kyynärpäät verissä tappelua erinäisistä asioista. Eli "mihin tahansa työhön" en itse haikaile.

Harrastan paljon ulkoilua, talvella sauvakävelyä tai hiihtoa, jos on lunta, kesällä paria muuta ulkoliikuntalajia. Harrastan opiskelua, haluan aina välillä opetella jotain uutta tai lisää, käyn kursseilla, jos itselleni sopivia löytyy. Opiskelu"projektini" yleensä loppuvat, kun osaan mielestäni jo niin paljon, että se alkaa muuttua työksi ja pitäisi saada palkkaa.

Jos olisi vaikka joku kansalaispalkka (riittävän suuri) voisin tehdä jotain yleishyödyllisempääkin kuin vain harrastella asioita, mutta nyt tässä tilanteessa en rupea osaamistani ilmaiseksi jakelemaan, otan ilon irti "vapaaherrana" olemisesta. En tiedä miten myöhemmin. Työpaikan saamiseen en tiedä ratkaisua enkä vastausta blogistin kysymykseen.
neljäykkönen

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen ikäni kadehtinut työttömiä.. Teillä on se elämän tärkein asia: VAPAUS. Itse olen koko pienen ikäni heränny joka vitun aamu herätys kellon pirinään. Työpaikka=vankila.

Anonyymi kirjoitti...

Edelliselle Anolle:

Jää ihmeessä töistä pois, siitä se vapaus löytyy!!!!

Tosin tulotkin sitten putoavat ja veikkaan, että sinun tulisi pikkasen ikävä sitä vankilaasi.

T: 6 vuotta työttömänä, FM

Anonyymi kirjoitti...

Niin teenkin kun työsopimus loppuu Joulukuussa. Minulla on vähemmän rahaa ja omaisuutta kuin työttömillä kavereillani, tili miinuksella ja tilipäivään vielä kolme viikkoa. Pienestä talonmiehen paska palkastani jää vain muutama kymppi pakollisten laskujen ja lasten elatus maksujen jälkeen. Enkä saa asumistukia enkä mitään muutakaan tukiaisia joista työttömät nauttivat koska olen töissä käyvä.. Joudun joka kuukausi repimään jostain lisä tuloja että saan edes autoon sen verran bensaa että pääsen sinne töihin esim. kerään marjoja, pulloja, käyn mummon nurmikon ajamassa jos se vaikka kympin vippais.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Minulla raja tuli viimeistään jossain kahden vuoden kohdalla vastaan, vaikka siihen mennessä
olisinkin vielä jotenkin saanut itselleni keksittyä ajankulua. Kaikki työn sijaistoimintona tehtävät asiat (myös opiskelu) alkavat ennen pitkää maistua puulta, koska ne eivät korvaa puuttuvaa työpaikkaa.

Totta tuokin, että on hyvin monenlaisia töitä ja työyhteisöjä eivätkä kaikki todellakaan ole sellaisia, minne välttämättä haikailisi. On kuitenkin vielä toivottavasti mielekkäitäkin töitä ja työyhteisöjä olemassa!

Niin - vapaus on kyllä joskus "ihan kivaa", mutta sitä ei voi syödä eikä sillä voi maksaa laskuja. Pakkovapaus työstä alkaa väistämättä kyllästyttää ja turhauttaa.

Anonyymi kirjoitti...

Minua on alkanut ottaa päähän se, että harrastuksissakin tulee useasti esiin työasiat ja puhutaan ja kysellään siitä, missä kukakin on töissä. Teen opintoja avoimessa yliopistossa, ja sielläkin jos on jotain itsensä esittelyä niin ihmiset puhuvat paljon työstään ja työuristaan.

No, ymmärrettävää sinänsä, mutta työttömänä ei ole niin mukavaa, kun ei sitten keksi mitä itsestään kertoisi. Olen jo ajatellut, että alan ihan keksimään jotain ja liioittelemaan aikaisempia työ"saavutuksiani".

TOIvoton työtön kirjoitti...

Minua samalla tavalla häiritsee muiden ihmisten jatkuva puhuminen töistään harrastuksissa, esim. jumpassa. Olen siitä joskus blogiini kirjoittanutkin. En tiedä, miksi sitä työtä täytyy tuoda joka paikassa esille, luulisi harrastusten olevan nimenomaan työstä irtautumista varten?

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen nyt ollut virallisesti puoli vuotta, käytännössaä kahdeksan-yhdeksän kuukautta työttömänä eikä ole tullut päivää, jolloin ei tekemistä olisi! Nytkin ovat eilen Nuuksiosta poimitut sienet kuivumassa uunissa :)

Oletko harkinnut vapaaehtoistyötä? http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/tukihenkilotoiminta/lapsiperheen-tukihenkilo/
Varmaan myös vanhusten pariin otetaan mielellään ihmisiä juttelemaan tai ulkoiluttamaan heitä. Entäs sairaalat? Lapsipotilaat tarvitsevat varmasti jonkun, joka lukisi kirjaa tai vain kuuntelisi lapsen huolia. Tai jos satut kuulumaan kirkkoon, niin heillähän tarvitaan vapaaehtoisia milloin mihinkin hommiin.

Nyt vain itseä niskasta kiinni ja ULOS! Ja mikä sen parempaa, jos siinä sivussa onnistuu auttamaan muita ihmisiä - itsetuntosi paranee ja ties vaikka löytyisi työpaikkakin jostain vapaaehtoishommien parista!

Tsemppiä syksyysi!