Kuten
olen ennenkin todennut, työllistymiseni suurimpia esteitä ovat ikäni,
työttömyyteni sekä tietenkin kilpailutilanne työmarkkinoilla (eli muiden
hakijoiden paremmuus ja avoimien työpaikkojen vähäinen määrä). Käsittelen näitä seikkoja tässä hieman tarkemmin:
Olen keski-ikäinen nainen. Minua ei palkkaa töihin keski-ikäinen mies, koska en läpäise ns. tuijotustestiä eli en ole (enää) katseenkestävä. Minulla on ryppyjä, juonteita ja hieman alaspäin valahtaneet kasvonpiirteet, mutta niin on tällä keski-ikäisellä haastattelijallakin. Samalla tavalla miehiä koskee hormonikato ja rupsahtaminen keski-iässä kuin naisiakin... Keski-ikäinen mies kuitenkin palkkaa keski-ikäisen miehen töihin!
Olen pitkäaikaistyötön. Tästä syntyy sellainen kierre, että kukaan ei (enää) ota minua töihin, koska en ole muuallekaan kelvannut. Miksi joku ottaisi minut töihin, kun eivät muutkaan huoli/ ole huolineet?
Kilpailutilanne työmarkkinoilla on vähäisestä ja koko ajan vähenevästä työpaikkojen määrästä johtuen erittäin kova. Kilpailussa pärjätäkseen on oltava juuri sellainen kuin työnantaja haluaa ja hakee (koska on mistä valita). Aina tuntuu löytyvän kaikki vaatimukset täyttäv(i)ä tai ylittäv(i)ä henkilö(itä). Mitä mahdollisuuksia minulla tässä kilpailussa sitten on? Ei yhtään mitään!
Olen keski-ikäinen nainen. Minua ei palkkaa töihin keski-ikäinen mies, koska en läpäise ns. tuijotustestiä eli en ole (enää) katseenkestävä. Minulla on ryppyjä, juonteita ja hieman alaspäin valahtaneet kasvonpiirteet, mutta niin on tällä keski-ikäisellä haastattelijallakin. Samalla tavalla miehiä koskee hormonikato ja rupsahtaminen keski-iässä kuin naisiakin... Keski-ikäinen mies kuitenkin palkkaa keski-ikäisen miehen töihin!
Olen pitkäaikaistyötön. Tästä syntyy sellainen kierre, että kukaan ei (enää) ota minua töihin, koska en ole muuallekaan kelvannut. Miksi joku ottaisi minut töihin, kun eivät muutkaan huoli/ ole huolineet?
Kilpailutilanne työmarkkinoilla on vähäisestä ja koko ajan vähenevästä työpaikkojen määrästä johtuen erittäin kova. Kilpailussa pärjätäkseen on oltava juuri sellainen kuin työnantaja haluaa ja hakee (koska on mistä valita). Aina tuntuu löytyvän kaikki vaatimukset täyttäv(i)ä tai ylittäv(i)ä henkilö(itä). Mitä mahdollisuuksia minulla tässä kilpailussa sitten on? Ei yhtään mitään!
Zau,
VastaaPoistaEttä jos on mahdollista ottaa ilmainen työntekijä, niin kyllä aika moni ottaa.
Eikä mun mielestä siitä saa syyllistää. Jos halutaan, että ilmaista työtä ei tehdä, niin sitä ei pidä olla tarjolla.
Ei se sen ihmeellisempää ole. Pakko niihin olis palkata joku tekemään, jos ei olis tarjolla ilmaisia työntekijöitä..."
*****************************
– Nykyinen tilanne ei ole terve ja meidän pitäisi tehdä nämä pelisäännöt kaikkien kannalta selväksi että mikä on koulutukseen liittyvää harjoittelua ja mikä on sitten työtä jonka pitäisi olla palkallista.
Tämä rajanveto vaatii selkeyttämistä ja se kannattaa meidän tehdä, Lauri Ihalainen (sd.) muotoilee.
http://reilusuomi.wordpress.com/2012/11/01/toisinajattelijat-ja-orjatyo/
Kyllä se miehissäkin menee nuoret ensin. Tietysti jos jaksaisi olla sosiaalisesti "aktiivinen" ja nuolla joka p...e niin pääsisi eliitin hyväveli porukkaan, ja silloin ei pätevyydelläkään ole merkitystä.
VastaaPoistaNiin no, mä olen alkanut kallistua siihen ajatukseen, että mun työurani oli nyt tässä. (Olen myös pitkäaikaistyötön.)
VastaaPoistaAjattelen, että elää kitkuttelen sen minkä elän näillä pienillä tuloilla sitten vaan. Kun ei kerran kelpaa eikä pääse töihin niin en minä ainakaan loputtomiin jaksa itseäni tyrkyttää työpaikoille ja turhaa mielipahaa hankkia. Yritän etsiä elämästä muuta ideaa ja mielenkiinnon kohdetta kuin työnteko. Loppujen lopuksi sitä kyllä pärjää aika pienillä tuloilla jos pystyy itsensä henkisesti vapauttamaan kulutusyhteiskunnan orjuudesta.
Eliittiin tai hyväveli/sisko -porukoihin pääsy ei koskaan ole kohdallani onnistunut - liekö tuosta lopulta niin väliäkään...
VastaaPoistaAnonyymin kanssa joudun olemaan hyvin samoissa mietteissä "työurani" suhteen.