keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kotoilusta ja downshiftauksesta



Kotoilu: ”Kotoilu eli homing on maailmanlaajuinen trendi, joka sisältää kodista nauttimista ruoanlaiton, sisustuksen, käsitöiden ja elämänhallinnan eri muodoissa.”
Downshiftaus: ”Downshiftingissä arvostetaan yksinkertaisempaa elämää ilman turhaa teknologiaa tai kulutushysteriaa. Vähemmän töitä. Vähemmän rahaa.” 

Kotoilun ja downshiftauksen idea on vapaaehtoisuuteen perustuminen. Kun henkilö joutuu kotoilemaan ja downshiftaamaan ei-vapaaehtoisesti pakon edessä, ei se ole silloin lainkaan sama asia; kotoilemaan joutuu, koska ei ole työpaikkaa minne mennä ja downshiftaamaan, koska ei saa palkkaa! Silloin ei välttämättä kovinkaan paljon ”nauti kodista”. On tietenkin hienoa, että sellainen vielä on – näillä ”tuloilla”… Elämänhallinnastakaan ei juuri voida puhua, koska työ on tärkeä osa elämänhallintaa. Työttömän täytyy sitten yrittää hallita se mikä vielä hallittavissa on – jos nyt elämä koskaan on ”hallittavissa”.

Downshiftata siis täytyy, koska ei yksinkertaisesti ole rahaa ostaa mitään. Ei ole nimittäin edes vähemmän työtä eikä vähemmän rahaa, vaan kumpaakaan ei ole lainkaan. Kulutushysteriasta työttömän kohdalla ei ole voinut puhua pitkään aikaan – jos koskaan - ja oikeastaan työttömän täytyisi myydä loputkin tavaransa pois.  Valitettavasti työtön ei kuitenkaan omista mitään niin arvokasta, mistä voisi jotain isompaa rahasummaa edes saada.

Sellaista on pakkokotoilu ja – downshiftaus. Tulen hyvin todennäköisesti (jos ja kun ei ihmettä tapahdu) jälleen pakkokotoilemaan koko pimeän ja synkän syksyn ja talven, kunpa voisin nukkua talviunta!

4 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus. Ja voi tsiisus, että mä vihaan noita kahta sanaa! En edes halua käyttää niitä blogissani.

    Tämä saattaa nyt olla ihan pöljä idea, mutta oletko hakenut henkilökohtaisen avustajan hommia? Eihän ne sun alaan liity ja palkkakin on huono, mutta kuitenkin. Toki monet erityisesti pitkäaikaissairaiden avustajan hommat vaatii lähihoitajan tmv. koulutuksen, mutta ei kaikki. Kun itsekin olen näkövammainen, niin tuli mieleen, että voisit esim. avustaa jotain näkövammaista henkilöä tietokoneen käytössä ja tiedonhankinnassa, lomakkeiden täytössä, kaupassa asioinnissa jne.

    VastaaPoista
  2. Keksitään vaikka kuinka hienoja nimiä asialle, niin ei se siitä parane.
    Ei ole rahaa lähteä jatkuvasti johonkin, työttömyysaika vei meidät ainakin niin isoihin velkoihin.

    Pakko-kotoilua, sitä tämä nyt on. Vielä polvivaiva estää ilmaisetkin huvit, eli kävelylenkit.

    VastaaPoista
  3. En olisi uskonut kuinka vähiin laskujen määrän pystyy saamaan, kun pakko on ollut, tosin säästöjä syön, ei riitä mitenkään työmarkkinatuki + asumistuki. Osaisikohan rahaa enää "normaalisti" käyttääkään, kun nyt on vetänyt kitupiikkitouhun tappiinsa.

    Joku nimitti tätä "ei käy missään" tilannetta "mökkeytymiseksi". Kävin itsekin ennen tapahtumissa, elokuvissa, konserteissa, messuilla ym. mutta eipä edes huvittaisi enää.

    VastaaPoista
  4. Tässä pitää oikeasti alkaa vakavasti harkita Jotain Aivan Muuta, esim. juuri hlökoht. avustajan työtä tai vastaavaa, jos ja kun edelleen tilanteeni jatkuu samanlaisena. Tosin mihinkään henkisesti kovin vaativaan hommaan en ole valmis, koska minulla on jo nyt aivan tarpeeksi raskasta muutenkin.

    VastaaPoista