maanantai 8. lokakuuta 2012

Ei tullut minusta toiveikasta työllistä

- Mitä teet, jos (ja kun) et saa tätä työpaikkaa?
- Jatkan kyllästymistä kotona...
(väärä vastaus(?), mutta ainakin totuudenmukainen!)

Kuten arvata saattoi, rekrytointiprosessi päättyi minun osaltani tähän, eli en edennyt ns. soveltuvuustestaukseen asti. Siihen se kai viimeistään olisi tyssännyt? Taisi olla minun haastatteluun kutsumisenikin vahinko?! Minulla oli haastattelun jälkeen jotenkin epävarma olo ja tunne siitä etten ehkä osannut sanoa oikeita asioita. Vaikutin tietenkin myös epätoivoiselta tyrkyltä? Heidän palautteensa mukaan hakijoiden joukossa oli firman sisäisiä hakijoita, joilla on laiteosaamista (miksi he sitten edes kutsuivat muita haastatteluun?) Lisäksi eräs tietyn tutkinnon suorittanut meni edelleni ja ohitseni jatkoon valinnassa. Minulla ei ilmeisesti ole yhdellekään työnantajalle mitään annettavaa eikä tarjottavaa? Se siitä unelmatyöhön työllistymisestä... Ikäiseni työelämästä pudonnut henkilö ei vain voi mitenkään enää päästä sinne takaisin!

6 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

Osanottoni pettymykseesi, tosi harmin paikka!

Elämä on paskamaista, usein. Sinnikkyyttä jatkoon Sinulle!

Saretska kirjoitti...

Voi paska! Tiedän tunteen, on tosi lähimuistissa yksi katkera pettymys mullakin. Koetetaan jaksaa silti, kyllä meitäkin tarvitaan, kunhan vain joku sen oivaltaisi (sarkasmia).

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kiitos myötätunnostanne!
Tämä on nyt tätä.

Anonyymi kirjoitti...

Ei varmastikaan ihme jos ei etene rekrytoinnissa noin nenäkkäillä vastauksilla. Jos ei ota haastattelua tosissaan on varmasti paras olla menemättä koko tapaamiseen. Tuskinpa tarvitsee odottaa tulevaisuudessa uutta haastattelukutsua ainakaan tältä yritykseltä. Samalla valitettavasti omalla käytökselläsi pilaat muidenkin työttömien mainetta. Tapaamisesi jälkeen mietitään varmaan tuossakin yrityksessä monta kertaa ennenkuin halutaan jatkossa kuluttaa aikaa pitkäaikaistyöttömien haastatteluun. Kylläpä suututtaa että vielä täällä kehuskelet miten "nokkelia" vastauksia keksitkin laukoa työhaastattelussa.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Anonyymille: Mikähän tässä oli "nokkelaa"? Mitä minun olisi mielestäsi pitänyt vastata tuohon kysymykseen? Tietenkin otin haastattelun tosissani! Mistä ilmenee etten ottanut? Tuosta yhdestä vastauksesta vai? En ole mielestäni kehuskellut yhtään mitään ja vastasin kysymykseen juuri sen mukaisesti kuin nyt teen, eli kyllästyn kotona! Olen sitten ilmeisesti niin tyhmä, etten ymmärtänyt sen olevan "nokkela" tai nokkava vastaus! Työhaastattelussa onnistuakseen pitää tietenkin valehdella ja teeskennellä ja mielistellä, mitä en todellakaan osaa tehdä. Totta on, etten tule enää haastattelukutsua saamaan tuosta enkä mistään muustakaan yrityksestä ja olen pahoillani, jos pilasin nyt kaikkien työttömien maineen yhdellä tai monella(?) väärällä vastauksellani!

Anonyymi kirjoitti...

Minä olisin vastannut jatkavani samankaltaisten mielenkiintoisten paikkojen etsimistä. Oli se valkoinen valhe tai ei, antaa se haastattelijalle positiivisemman ja eteenpäinpyrkivämmän kuvan. Ei kyynistä asennetta joka paikkaan kannata ottaa mukaan.