keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Työnhaun somettumisesta

Nykyään pitäisi ilmeisesti vähintäänkin olla LinkedIn- profiili, että olisi näkyvä työnhaussa. Siellä voisi ilmoittaa olevansa ”etsimässä uusia tilaisuuksia” tms. En ole lähtenyt tähän mukaan, ja tuskin tulen lähtemään. Myös kirjastoalan opinnoissa, jotka suoritin työvoimakoulutuksena muutama vuosi sitten, oli pelkkää ”some sitä ja some tätä” – löpinää, joka mielestäni suorastaan pilasi ne opinnot.  Mitähän kirjastoalalla on ennen somea opiskeltu?  Minulle riittää hyvin somesta tämä blogini, jonka avulla en varsinkaan työllisty…

Sen, joka tavalla tai toisella kovimpaan ääneen huutaa omaa (todellista tai kuviteltua) erinomaisuuttaan (somessa) ja kälättää keskeytyksettä esim. työhaastattelussa täytyy olla ns. hyvä tyyppi, eikö vain? Työtaidoilla ja työn tekemisellä ei ole niin merkitystä, kunhan ”sopii porukkaan” ja kaikilla on niin kivaa! Minulla on kuitenkin sellainen outo ja vanhanaikainen(?) käsitys työnteosta, että työpaikalle mennään tekemään töitä ja aikaansaamaan jotain - eikä varsinaisesti viihtymään.  Kaltaiseni hiljaiset, aikaansaavat puurtajat eivät ole korkeassa kurssissa nykyajan - omasta mielestäni aivan vääriä asioita korostavassa - työkulttuurissa. Olen täysin samaa mieltä seuraavan lainauksen kanssa: Etsi niitä työpaikkoja, joissa tehdään töitä, koska siellä ei ketään kiinnosta stailaus ja ulkokultaisuus. Niissä piireissä kaikki keikarit tippuvat pois haastateltavien joukosta automaattisesti. Muista, että toinen hakee työntekijää ja toinen hyvää tyyppiä... Toisessa paikassa kehityt ja toisessa et. Ei töihin mennä seurustelemaan, vaan työtä tekemään.” 

Joka tapauksessa, entinen tapani hakea työtä ei ole enää tulosta tuottanut sitten vuosien 2006 ja 2007. Olen huomannut sen, että ainoa keino päästä jonnekin töihin (edes palkkatukityöhön), on ns. takaoven kautta. Työpaikka löytyi niin, ettei sitä ollut missään haettavanakaan. 

5 kommenttia:

tth78 kirjoitti...

Taidetaan siinä mielessä olla dinosauruksia molemmat, että ajattelen aivan samoin. Töihin mennään antamaan oma osaaminen ja työpanos työnantajan käyttöön rahallista korvausta vastaan. Olen myös ihmetellyt maailmanmenoa kun aina haetaan sitä hyvää tyyppiä. Olen paljon saanut palautetta olevani ns. "hyvä tyyppi". En sitten tiedä millainen on työmaailman hyvä tyyppi, koska sinne en tunnu kelpaavan kaikesta hyvyydestäni huolimatta.

Joskus tekisi mieleni kadota verkosta niin täydellisesti kun se enää on mahdollista. Sitten taas muistan ne edut, jotka internet tuo tullessaan niin en vain enää pysty täysin siitä irrottautumaan. Kuitenkin olen säätänyt laitteeni niin, etteivät ne ilmoita uusista viesteistä tms. vaan käyn ne itse katsomassa kun siltä tuntuu. En siis ole enää jatkuvasti online.

Samoin olen myös purnannut siitä, että miten maamme voi kuvitella koskaan nousevansa tästä suosta, jos työtä tekemään valitaan pelkästään niitä selfieitä räpsiviä somettajia kun oikeasti pitäisi aivot ottaa käyttöön ongelmien ratkaisuun, siis oikeiden ongelmien ei sellaisten kuten miten tässä valossa saan hymyni näkymään selfiessä....

Me ollaan tuhoon tuomittu kun tärkeitä asioita ei hoideta kuntoon vaan politiikassa säntäillään sammuttamassa pikkupaloja ja valtion omaisuutta jaetaan kasvottomille sijoittajille, jonka jälkeen niiden käytöstä maksetaan järjetöntä vuokraa ja muutamassa vuodessa on vuokraa maksaen syöty myyntivoitot.

Olen itsekin miettinyt tämä somen laji, eli blogaaminen, että auttaako se työllistymään vai haittaako se sitä? Toisaalta pahimmat angstit tulee purettua tänne, niin ehkä sitten hakupapereista ja haastatteluissa ei ehkä ole niin kyyninen, mutta sitten toisaalta jos rekryäjä erehtyy lukemaan tekstejäni....

Toisaalta aivan sama, eipä tuota menestystä ole paljoa suotu muutenkaan viime vuosina. Samoin sitä itse joutuu ottamaan vastaan ns armopaloina kaupungin järjestämän (pitkäaikaistyöttömien tilastojen siivoamis-, jottei kaupungin tarvitse maksaa sakkoja valtiolle -työpaikan) palkkatukipaikan kun olen ilmeisesti niin moniongelmainen, että työllistymiseni on sula mahdottomuus. Varmaan johtuu siitä, että haluan kovasti tehdä töitä, mutta haluan sen vastineeksi myös palkkaa...

Saretska kirjoitti...

Samanmoinen dino täälläkin. Ilmeisesti koulumaailmassa sama juttu, sillä tyttäreni on kertoillut, että on se kumma, kun ihmiset eivät tajua, että kouluun tullaan töitä tekemään eikä hauskaa pitämään. Siksipä hänelläkään ei ole mitään säkenöivää seurapiiriä, mutta onneksi on sentään välttynyt kiusaamiselta, vaikka onkin nykyaikana aika "ernu".

Minulla on sellainen tunne, että kyllä ajat ja ajattelutavat vielä muuttuvat ja järkiintyminen tapahtuu. Jos ei meidän aikanamme vielä, niin sitten tulevan sukupolven.

Anonyymi kirjoitti...

Ei siitä linked in profiilista mitään haittaakaan ole. Itse voi päättää, mitä kaikkea kertoo.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Ei varmasti ole haittaa, mutta itse ajattelen niin, ettei minulla ole sinne oikein mitään kerrottavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Minä kävin tänään työhönvalmennuksessa,jossa minultakin kysyttiin, olenko facebookissa?twitterissä? LinkedInissä? En missään edellämainituista,ikää 28v. LinkediIniä kovasti suositeltiin,koska se kuulemma on hyvä työkalu verkostoitumiseen varsinkin jos ei ole CVssä suosittelijoita. Teoriassa tarkoitus hyvä,mutta eipä minullakaan ole sinne mitään kirjoittaa..... Jää nähtäväksi teenkö ko. profiilia....