sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tilaisuus yli viisikymppiselle naiselle osa 2

Melkein vuosi sitten 31.3.2015 postasin lehden artikkelista , jossa alettiin etsiä töitä kolmelle noin viisikymppiselle naiselle:

Uusimmassa KK:ssa (5/2016) on kerrottu näiden naisten nykytilanteesta rehvakkaasti otsikolla: ”Se onnistui! Viisikymppiset saivat töitä”. Yhdessä tapauksista on jotain hyvin tuttua…

Kunnon palkka on suhteellinen käsite. Mikä tahansa palkka on ”kunnon palkka” työmarkkinatukeen verrattuna, mutta pieneksi palkka tuppaa meillä tässä tilanteessa olevilla jäämään.


Hlö 52 v, nelisen vuotta työttömänä


Näin me (lähes) viisikymppiset työllistymme; erotuksena minulla tosin se, etten (onneksi!) ole joutunut mihinkään työkokeiluun, vaan työllistyin palkkatukityöhön työvoimakoulutuksen avulla. Muuten ei mitään mullistavaa ryntäystä innostuneista työnantajista näyttänyt tulevan näidenkään henkilöiden kohdalla; on työllistymistä ja "työllistymistä" (eli ne surullisenkuuluisat kahdet työmarkkinat).


10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saman artikkelin luin ja totesin, että kukaan noista 3 haastatelluista ei ole työllistynyt normaaliin vakituiseen työsuhteeseen. Erittäin valitettavaa.

Saretska kirjoitti...

Tuossa työkokeilussakin on monta aspektia, ei sinne pelkästään jouduta vaan myös päästään. Itse olen suunnittelemassa totaalista alan vaihtoa ja heti jäätyäni työttömäksi aloin oikein etsiä työkokeilupaikkaa. Löysinkin sellaisen ja aloitan huhtikuun alussa. Sain määrittää kokeilun ehdot, kuten työajat, aivan itse, ja onneksi työkkäristä nimenomaan korostettiin, että voin mennä kokeilemaan ainoastaan sellaiseen työhön, jota en ole aikaisemmin tehnyt. Työnantaja ei siis hyödy minusta ilmaisena osaavana työvoimana. Odotan kokeilua aivan innoissani, onpahan jotain uutta tiedossa elämään :) Niin, ja sopimuksen tein vain kuukaudeksi ja kolmena päivänä viikossa viisi tuntia päivässä. Siinä ehtii jo jotain nähdä ja tehdäkin sekä miettiä jatkoa. Minäkin tosiaan täytän 50 ensi vuonna, mutta onhan tässä toivottavasti vielä elämää edessä.

Työtön työnhakija kirjoitti...

Käsittämätöntä, miten paljon ammattitaitoista ja osaavaa henkilöstöä on työttömänä. Ihan hullua, etteivät työnantajat ymmärrä sitä valtavaa hiljaisen tiedon määrää, mikä ihmisissä on. Sellaista tietotaitoa ja osaamista, mitä ei opita mistään kirjoista tai kursseilta.. Surullista itse asiassa.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Työkokeilu voi siis olla myönteinen asia, mutta jotenkin ajattelen sen terminä kalskahtavan hieman negatiiviselta. Ehkä tuo on paras nimitys, mitä on sille keksitty? Hienoa, Saretska, että olet päässyt työkokeiluun!

Työnantajia kiinnostaa vain nopeiden ja helppojen voittojen tavoittelu.Työllistäminen ei sovi siihen konseptiin!

Saretska kirjoitti...

Selitin lapselle, että se työkokeilu tarkoittaa suunnilleen samaa kuin heidän TET-harjoittelunsa. Siinäpä taas yksi termi :D

tth78 kirjoitti...

Mielenkiintoista on myös se, että yli 50v työllistyminen ylittää uutiskynnyksen...

Työkokeilu varmaan on ihan fiksu juttu siinä tapauksessa, että muutaman viikon kokeilee tavoittelemaansa alaa. Siinä ajassa aikuinen jo tietää sopiiko se vai ei. Kaikki yli tuon on hyväksikäyttöä.

Kiiltokuvakulttuurissamme tuota hiljaisen tiedon omaamista ei arvosteta. "Tyhjät tynnyrit kolisevat kovimmin"- tavattiin sanoa joskus vielä vanhoina hyvinä aikoina ja sen merkitys myös ymmärrettiin oikein. Nykyään sitä pidetään tavoiteltavana, että olet koko ajan äänessä ja esillä, vaikket aitoa ja hyödyllistä sisältöä tuottaisikaan. Sitä pitäisi olla kuin rintaansa hakkaava gorilla ja jäädä vaikutusvaltaisten ihmisten mieleen.

Olenkin sitä odotellut, että kymmenen vuoden sisällä kun se hiljainen tieto on poistunut työpaikoilta niin porukat ovat lievästi ilmaistuna liemessä. Toimistot ovat pullollaan kilpeään kiillottavia somettajia ja kenelläkään ei ole hajua, miten ne varsinaiset työt tehdään, varsinkaan jos eteen tulee vähänkään ajattelutyötä edellyttävä haaste. Siinä sitten varmasti tilanne hoidetaan palkkaamalla jonkin sortin konsultti, joka saa asiat entistä enemmän sekaisin ja vie viimeisenkin voittomarginaalin mennessään...Siinä sitten me työttömät voidaan naureskella kun firma toisensa jälkeen menee nurin ja voidaan ilkkua, että kannattiko pistää YT-arpajaisissa pihalle ne aidosti osaavat, hiljaiset ja ahkerat puurtajat ja keskittyä somessa huutelemaan fraaseja tyyliin:"me tienataan tällä", "niskalenkki markkinoista".....

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän se kiiltokuvakulttuuri ole levinnyt Ameriikan -ihmemaasta.
Sitä touhuahan on apinoitu epätoivon vimmalla,eikun vaan hullummaksi muuttuu...Politikot suoltaa paskaa torven täydeltä,pääasia ettei puhe katkea,sisällöstä viis.Tv ohjelmista puhumattakaan.
Monelta työpaikalta on jo hiljainen tieto poistunut,jäljelle jäänyt
sakki on selittelijöitä ja paskanjauhajia,vastenmielistä sakkia.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Olen monesti miettinyt tuota Amerikan mallia, eli juuri sitä, että ihannetyöntekijän "pitää" olla ulospäinsuuntautunut, itseäänkehuva ja kovaääninen - työtehtävästä riippumatta. Juuri sen takia minulta on jäänyt hyvin monta unelmatyöpaikkaa saamatta, täysin vääristä syistä. Rekrytoijien ammattitaidossa on huomattavasti parannettavaa!

tth78 kirjoitti...

Ajattelen Suomen olevan suossa osittain juuri siksi, että epäpätevät eivät tule valituiksi töihin, vaan tyhjän huutelijat "yes"-miehet valitaan aina ennen päteviä ja tulosta ei synny. Sitten yritysten johdossa ratkaistaan asia irtisanomalla suorittavaa väkeä. Kuten voittajavitsi sen kertoo karulla tavalla totuutta sivuten:

Suomalainen ja japanilainen yritys päättivät järjestää vuosittain soutukilpailun 8-miehisin joukkuein. Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa. Kun kilpailupäivä tuli, molemmat joukkueet olivat mielestään huippukunnossa, mutta japanilaiset voittivat ylivoimaisesti kilometrillä.

Tappion jälkeen suomalaisten joukossa vallitsi tappiomieliala. Yrityksen korkein johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän olisi
pakko voittaa seuraavan vuoden kisa. Näin ollen he asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa. Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi, että japanilaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä kun taas suomalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä.

Tässä kriisitilanteessa johto osoitti huomattavaa toimintakykyä. Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta.
Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän soutajia.

Asiantuntijoiden raportin perusteella yrityksen johto teki välittömästi muutoksia joukkueeseen. Nyt joukkueessa oli neljä perämiestä, kaksi yliperämiestä, joukkueenjohtaja ja soutaja. Lisäksi soutajan motivoimiseksi kehitettiin bonuspistejärjestelmä.

"Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta."

Seuraavana vuonna japanilaiset voittivat kahdella kilometrillä. Suomalainen joukkue erotti soutajan huonoon työsuoritukseen vedoten, mutta maksoi kuitenkin bonuksen johdolle sen osoittamista ponnisteluista. Ensi vuotta varten suomalaiset ovat nyt kehittämässä uutta venettä.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Vitsin kertomat asiat pitävät valitettavasti Suomessa liiankin hyvin paikkansa.