torstai 6. marraskuuta 2014

Työttömyys ja tylsyys tulevat kalliiksi



Seuraavassa lainaukset kahdesta blogista:
Viikossa ei ole rakennetta. On yhdentekevää, onko maanantai tai perjantai. Kaikki on samaa. Rahatkin loppuvat eikä asunto käy kaupaksi. Myyntiin menevät korut ja lahjat, joilla paikataan tulojen ja menojen aukkoa. Päivät kuluvat luusereiden varastossa, eli kirjastossa.”
 
”Se, joka ei tiedä, ei ehkä ymmärrä, miltä tuntuu herätä aamulla, kun ei ole mitään ohjelmaa tai suunnitelmaa koko päiväksi. Päivästä toiseen. Hyvin pian se lakkaa olemasta kivaa, hienoa tai nautinnollista. Lakkaa huvittamasta herätä. Tappamaan aikaa. Nyt joku alkaa luetella, mitä kaikkea voi tehdä. Juu, epäilemättä, fiksuna naisena tiedän ja olen miettinyt ja yrittänytkin. Vaan kaikki maksaa. Ihan kaikki! Kirjasto ja lenkkeily. Ne ei maksa.”

Minä en edes saa myytyä mitään (esim. pieneksi jääneitä lastenvaatteita) eikä sillä myynnillä mitään tulojen ja menojen aukkoja edes paikattaisi, koska mahdolliset tulot olisivat niin olemattomia. Enhän onnistu ”myymään” itseäni töihinkään…

Kirjastoa en mielelläni nimittäisi ”luusereiden varastoksi”, koska luen paljon ja olen käynyt pikkutytöstä asti ahkerasti lainaamassa kirjoja. Pätevyys kirjastossa työskentelylle minulla on hankittuna, mutta nekin työt puuttuvat. Kirjastosta tulee luusereiden varasto siinä vaiheessa, kun sinne täytyy mennä päiväsaikaan sen vuoksi, ettei ole mitään muuta tekemistä. En yleensä vietäkään paljon aikaa siellä, vaan haen nopeasti kiinnostavat kirjat, lainaan ne ja lähden pois. Kirjastossa käyminen ei periaatteessa maksa mitään, paitsi jos sinne menee bussilla tai autolla, jolloin matka maksaa. Käytännössä aivan kaikki siis maksaa! Aina kun poistun ulko-ovesta tekemään jotain, myös euroja kuluu. Jos menen sauvakävelylle tai pyöräilemään vuosia sitten hankituilla välineillä, ei se toki enää varsinaisesti maksa. 

Työvoimakoulutuksessa käyminen maksaa myös. Itse asiassa siinä mennään jopa miinuksen puolelle, kun 9 € ylläpitokorvaus ei kata sekä matkoja että lounasta. Myös pelkkä kotona oleminen (= asuminen) maksaa. Lisäksi tulevat kaikkien näiden työttömyysvuosien ansionmenetykset (kymmeniä tuhansia euroja), enkä ole edes laskenut kummoista palkkaa tuohon summaan… Henkisestä rasituksesta puhumattakaan; taas kerran ajattelin, että olisin (ollut) niin hyvä (tai ainakin paljon keskinkertaista parempi) niin monessa asiassa, mutta mihinkään en silti ole kelvannut. Eräänlaista tuhlausta ja omalla tavallaan kalliiksi tulevaa on minun kotona tarpeettomana nyhjöttämisenikin sekä toistuvasti tapahtuva mihinkään johtamaton ”typoilu”.
 

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki kuvailtu on tullut niin tutuksi, että oli mielenterveys mennä. Olen kolmatta vuotta työttömänä ja viimeisen vuoden aikana täysin menettänyt uskoni parempaan tulevaisuuteen.

Minä ja perheeni, kyllä minulla on kouluikäisiä lapsia, muutamme ensi kuussa pysyvästi ulkomaille. Viemme tietopääomamme, säästömme ja motivaatiomme muualle ennen kuin menetämme kaiken täässä pimeässä pohjolassa.

Kiitos tästä blogista ja onnea kaikille työnhakuun ja elämään.

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä uuteen elämään ulkomailla :) Saanko kysyä, mihin maahan/maanosaan muutatte? Saitteko koulutustanne vastaavat työpaikat?

Anonyymi kirjoitti...

Mun on hyvä lukea tätä blogia. En nimittäin pidä yhtään työstäni ja pari vuotta sitten olin vähällä irtisanoa itseni. Pari vuotta olen nyt sitten etsinyt ja hakenut uusia töitä ja yhden ainoan kerran olen päässyt haastatteluun. Nyt siis vain ajattelen, että onneksi en irtisanoutunut, koska nyt olisin ollut varmaan jo yli kaksi vuotta työttömänä. Ennen nykyistä työtäni olin 7 kuukautta työttömänä eikä se kivaa ollut, koska elämä oli jotenkin pysähdyksissä eikä tulevaisuudesta tietoa.

Anonyymi kirjoitti...

Muutamme Kanadaan. Mieheni sai sieltä työn ja minä olen jo perustanut sinne oman yrityksen. Lapset menevät paikalliseen kouluun, joka on vähintään yhtä hyvä kuin Suomessa.

Maksuton, korkealaatuinen perusterveydenhuolto, turvallinen ympäristö ja valtiontalous kunnossa. Etelärajalla Ranskan ilmasto. Suosittelen rohkeasti lähtöä Suomesta.

nim. hyvästi loska ja pimeys

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi yllä, saako kysyä, miksi et perustanut yritystä Suomessa? Onko edellytykset omaan yritykseen niin paljon paremmat Kanadassa?

Anonyymi kirjoitti...

Sitä minäkin olen miettinyt pääni puhki - ulkomaille lähtemistä. Ei vain käytännössä onnistu (yksinhuoltajuus ja heikohko kielitaito, tosin koko ajan työväenopistossa kieliä opiskelemassa)

Olisivat veronmaksajatkin tyytyväisiä kun olisi yksi elätettävä vähemmän. Koulutus on ajantasaista ja sitä on tarpeeksi, jopa niin paljon etteivät työkkärissä suosittele enää kouluttautumista. Taitoja ja varsinkin motivaatiota olisi, mutta ei niin ei kelpaa mihinkään ansiotyöhön.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kiitos kiittämisestä ja onnea Kanadaan!

Minä postasin kesällä 2013 Kanada-aiheesta: http://toivotontyoton.blogspot.fi/2013/06/vastaus-kanada.html

Sinä, joka kirjoitit hakevasi uutta työpaikkaa töissä ollessasi: ymmärrän tilanteesi, kun olet ollut aiemminkin työttömänä, niin vapaaehtoisesti et varmastikaan siihen enää palaa!
Todella surkeaa, kun edes työssäolevia ei välttämättä kutsuta haastatteluun. Meidän jo valmiiksi työttömänä olevien asema vain huononee entisestään...