perjantai 3. lokakuuta 2014

Kelpaamattomuuskierteessä



Työttömyydessä syntyy aivan liian helposti ns. kelpaamattomuuskierre: Kun ei saa yhtä työpaikkaa, joutuu hakemaan seuraavaa. Kun ei saa sitä toista eikä kolmattakaan työpaikkaa, joutuu lopulta hakemaan työvoimakoulutukseen, mutta ei pääse sinnekään jne. jne. Tämä syöksykierre pitäisi kuitenkin saada pysäytettyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, muuten on liian myöhäistä, kuten omalla kohdallani on jo käynyt.

”Uralleni mahtuu myös oikeita työttömyysjaksoja. Noina aikoina olen tuntenut olevani tarpeeton ja kelpaamaton. Kyllähän sellaiset kaudet ovat vaikuttaneet negatiivisella tavalla identiteettiini. Koska työskentelen alalla, jolla pätkätyöt ovat arkipäivää, olen opetellut sietämään ajoittaista työttömyyttä toteamalla, että todellinen elämäni on töiden ulkopuolella.”

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuota juuri pelkään, olen käynyt parissa työpaikkahaastattelussa (en vielä ole ollut kovin kauan työttömänä) Mutta minuun iski aivan kamala huonommuudentunne, kun en onnistunut kummassakaan haastattelussa. Yritän ajatella mahdollisimman paljon muita asioita ja etsiä elämäniloa muustakin kuin työstä. Ei työ ole ihmisen arvokkuuden mitta :)

TOIvoton työtön kirjoitti...

Aivan. Elämänilo täytyy nimenomaan hakea muualta kuin työstä (jota ei ole).
Siteeraamani näyttelijä ei (tiettävästi) myöskään ole mennyt siivoamaan työttömyysjaksojensa aikana!

Anonyymi kirjoitti...

Jännä juttu, että työttömälle naiselle aina ehdotetaan siivousta vaihtoehdoksi. En tiedä yhtään tapausta, että ko. alaa olisi ehdotettu työttömäksi jääneelle miehelle. Miksiköhän? Miehilläkin on kaksi kättä, joten kyllä se moppi ja pölyrätti heidänkin kourassaan pysyy.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Olet aivan oikeassa. Miksi jonkun mielestä siivous on nimenomaan naisille ainoa mieleen tuleva työllistymisvaihtoehto?