maanantai 14. lokakuuta 2013

Työllisyyden kuntakokeilusta

Aamulehdessä oli muutama päivä sitten (10.10) juttu pitkäaikaistyöttömien "aktivoinnista" kuntakokeilun muodossa. Jutussa kiinnittyy huomio kolmeen seikkaan (, jotka tosin olivatkin jo tiedossa). Ensinnäkin se, ettei halua aktivointiin kysellä, vaan siihen on osallistuttava. Toiseksi se, että jotkut lakkaavat olemasta työnhakijoita silloin kun "intensiiviohjauksen" aika häämöttää. Kolmanneksi se, että tarjolla ei kuitenkaan ole muuta kuin työkokeilua, palkkatukityötä tai ns. kuntouttavaa työtoimintaa. Siinä vaiheessa kun minulle tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, juoksen minäkin lujaa "kortistosta" ulos. Joku raja on oltava ihmisen nöyryyttämisellä! Eniten tuossa jutussa vituttaakin työraiteen projektipäällikön toteamus siitä, että on ihme, jos pitkäaikaistyötön on motivoitunut! Taas niputetaan kaikki pitkäaikaistyöttömät samanlaiseksi yhtenäiseksi laumaksi. Olen minäkin oikeastaan menettänyt toivoni työllistymisen suhteen, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi edelleen motivoitunut työllistymään (oikeisiin palkkatöihin).


10 kommenttia:

  1. Itse olen ollut tuon kokeilun (Töihin - palvelut nimellä) kohteena yli puolitoista vuotta. Tänä aikana erilaisia, lähinnä taloushallinnon paikkoja on tarjottu ehkä keskimäärin 3 - 5 kertaa vuodessa. Yhden kerran (aivan kokeilun alussa) kävin Visma Softwarella "haastettelussa" tehtävään, johon haettiin uutta henkilöä eläköityvän tilalle. Työnantaja olisi tuolloin saanut koko kesän ajaksi työntekijän palkkatuella perehdytettäväksi, mutta eipä silti kelvannut. Sen jälkeen Töihin -palvelun tarjoamista paikoista ei mikään työnantaja ole ollut yhteydessä ainakaan allekirjoittaneeseen. Tämä sama järjetön kuvio vaan jatkuu jatkumistaan: aika ajoin palvelun edustaja ilmoittaa soveltuvasta työpaikasta, josta kuitenkaan ei koskaan oteta yhteyttä. Työttömän statuksella ei siis tätäkään työllistymisen peliä pelata - tilanne on paradoksaalinen.

    Työtön tuskin kovin suuressa mittakaavassa siis työllistyy Suomessa tuotakaan kautta. Toisaalta kysehän on poikkeuksetta enintään TEV - tai palkkatukityöstä, joista kumpikin on kiistaton orjuuttamisen nykymuoto (kumpikaan ei johda ilmaisen/puoli-ilmaisen työskentelyjakson jälkeen normaaliin työllistymiseen). Tässä mielessä tilannetta ei kanattaisi harmitella; oikea työpaikkahan on työpaikka ilman mitään edeltäviä "tukitoimenpiteitä" (EI MILLOINKAAN kuntouttavaan työtoimintaan tai "työkokeiluun"; jälkimmäisestä on itselläkin huonoja kokemuksia kuuden vuoden takaa).

    VastaaPoista
  2. Hain itsekin töihin tuohon kuntakokeiluun, hehe. No enpä päässyt, olin varmaan ollut liian pitkään työttömänä. Olisikin ollut hiukka vaikea motivoitua tehtävästä, niin kyynisesti tässä on alkanut suhtautua kaikenlaisiin "toimenpiteisiin". Työkkärissäkin tädit vauhkoavat vain omista palkkaluokistaan, työttömät ovat vain riesa ja numeroita tai nappuloita, jotka saisivat pysytellä kaukana TE-toimistosta häiritsemästä virkailijoita. Heillä on niin kamala TYÖSTRESSI. Tuollainen kuva minulle on tullut, kun olen kuunnellut erään työkkärintädin juttuja työnsä ulkopuolella.

    VastaaPoista
  3. Minulle ehdotettiin että menisin kuuntelemaan info tilaisuutta tuosta kuntakokeilusta juuri samana aamuna kun se olisi ollut. En mennyt koska se oli vapaaehtoista minulle, olin tuolloin kuntouttavassa työtoiminnassa, joka oli ihan viemäristä(se porukka oli sekamelska kehitysvammaisia ja elämän kolhineita ihmisiä joilla elämä ei ollut raiteilla) .Minä tunsin että tuo ei ollut minun paikka koska elämä oli kunnossa. Nyt olen ollut työkokeilussa,joka oli ihanaa aikaa vaikka tein ilmaista työtä ja jouduin maksamaan matkat työpaikalle omasta kukkarosta. ja nyt olen kotona,koska uutta työkokeilu paikka ei ole löytynyt.

    VastaaPoista
  4. Voisin alkaa myös vakavissaan harkitsemaan elämän "rakentamista" ilman työtä, olisi kiinnostavaa nähdä esimerkkejä miten "useat" (kuten jutussa mainittiin) ovat tämän tehneet. Millä rahoilla elävät?

    VastaaPoista
  5. Elämän rakentaminen ilman työtä (eli käytännössä ilman rahaa) onkin "hieman" haasteellista... Silloin pitää olla joku, jolla on rahaa, sponsoroimassa.

    VastaaPoista
  6. raha ei kasva puussa. Voin sanoa että työttömällä ei ole helppoa. Minä olen ollut kauan aika työtön ja mielellään tekisin töitä mutta töitä en ole saanut.olen ollut opiskelija ja sen jälkeen kun lopetin opiskelut niin minua on pompotettu paikasta toiseen työkkärin toimesta,nyt vasta minut on otettu työkkärissä vastaan normaalina ihmisenä koska olen ollut niin monessa paikassa että ei ole enää paljon vaihtoehtoja. Joko uudestaan opiskelemaan tai yrittää saada jostain töitä.

    VastaaPoista
  7. Kiinnittäkääpä huomiotanne tuohon Piia Leinon artikkeliin, sen retorisiin ilmaisuihin:

    - "...inhimillinen hätä on kaatunut kuntien niskoille..."

    – Siis mitä hel***tiä? Minä havaitsen Syyriassa inhimillistä hätää, mutta en minä mitään henkilökohtaista katastrofia elä.

    - "...te-hallinnon ahdinko..."

    – Hallinnon ahdinkoa helpottaa, kun sitä supistetaan. Ratkaisu on näinkin yksinkertainen. Puretaan lainsäädäntöä ja potkitaan niitä työkkärin paskapäitä kilometritehtaalle! Siinä ratkaisu.

    - "...menettäneet toivonsa..."

    – Minä olen menettänyt toivoni hallintoon. Milloin Aamulehti tekee siitä jutun?

    - "...elelevät harmailla markkinoilla..."

    – Onko niin, että "kokeilun" suuri idea onkin käyttää sitä hallinnon yhtenä kontrollikeinona? Siltä haisee...

    Erkki-Petteri

    VastaaPoista
  8. Kyllä tuo "kokeilu" saattaa hyvinkin olla jonkinlainen kontrollikeino pakottamisineen ja ei-vapaaehtoisuuksineen.

    VastaaPoista
  9. Minut huijattiin mukaan Vantaan Työraiteeseen(TYP). Ensin kotiin tuli kutsu jossa ilmoitettiin että osallistuminen on pakollista. Paikan päällä oli infotilaisuus jossa työvoimatoimiston täti piti puheen ryhmälle josta kukaan ei uskaltanut kysyä ääneen mitään. Tämän jälkeen osallistujat jaettiin pieniin ryhmiin odottamaan vuoroa virkailijalle.

    Virkailija Liikanen kuunteli selostustani työnhauista ja hakemuksista. Osoitin olleeni omatoiminen, en olisi tarvinnut aktivointia. Mutta ehdotin että hakemukseni voisi tarkistaa. Virkailija otti allekirjoituksen paperiin selvittämättä ollenkaan mihin se sitoo asiakasta, ja sanoi että pyydät vain työraiteessa että hakemukset tarkistetaan.

    Työraiteella asia ei enää hoitunut niin kuin oli luvattu. Paperit oli nopeasti tarkistettu mutta se ei enää riittänyt vaan nyt olin jo mukana väkisin asiakkaana koska nimi oli laitettu paperiin. Tämän jälkeen Työraiteella on ollut pakko asioida tihennetyin väliajoin vaikkei siitä ole mitään hyötyä.

    Ensimmäisellä kerralla Työraiteella annettiin kotiin täytettäväksi lappu jossa kysyttiin:

    -käytätkö huumeita?
    -paljonko käytät alkoholia?
    -asumismuoto ja omistussuhteet

    ja muita epäoleellisia kysymyksiä työnhaun kannalta. Viimeistään siinä
    vaiheessa kävi selväksi mikä Työraide on oikeasti.

    Tämän jälkeen virkailija haluaa säännöllisesti asiakkaan allekirjoituksia milloin mihinkin valtakirjaan jotka oikeuttavat viranomaiset luovuttamaan keskenään asiakkaan tietoja ja joilla saadaan asiakas lähemmäksi holhouksenalaista tilaa.

    Työraide ei korvaa matkakustannuksia näihin pakollisiin käynteihin vaikka Työraiteesta ei ole mitään apua. Ennemmin voisi puhua Sivuraiteesta.

    Osaan hakea omatoimisesti työpaikkoja mutta työraiteen virkailija ei ole ollut kiinnostunut myöhemmillä kerroilla omatoimisesti käynnissä olevista työnhauista. Toiminta perustuu vain jo valmiina olevien ”työllistämiskeinojen” väkisin tyrkyttämiseen:

    -mene työkokeiluun vaikka sinulle ei
    makseta siitä palkkaa
    -mene palkkatukityöhön
    -perusta yritys vaikka sinulla ei ole
    liikeideaa

    Työraiteen toiminta perustuu painostukseen ja ahdisteluun. Työraiteen käsittelyssä tervekin asiakas saa tuntea että häneen suhtaudutaan siten kuin hän olisi kehitysvammaisen tasolla.

    Olisi eri juttu jos asiakas voisi omatoimisesti lopettaa tällaisessa pakko-ohjelmassa mukanaolon havaitessaan sen omalta kannaltaan hyödyttömäksi.

    Oikean työpaikan voi löytää vain itse hakemalla. Oikeita työpaikkoja ei voi synnyttää keinotekoisesti. Oma mielipiteeni: Työraide on Vantaan Auschwitz.

    VastaaPoista
  10. Minäkin olin mukana Vantaan Työraiteessa ja lopulta peruin suostumukseni. Virkailija totesi, että he eivät voi palvella minua ja siirsi minut takaisin työkkärin asiakkaaksi. Nyt sitten odotellaan seuraavaan työkkärissä käyntiin, että mitenkä työkkäri suhtautuu tietojenluovutuksen peruumiseeni. Karenssia ei tuosta pitäisi tulla, sillä tietojenluovutus on vapaaehtoinen. Tuota eivät vaan Työraide-infossa kertoneet.

    VastaaPoista