torstai 10. toukokuuta 2012

Ne työttömät…


Opiskeluryhmässämme en eräs henkilö (aivan yhtä työtön kuin minäkin), joka kuitenkin puhuu tyyliin: ”Ne työttömät” eikä suinkaan ”Me työttömät”. Onkohan hänellä jonkinlainen suojamekanismi?  Minulle ainakin on pamahtanut työttömän identiteetti päälle jo seuraavana päivänä työsuhteen päättymisen jälkeen, ellei jopa samana päivänä! En epäröi puhua rehellisesti meistä työttömistä, koska minä nyt vain ”satun” olemaan työtön, joten mitäpä sitä totuutta kaunistelemaan? Olen kuitenkin huomannut itselläni sellaisen suojamekanismin, että olen jotenkin henkisestikin vieraannuttanut itseni työelämästä täysin. Viime työttömyysjaksollani olin ollut jopa vielä kauemmin pois työelämästä kuin nyt, mutta tällaista henkistä vieraantumista en silloin kokenut. Kai elättelin vielä jonkinlaista toivoa työllistymisestä, ja kas – työllistyinkin! Nyt kun pätkätyöjaksoni loppumisesta on kulunut jo kauemmin kuin sitä yhteensä kesti, on päässyt tapahtumaan henkinen vieraantuminen - mahdollisen suojamekanismin ja itsesuojelun merkeissä. 

Eilen ollessani tyttäreni kanssa kaupassa sanoin vahingossa: ”Ostan keksejä töihin.” Se oli varmaan jonkinlainen freudilainen lipsahdus, koska toivoisin niin kovasti olevani oikeasti töissä! En sitten kuitenkaan viitsinyt korjata, että ostan keksejä typo-harjoittelupaikkaani tai paikkaan, jossa ne muut ovat töissä, mutta minä en!

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä blogista. Se hieman avasi silmiä mieheni tilanteen suhteen, hänkin ollut työtön pari vuotta ja ikä yli 40. Tuntuu että on luovuttanut, mikä on ajoittain raivostuttanut minua. Itse olen ollut aina työssä tai opiskelemassa, yhtä puolen vuoden jaksoa lukuunottamatta. Blogiasi luettuani ymmärsin miten olen työssäkäyvänä ihmisenä täysin pihalla työttömän arjesta. Jatkuva stressi, itsetunnon murentuminen. "Ota puhelin käteen ja soita paikkoihin", sanon hänelle. Olen nyt alkanut ymmärtää ettei se pitkän työttömyysjakson jälkeen niin helppoa olekaan. Sisin uskottelee jo valmiiksi että sieltä kuitenkin tulee torjuminen, jota ei jaksaisi taas kerran käydä läpi. Ja kun mielentila on valmiiksi itsensä lyttäävä, kuinka uskottavan kuvan siinä pystyy kenellekään antamaan?
    Voisin tähän jaaritella kuluneita tsemppilauseita mutta sen sijaan sanon, että jos nykyinen työnhakusysteemisi ei toimi, vaihda keinoja. Lopeta nettihakemusten lähettely ja kaiva esiin firmoja joilla ei edes ole työpaikkailmoituksia missään. Jos mahdollista, lähesty firmaa ensin muilla asioilla. En tiedä onko se alallasi mahdollista, mutta jos vaikka haluaa lähikauppaan töihin, on ihan hyvä käydä siellä ensin asiakkaana niin naama tulee tutuksi ja kynnys palkata madaltuu.

    VastaaPoista
  2. Onpa ikävä tilanne miehelläsi - toisaalta minulla on sellainen mielikuva, että miehiä ikäsyrjintä ei kosketa yhtä pahasti kuin naisia tai ainakin se alkaa vähän myöhemmässä iässä miesten kohdalla kuin naisten?

    VastaaPoista