torstai 31. toukokuuta 2012

Turvallista matkaa?


”Turvallista matkaa me toivotamme näin, on aika purjeet nostaa ylöspäin…”

Näin lauletaan alakoulun ruusujuhlassa kuudesluokkalaisille (oma poikani on tällä kertaa heidän joukossaan). Olen aiemminkin liikuttunut tuosta Jäähyväiset- laulusta, joten saankohan nyt hanoja lainkaan kiinni, kun ne kerran aukeavat? On nimittäin mieli muutenkin (taas vaihteeksi) herkkänä ja maassa tämän työttömyyden(kin) kanssa – minä ja työttömyys kun emme todellakaan ole oikein yhteensopivia!

Liikutuin jo kevätjuhlassa tästä: 



Nykyisin on ainakin alakouluissa kevätjuhla ja todistusten jakotilaisuus (jonka yhteydessä tuo mainittu ruusujuhlakin on) erikseen. Silloin kun itse kävin koulua, ne olivat aina samassa tilaisuudessa; todistustenjako kevätjuhlan yhteydessä. Sitä vain toivon (kuten tietenkin kaikki vanhemmat), että lasteni matka voisi olla turvallinen! Liian monelle se ei sitä ole ollut, kuten lehdistäkin saamme lähes päivittäin lukea. Onko turvallisuutta tässä maailmassa loppujen lopuksi olemassakaan, vai onko se vain harhakuvitelmaa ja tuudittautumista väärään turvallisuudentunteeseen? 

Jos oma matkani onkin ollut tähän asti muuten suhteellisen turvallinen, niin ainakin taloudellinen turvallisuuteni on mennyttä. Oikein pahaa tekee verrata tilini nykyistä saldoa siihen, mitä se oli töissä ollessani, vaikken koskaan erityisen hyvää palkkaa ole saanutkaan.  Onko tähänastinen matkani sittenkään ollut ”turvallinen” vai kenties pelkästään turhallinen?

2 kommenttia:

Saretska kirjoitti...

On ne lasten kevätjuhlat toisaan liikuttavia tilaisuuksia, etenkin eskarin, kuutos- ja ysiluokan. Meillä on täällä pienellä paikkakunnalla yhtenäiskoulu, eli ylä- ja alakoulu kun ovat samassa, niin pääsen molempien tyttöjen kevätjuhlaankin :) Ja todistustenjako on kevätjuhlan yhteydessä. Nyt vain mielessä pyörii sukulaisen lakkiaiset, kun saa taas hävetä itseään ja selitellä tilannettaan...

Ilipo kirjoitti...

Mitä sitä häpeämään ja selittelemään tilannettaan. Tilanne on mikä on nyt. Huomenna voi olla toisin. Totuuksia ei ole kellään.

Jos jotain pitäisi selittää niin vain tuo miltä tuntuu, että häpeää tilannettaan jos sitäkään. Eikä halua hyvää tarkoittavia neuvoja.