tiistai 8. toukokuuta 2012

Työttömän osa


Voisin lisätä blogini Tietoja minusta - kohtaan ”Työttömyydestä Osallinen Ihminen”, mutta on jo muutenkin selvä asia, että työttömyydestä olen todellakin oman osani saanut! Alkaisi jo riittää, kiiitooos… Koen osani erittäin raskaana ja otan raskaasti sen, kun kuuntelen työllisten juttuja milloin mistäkin aiheesta, koska he puhuvat ja kokevat kaiken niin täysin erilaisesta näkökulmasta kuin minä, työtön.  Esimerkiksi: eräs henkilö oli juuri käynyt huollattamassa autonsa, jolla on ajettu 2000 km - minun pitäisi seuraavaksi viedä autoni sadantuhannen huoltoon… Sama henkilö oli ostanut viime kesänä uuden polkupyörän – minun pyöräni täyttää tänä kesänä 23 vuotta (eli jo enemmän kuin epäonnistunut insinöörin ”urani”)… Työllisille on itsestään selvä asia ostella milloin mitäkin ja viettää kulutusjuhlaa. Onhan se hyvä, että sellaiset shoppailijat ovat töissä – miten he selviäisivätkään työttömänä?

6 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

Siihen on todellakin tottunut, että mitään ylimääräistä ei voi ostaa.

Enpä tiedä lohduttaako, mutta minun vanhalla Volvollani on ajettu yli 300 000 km.

Kuinkas sattuikaan, miunkin polkupyöräni on 23 v vanha. Ostin sen tänne maalle muuttaessamme v 1989, kun elämä oli vielä edessä...

Saretska kirjoitti...

Joo, tuttu tunne. Ihme homma muuten, että kun toivo työpaikasta hetkeksi pilkahti, tuli heti mieleen ainakin kymmenen ostettavaa asiaa! Koko ajan pitää jättää hankkimatta monenlaista tarpeellistakin, koska kaikki menee kädestä suuhun. Minähän olen muuten sitten ihan "kermaperse", vai miten tuo nuoriso sanoo, kun mun pyörä on vasta 14 v.!

Anonyymi kirjoitti...

Olen ollut työelämässä melkein 30 v. ja ajan 31 vuotta vanhalla polkupyörällä enkä ole pienipalkkainen enkä edes mitenkään pihi. En vain näe mitään järkeä ostaa uutta pyörää kun vanhakin toimii vielä hyvin ja on muutenkin hyvässä kunnossa. Eivät kaikki työssä kävijät vietä mitään kulutusjuhlaa tosin voin valita ostanko vai ei, koska minulla on työpaikka. 2000 km:n autohuolto kuulostaa naurettavalta ellei esim. takuun voimassaolon jatkuvuus vaadi huoltoa noin pienen kilometrimäärän jälkeen.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Rantakasvi: Onkohan meillä samanlaiset polkupyörät?
Kilometrejä on kertynyt mittariin sekä pyörälle, autolle, että omistajalle...

Saretska: Sinullahan on aivan uusi pyörä!

Anonyymi: Juuri tuosta on kysymys, eli siitä, ettei voi valita ostaako jotain vai ei.
Olen varsin tyytyväinen polkupyörääni, mutta ostaisin toki uudemman mallin, jos minulla
olisi rahaa ja samat sanat autosta.

Leena Kärras kirjoitti...

Mun autossa on kohta se 200 000 km huolto tulossa. Uutta haluaisin (Kia Sportagea olen katsellut sillä silmällä) mutta eipä työssäkäyvänäkään tässä kohtaa mitään rahkeita.

Olen monesti pohtinut sellaista asiaa, että kun moni työssä käyvä tuntuu elävän tosi levesti, että onko kaikki tosiaan sitä tulopuolen rahaa. Kun sitten samaan aikaan kaikkea mahdollista myydään osamaksuilla ja tarjotaan lainoja melkein katsomatta muuta kuin että on tössä..

Ja aika moni tuntuu elävän luotolla, mutta johonkinhan luottokierteenkin on pakko katketa..?

Ehkä tämä aihe meni vähän ohi kirjoituksestasi, mutta nää lainajutut on mietityttänyt viime aikoina ja tää jotenkin laukaisi sen..

TOIvoton työtön kirjoitti...

Olen minäkin monesti miettinyt, ettei läheskään kaikilla välttämättä omaa rahaa elintasoonsa ole, vaan lainaa on otettu surutta eikä välttämättä ole aikomustakaan sitä maksaa takaisin.

Työttömänä täytyy elää varojensa mukaan = juuri mitään ei ostella.