tiistai 15. toukokuuta 2012

Kun en kelpaa, niin en kelpaa!


Taas kerran on eräs Tampereella toimiva firma ilmoitellut minua kiinnostavaa ja minulle sopivaa työpaikkaa! Vituttaa ja harmittaa jo monta kertaa samaa paikkaa hakeneena, etten siihen kelpaa! En kelvannut viitisen vuotta sitten ja miksi kelpaisin nyt, kun olen entistäkin keski-ikäisempi nainen… Ihmettelin aikoinaan kovasti, kun en edes haastatteluun ko. firmaan päässyt, vaikka oikeastaan melkein kaikkialle muualle vielä tuohon aikaan kutsuttiin haastatteluun. Joitakin vuosia sitten netissä (ko. työtehtävän nimellä googlettaessani) satuin törmäämään sellaisen henkilön CV:hen, joka oli ko. firmassa tässä työtehtävässä. Siinä vaiheessa minulle selvisi, miksi en ollut koskaan kelvannut siihen paikkaan unelmatyöhöni; ko. henkilö oli nuori (ja komea) mies! Minulle jotenkin tuli sellainen ahaa-ilmiö, että tästä siis on kysymys – sinne päästäkseen pitää olla nuori ja miespuolinen!

Olisin aikoinaan (ja vieläkin) ollut ihan aidosti innostunut tuosta hommasta, mutta (aiempien kokemusteni perusteella) hakutoiveet osoittautuivat täysin turhiksi (enkä ole näinä vuosina nuorentunut enkä sukupuoltanikaan vaihtanut!)  Johan se nyt pilaa työpaikan ilmapiirin, jos sinne otetaan joku jo parhaat päivänsä nähnyt yli 40-vuotias nainen! Muistuttaisiko hän työpaikalla liikaa siitä, että kaikki vanhenevat ja – hui kauhistus! – hänellähän voi olla jo vaikka ne kauheat vaihdevuodetkin… Toisaalta minulla on tällä hetkellä ilo katsella, kun kuusikymppiset ryppyiset naiset porskuttavat täysillä töissä! Olenhan minä itsekin hyvää vauhtia matkalla sellaiseksi, mutta oma vanhenemiseni ei näillä näkymin tule tapahtumaan työelämässä.

Kelpaisinkohan ” yritysmummoksi” tuohon firmaan? Valitettavasti en ole kovin hyvä leipomaan sämpylöitä enkä pullaakaan  ):

6 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

Meillä ei IT-alalla katsottu sukupuolta kun potkuja sateli. MUTTA ikää katsottiin, kaikki lähes, ja varsinkin yli viiskymmpiset sai lähteä. Firma nuoreni kerralla ja jatkoa on seurannut, kun luen lehdestä heidän YT-neuvotteluistaan.

On se erikoista, että KOKEMUS ei painanut missään.

Juuri niin kuin kirjoitit, meidän pitäisi olla nuoria, urheilullisia miehiä! Minkäs teet.

Anonyymi kirjoitti...

Pullan leipominen on yksi niistä taidoista joita voi oppia. Kunnon yleiskoneella leipominen on helppoa ;)


Kuten edellisessä postauksesa anonyymi ttyöttömän vaimo kommentoikin. Niin työnahkumenetelmän vaihtaminen voisi olla yksi mahdollisuuss.

Toinen pelko on siinä että selvityykö hommasta. Pääsee töihin ja saa potkut jo koeaikana.

Työtön maisteri kirjoitti...

Niinpä, monesti työnhaku tyssää naisella joko ikään tai sukupuoleen. Tai molempiin.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä ikään tulee, niin myös suhtautuminen elämään ratkaisee. Jotkut iäkkäätkin näyttävät nuorilta, suhtautuvat asioihin rennosti, ovat energisiä jne., mikä saa heidät näyttämään ikäisiään nuoremmilta. Ehkä työnantajat voisivat arvostaa myös myönteistä asennetta...

Rantakasvi kirjoitti...

Tuo viimeisimmän Anonyymin kommentti nosti karvat pystyyn!
EI voi olla niin (vaikka usein onkin), että pelkällä ulkoisella olemuksella saa töitä.

Kyllä vielä pitäisi tiedon ja taidon ratkaista. Miehenikin on juossut kymmeniä maratoneja ja aina hyvässä kunnossa, asenne myös. Mutta kun ikää on jo reippaasti yli 50v, niin se ratkaisee.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Samalla tavalla nousivat tuosta kommentista minunkin karvani pystyyn, kuten Rantakasvilla!

Tässä vastausta anonyymille:
Kenenkähän asenteessa tässä oikeastaan onkaan jotain vikaa?

Et voi tietää mitään ulkonäöstäni etkä asenteestani - ellet sattumoisin tunne minua?
Huippunuorekasta ulkonäköäni ja mahtavaa asennettani en pääse kuitenkaan näyttämään työnantajille ilman haastattelukutsua, että siinä mielessä niillä ei ole mitään
merkitystä!