Kun en kelpaa, niin en kelpaa!

Taas kerran on eräs Tampereella toimiva firma ilmoitellut minua kiinnostavaa ja minulle sopivaa työpaikkaa! Vituttaa ja harmittaa jo monta kertaa samaa paikkaa hakeneena, etten siihen kelpaa! En kelvannut viitisen vuotta sitten ja miksi kelpaisin nyt, kun olen entistäkin keski-ikäisempi nainen… Ihmettelin aikoinaan kovasti, kun en edes haastatteluun ko. firmaan päässyt, vaikka oikeastaan melkein kaikkialle muualle vielä tuohon aikaan kutsuttiin haastatteluun. Joitakin vuosia sitten netissä (ko. työtehtävän nimellä googlettaessani) satuin törmäämään sellaisen henkilön CV:hen, joka oli ko. firmassa tässä työtehtävässä. Siinä vaiheessa minulle selvisi, miksi en ollut koskaan kelvannut siihen paikkaan unelmatyöhöni; ko. henkilö oli nuori (ja komea) mies! Minulle jotenkin tuli sellainen ahaa-ilmiö, että tästä siis on kysymys – sinne päästäkseen pitää olla nuori ja miespuolinen!

Olisin aikoinaan (ja vieläkin) ollut ihan aidosti innostunut tuosta hommasta, mutta (aiempien kokemusteni perusteella) hakutoiveet osoittautuivat täysin turhiksi (enkä ole näinä vuosina nuorentunut enkä sukupuoltanikaan vaihtanut!)  Johan se nyt pilaa työpaikan ilmapiirin, jos sinne otetaan joku jo parhaat päivänsä nähnyt yli 40-vuotias nainen! Muistuttaisiko hän työpaikalla liikaa siitä, että kaikki vanhenevat ja – hui kauhistus! – hänellähän voi olla jo vaikka ne kauheat vaihdevuodetkin… Toisaalta minulla on tällä hetkellä ilo katsella, kun kuusikymppiset ryppyiset naiset porskuttavat täysillä töissä! Olenhan minä itsekin hyvää vauhtia matkalla sellaiseksi, mutta oma vanhenemiseni ei näillä näkymin tule tapahtumaan työelämässä.

Kelpaisinkohan ” yritysmummoksi” tuohon firmaan? Valitettavasti en ole kovin hyvä leipomaan sämpylöitä enkä pullaakaan  ):