maanantai 20. helmikuuta 2012

Elämässä epäonnistunut

Täytyy sanoa, että olen aivan valtavan kateellinen tämän ketjun kirjoittajille (paitsi jälkimmäisen kommentin kirjoittajalle, joka olen minä)

Olisin halunnut olla nyt tässä tilanteessa:
Siitä lähtien kun valmistuin on mulla ollut aina vakituinen virka tai työ. En ole koskaan ollut päivääkään työttömänä. Olen 45-vuotias ja tulen todennäköisesti olemaan tässä paikassani eläkkeelle asti.”

Sen sijaan olenkin tässä: ” Olen työtön 

 ja ollut kohta kolme vuotta. Ensimmäinen ja ainoa "vakipaikka" minulla oli 4 vuoden ajan valmistumiseni jälkeen, minkä jälkeen on ollut vähän kaikenlaista - äitiyslomat mukaan lukien.”


En voi muuta todeta kuin sen, että olen erittäin surkeasti epäonnistunut elämässäni! Luulisi, että tällä työttömyyskokemuksella olisin jo tyytynyt osaani (tai paremminkin osattomuuteeni), seestynyt ja hyväksynyt tilanteeni. Vaan enpä kuitenkaan ole.

5 kommenttia:

Leena Kärras kirjoitti...

Se onko työtön vai työssä oleva, onko oikeasti mittari siitä miten on elämässään onnistunut?

Kuinka moni kuolinvuoteellaan miettii kuinka paljon on onnistunut töitä tekemään ja tienaamaan jne. Eiköhän siinä hetkessä ole muut asiat mielessä.

Loppujen lopuksi työ on vain ja ainostaan yksi sektori elämästämme. Kyllä, se on alue josta tulee heijastusvaikutuksia jokaiseen muuhunkin osa-alueeseen. Mutta se ei ole mittari.

Tämän tiedän nyt. Myönnän auliisti että siltä se ei tuntunut ollenkaan silloin kun olin itse työttömänä. Silloin kun mittasin itseäni tekemisten kautta. Silloin koin olevani olemattomissa, mitätön, epäonnistunut, hylkiö ja muiden säälittävästi elätettävissä. Jos olisin ymmärtänyt asiat ja ennen kaikkea itseni eri tavalla en olisi lähtenyt siihen rumbaan johon lähdin voidaksi olla olemassa..

Rantakasvi kirjoitti...

Tuossa edellä Leenan ensimmäinen lause kolahti. Hyvin sanottu.

Kyllä elämässä pitää muita(kin) mittareita olla.

TOIvoton työtön kirjoitti...

On totta, että työllisyys ei ole ainoa mittari elämässä onnistumiselle. Voin kai sitten sanoa, että olen epäonnistunut yhdellä tärkeällä elämän osa-alueella.

Anonyymi kirjoitti...

Jätän puumerkkini.
Olen työtön, ollut jo pari vuotta. Oman alani töitä en ole tehnyt päivääkään. Koulutukseltani olen FM yhteiskuntatieteissä, ikää päälle kolmekymmentä.
Itsekin koen olevani epäonnistuja työelämän alueella, epäonnistuja yhdellä elämän tärkeällä osa-alueella.

Työ ei ole elämän onnistumisen mittari, mutta ihminen kaipaa merkityksellisyyden kokemuksia ja työ voi olla yksi sellainen asia elämässä mistä niitä saa - kokea tekevänsä jotain hyödyllistä ja olevansa osa tätä yhteiskuntaa pyörittävää porukkaa.


Löysin tämän blogisi vasta muutama päivä sitten, tutustun siihen hiljalleen. Työttömyyttä käsitteleviä blogeja on vähän vaikka meitä työttömiä kyllä on...

Jaksamista sinne Toivoton työtön ja mukavaa helmikuun jatkoa.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Tervetuloa, Anonyymi lukija, kiva kun löysit blogini! Olen samaa mieltä tuosta, mitä kirjoitat työn
merkityksestä - ja niin varmasti on moni muukin työtön.

Mukavaa helmikuun jatkoa myös sinulle.