maanantai 11. elokuuta 2014

Vieläkään en palaa töihin



Niinpä. En palaa töihin, koska en lähtenyt mistään lomallekaan. Lomailuani jatkuu jo kuudetta kesää peräkkäin eikä loppua näy. Minun ei tarvitse miettiä, muistanko salasanani vielä loman jälkeen. Ei ole myöskään ollut väliä sillä, oliko ”lomani” kesäkuun surkeassa säässä vai heinäkuun upeassa säässä, koska ”lomailin” molemmissa. Työssäkäyvien henkilöiden ongelmat ovat siis tätä tasoa… Kesälomansa jälkeen he voivat keskittyä odottamaan viikonloppuja ja seuraavaa lomaa. Työtön työnhakija puolestaan odottaa sitä päivää, jolloin hän saisi mennä jonnekin töihin. Sitä päivää vaan ei tule. Kyllä työttömän työnhakijan elämä on sitten mahtavaa! Hän on täysin vapaa tekemään kaikkea ilmaista - ja maksullistakin, jos maksaja löytyy… Vapaa kuin taivaanlintu, mutta köyhä kuin kirkonrotta.

Jollakin on Aamulehden keskustelussa näin uskomattoman väärä käsitys siitä, millaista on olla työtön: ”Niin, jos pienikin taloudellinen mahdollisuus minulla olisi jäisin heti työttömäksi. Kesälomalla sen tuntee, kuinka hienoa on olla "työtön"...- ei huolen häivää. Ei tarvitse miettiä kehittämistään, ei tarvitse opetella uusia tietokoneohjelmia. Pystyy kuntoilemaan säännöllisesti, osallistumaan erilaisiin harrastuksiin ym.ym. ON VAPAA!”

Vai ei työttömällä ole huolen häivää? Niinhän sitä kai voi luulla, jos ei omaa kokemusta asiasta ole? Tai ehkä kommentoija on harvinaisen tyhmä tai tahallaan provosoiva? Hymy hyytyy viimeistään silloin, kun ansiosidonnainen päiväraha loppuu! Lomalla oleminen (lomarahoineen ja odottamassa olevine työpaikkoineen) ei ole ollenkaan sama asia kuin työttömyys. Työttömänä oleminen puolestaan (ilman odottamassa olevaa työpaikkaa ja lomarahoja) ei ole ollenkaan sama asia kuin lomailu!

Minä kehitän itseäni jatkuvasti, ja opettelisin erittäin mielelläni (töissä) uusia tietokoneohjelmia! Kuntoilemaan ja harrastamaan ehdin mainiosti myös silloin, kun sain olla töissä. Ymmärrän kyllä mahdollisen vuorotyön asettamat haasteet harrastamisen kannalta, mutta – toki harrastuksesta riippuen - tämäkin on järjestelykysymys. 

Tässäpä taas perinteinen jokaelokuinen kirjoitukseni ei-työhönpalaamisesta. Kunpa vielä saisin mennä töihin, kuten ”kaikki muut” menevät!

14 kommenttia:

  1. Työtön on vapaa mutta rahaton, töissä käyvällä on vähän vapaa aikaa ja vähän enemmän rahaa kuin työttömällä. Yksityisellä puolella kyllä saa nykyään tehdä kahden työntekijän työt, joten se vähä vapaa-aika mitä jää käytetään töistä palautumiseen. Usein ei vain jaksa harrastaa yhtään mitään. Kannattaa lukea HS:n artikkeli "Asiattomat rangaistukset rasittavat työntekijöitä – sairausloma vei Annalta ylennyksen", julkaistu tänään. Ei niinkään tavatonta toimintaa nykyään työpaikoilla.

    VastaaPoista
  2. Myös julkisella puolella saa tehdä kahden tai kolmen työt

    VastaaPoista
  3. Julkisella puolella kyllä tosin on heitä, jotka ovat aivan omaa ryhmäänsä. Eli henkilöitä, jotka eivät tee omiakaan töitään, mutta käyvät toki päivittäin (kunhan eivät ole sairaslomalla, lomalla, vapaalla, lääkärissä) rupattelemassa kahvitauoilla ja muuten vaan tauoilla. Ihme kyllä, vielä tänäkin päivänä tätä ihmisryhmää löytyy.

    Työnhakijan näkökulmasta paljon työn jakaminen vähennettäville resursseille aina vain jaksaa ihmetyttää. Kun meitä vastuunjakajia kyllä olisi, mutta se markkinatalouden raha tuntuu menevän ohi, ja yt:tä pukkaa.

    Olin tässä taannoin haastattelussa, jossa rekrytoija ykskantaa totesi tilanteen: yhtä paikkaa kohti on nykyään jopa yli 300 hakijaa. Mikä alkaa olla todella haastava tilanne myös rekrytoijalle. Kuten meille hakijoille. Hän myös totesi, että tuskin enää on niin, että työnhakijoita "syyllistetään" kun markkinatilanne on tämä mikä se on. Hän oli tästä viisaammasta päästä rekrytoijia.

    VastaaPoista
  4. Työttömänä oleminen ei tietenkään ole sama asia kuin lomailu,
    mutta lomalla saa maistaa vapautta. Aamulehden keskustelun kirjoittajahan mainitsi, että jos olisi pienikin taloudellinen mahdollisuus... Lopputekstin sanavalinta taisi olla hieman virheellinen ja paremmin
    olisi istunut vaikka "..., kuinka hienoa olisi olla ilman työtä tai
    olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa". Harvalla on tällainen mahdollisuus. Olen edelleen sitä mieltä, että suurin osa käy töissä/tarvitsee työpaikan taloudellisista syistä; mielekästä tekemistä kyllä riittäisi
    (ainakin itselleni) vaikka töitä ei olisikaan mutta rahat loppuisivat kovin äkkiä. Siksi harva työssä käyvä valittaa yhtään mistään epäkohdasta ja siksi työantajat voivat kohdella työntekijöitä mitenkuten. Työelämästä on tullut sairasta.
    t. 1. anonyymi

    VastaaPoista
  5. Tämä pitäisi pitää mielessä nyt kun on saanut työpaikan edes hetkeksi noin parin vuoden työttömyysjakson jälkeen (ku juu´uh, ei niitä työpaikkoja niinkään ollut eikä edelleen ole, hmph. Kuinka äkkiä sitä huomaa olevansa oravanpyörässä ja saa sen perus-sunnuntaifiiliksen…mutta työttömänä sitä kuitenkin hakee töitä ja silloin toivoo, että pääsisi vaikka kokemusta keräämään hetkeksi! Hassua tämä elämä… ja miksi toisilla on paljon, toisilla ei….haluaisin, että osa-aikaisuus olisi ratkaisu, töiden jakaminen ja balanssi vapaa-ajalle sekä työlle.

    VastaaPoista
  6. Vuonna 2010 Tampereelle avatun IKEAN 280 avointa paikkaa haki 10000 ihmistä.Siitä voi repiä mietteitä.

    VastaaPoista
  7. Heipä vaan! Ei tuo kesä lomalta tuntunut, ihan sama se, sää kuin sää. Työttömyys tuntuu kyllä vankilalta eikä vapaudelta, joskus hetkellisen onnentunteen saa, kun katselee koiran takapuolta n. kolme tuntia päivässä (lenkillä siis. Sööttihän se hännänhuiska on ja koira onnellinen, kun joku aina joutaa lenkittämään. Voi jee, minuakin tarvitaan johonkin. Koira ei tosin palkkaa maksa, jos ei lasketa henkistä laatua olevaa palautetta, hehe. Sillä ei puolestaan koiranmakkaraa ostella, ei myöskään kissanruokaa tai ihmisten sapuskaa. Mutta kasvattihan tuo kesä potut ja marjat, jotta kyllä nyt työtönkin saa syödäkseen.

    VastaaPoista
  8. Olen 22-vuotias ja kolmatta vuotta työtön. Olen hakenut satoihin työpaikkoihin eikä ole ikinä kutsuttu edes haastatteluun. Vaaditaan työkokemusta mutta ei tarjota sitä. En voi harrastaa mitään enkä edes hakea maksullisiin koulutuksiin, työkkäri on pessyt jo ajat sitten kätensä ongelmistani enkä ole nähnyt te-työntekijää kuukausiin koska tapaamiselle "ei ole perustetta. Täytä vain se uusi työttömyysturvailmoitus netissä". Ammattitutkintoni on aivan turha. Elämäni on kammottava vankila loputtomaksi lomaksi naamioituneena. Yritän jatkuvasti edetä, mutta olen aivan yksin ja unohdettu, näin v-tun nuori ja täysin hyödyttömäksi luuseriksi tehty! F.U Suomi!!!

    VastaaPoista
  9. Sinä 22 vuotias. Lähde Saksaan, siellä töitä riittää. Eli jos et jo saksaa osaa, äkkiä opiskelemaan. Saksassa saa englannillakin töitä ja monen firmat tarjoavat oppisopimuksia. Suomeen on turha jäädä itkemään elämän epäoikeudenmukaisuutta, olet niin nuori, että kaikki on sinulle mahdollista! Usko siihen, usko itseesi!!

    VastaaPoista
  10. Tasan eivät mene nallekarkit työn jakautumisen suhteen eivätkä myöskään sen suhteen kenellä työpaikka on ja kenellä sitä ei ole. Niin - osa-aikaisuus ja töiden jakaminen... Mistähän sellaista saataisiin?

    Kyllä työttömyys todellakin on enemmän vankila kuin vapautta, kuten Saretska sanoo. Minulta ainakin alkavat mielekkään tekemisen ideat olla näin viiden vuoden jälkeen lopussa.

    On surullista ettei edes 22-vuotiaalle (48-vuotiaalle nyt ei ainakaan) ole mitään työtä tarjolla Suomessa. Ulkomaille (Saksaan?) sitten mahdollisuuksien mukaan, jos siellä näyttää paremmalta!

    VastaaPoista
  11. Tai ruotsiin. Näin on näkkileipä. Työttömyyttä sielläkin on, mutta parempi tilanne kuitenkin kuin täällä.

    /Epäilevä

    VastaaPoista
  12. Tai Lappiin talvella. Moni oman alani ihmisistä tekee kesät jotain muuta ja lähtee talveksi Leville tai muihin matkailukeskuksiin tontuksi tai moottorikelkkaa ajamaan. Tai ravintolaan tai hisseille. Jos olet nuori eikä perhe ym. sido sinua, älä jää paikoillesi makaamaan vaan mene sinne missä töitä vielä on!

    VastaaPoista
  13. Pieni huomautus teille, jotka ehdotatte ilmeisen tosissaan ulkomaille lähtöä: kai tiedätte, että siihenkin tarvitaan rahaa, jota ainakaan työmarkkinatuesta ei jää? Lentoliput maksavat, samoin bussi- tai junamatka lentokentältä mihin ikinä kaupunkiin onkaan menossa, samoin asuminen - jos vuokra-asuntoa ei saa heti (Saksassa vaaditaan ensin työsopimus ennen vuokra-asunnon saantia) joutuu asumaan hostelliin tai hotelliin...

    VastaaPoista
  14. 22-vuotias on niin nuori, että maailma on vielä auki. Kouluttaudu hyvä ihminen! Sinulla on vielä mahdollisuus vaikka mihin suuntaan. Saat opintotukea ja asumistukea. Tiedän, ettei ole paljon, mutta olen sitä mieltä, että tuon ikäisen kannattaa ehdottomasti mennä koulun penkille (mielummin tietysti ala, jolla on edes jotain tulevaisuutta). Itse aloitin korkeakouluopinnot tuon ikäisenä. Ne riittivät 17 vuoden työrupeamaan, jonka jälkeen iski rakennemuutos, ja nyt olen ollut työtön jo kaksi vuotta. Väärä ala siis, mutta eihän sitä voi tietää, miten maailma 20 vuodessa muuttuu.

    VastaaPoista