maanantai 4. elokuuta 2014

Kesälukemista



Luin kesälukemisena Anu Holopaisen kirjoittaman Ilmestyskirjan tädin. Kirjassa on hömppää sekä tosiasiaa nykyajan työelämästä. Kyseessä on dynaaminen IT-ala, jolta ei voi olla päivääkään (hah!) poissa ”putoamatta kärryiltä”. Kirjan päähenkilö Airi kuitenkin palaa hoitovapaalta töihin, eli hänellä on työpaikka odottamassa.  Airin entisen työpaikan ostaa heti toinen firma. Firmojen yhdistymisen jälkeen alkaa tietenkin pudotuspeli. Sähköpostissa tulee jopa ohjeet ettei eräille viisikymppisille työntekijöille (ostetusta firmasta tulleille) saa puhua työasioista ja heiltä jopa viedään tietokoneet pois! 

Minullakin on useita ulkopuolellejättämiskokemuksia työelämästä. Ollessani ulkoistettuna  työpaikallani irtisanomisen jälkeen, entiselle paikalleni otettiin minua nuorempi nainen (tosin olin silloin itsekin vasta 32). Erään kerran ihmettelin, missä kaikki ovat, ja näin tämän tulokkaan kalenterista heidän olevan osastopalaverissa, jonne minua ei siis kutsuttu… Toisella kerralla firman työntekijöille oli jaettu lahjaksi sateenvarjoja, mutta minun pöydälläni ei sellaista ollut… Ai miksi ihmeessä sinne työelämään edes haluan takaisin? Ehkä on parempi etten siellä enää ole?

Kirjan toisessa pääosassa on Airin avomiehen erikoinen täti Liila, josta Airi ei pidä, mutta minua kirjassa kiinnostivat enemmän työelämän omituiset kuviot. Liila vaikuttaa sitä paitsi reilulta - toisin kuin sellaiset ihmiset, joista itse en pidä. Työelämästä ja työttömyydestä kertovaa fiktiota saisi olla enemmänkin, koska on kiintoisaa verrata tarinoita omiin kokemuksiinsa. Kirjassa sattuu omituisia kohtalokkaita onnettomuuksia henkilöstöpäällikölle, konsultille, naisjohtajalle ja hänen tilalleen tulleelle uudelle toimitusjohtajalle. Näillä henkilöillä onkin aivan liikaa valtaa päättää toisten elämästä ja tulevaisuudesta, joten näpäytyksiä he ansaitsevat, mutta eivät toki näin äärimmäisiä. Kirjassa Airi arvelee, että Liila-täti on jotenkin aiheuttanut nämä onnettomuudet. Kirja sisältää mielestäni liikaakin näitä ”muonavahvuudesta poistumisia”. 

Tämä kohta kirjasta saa minut suorastaan pahoinvoivaksi: ”…tulevaisuudessa on uhkakuvia joihin täytyy varautua ja siksi tarvitaan tehokkaampia toimia, pyritään silti pitämään henkilöstövähennykset minimissä, korkeintaan 80 ihmistä irtisanotaan.” Juuri tällaista paskanjauhamista työpaikoilla nykyisin on, eikä töitään saa tehdä rauhassa jatkuvilta yt-neuvotteluilta. Viimeisin työpaikkani katosi yt-neuvotteluiden seurauksena, kun oli päätetty, ettei määräaikaisia työsopimuksia enää jatketa. Olisiko määräaikaiset sitten voitu vakinaistaa? No eipä tietenkään!

Tämä puolestaan kuulostaa erittäin tutulta: ”Tunsin kateuden piston. Minä pelkäsin oman työpaikkani puolesta, kun taas Jarmo (Airin avopuoliso) sai olla päättämässä kuka olisi työpaikan arvoinen ja kuka ei. En kuitenkaan paljastanut kateuttani, se olisi ollut halpamaista.” Minä en pelkää työpaikkani puolesta, vaan pelkään sitä, etten koskaan enää työllisty… Minunkin puolisoni on päättämässä, kuka on työpaikan arvoinen ja kuka ei. Hänen työpaikalleen kelpaavat vain valioyksilöt, jollainen minä en selvästikään ole. Kenenkään mielestä minä en ole työpaikan arvoinen!

Kirjan sanotaan olevan chick litiä. Siitä (tai ainakin Bridget Jones-tyylisestä kohelluksesta) muistuttaa kirjassa työhaastattelu, jonne Airi menee muutaman salmiakkikossun juotuaan(!) Hän oli jo valmiiksi tokkurassa nappailtuaan edellisenä yönä useita nukahtamislääkkeitä. Tämä kohtaus menee kuitenkin jo hieman ylitse, koska eihän kukaan mene työhaastatteluun kännissä, vaikka kuinka jännittäisikin!

Kaiken kaikkiaan tämä kirja on kevyehköä kesäluettavaa, mutta sisältää myös vakavaa asiaa sairaaksi (vai onko se aina sitä ollutkin?) muuttuneesta työelämästä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta kirjasta tuli mieleen, että oletko nähnyt 90-luvun lopun elokuvaa Office Space (suomenkielinen nimi taisi olla Konttorirotat)? Jollet, niin kannattaa katsoa.

työtön luuseri kirjoitti...

Voisi olla ihan mielenkiintoinenkin kirja, jos pystyisin kirjoja lukemaan... Kiitos kirjavinkistä!

Mullehan kävi aikanaan niin (myös it-alalla), että hoitovapaani aikana firma, jossa olin töissä, fuusioitiin = ostettiin osaksi isompaa firmaa. Kun sitten hoitovapaa läheni loppuaan ja soittelin uudelle pomolle, ei hän ollut kuullutkaan minusta eikä tiennyt, että tällainenkin henkilö on firman palkkalistoilla. Mieheni oli jo aiemmin irtisanoutunut firmasta (oltiin samassa firmassa töissä) fuusion yhteydessä, enkä minäkään halunnut jatkaa, joten irtisanouduin. Onneksi selvisin ilman karenssia, koska minulla oli pätevät perustelut irtisanoutumiselleni. Työpaikka olisi siirtynyt toiselle puolelle Suomea, perustelin, vaikka todellisuudessa minulle kyllä annettiin ymmärtää ettei heillä ole osoittaa minulle mitään työtehtäviä...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Olen nähnyt tuon elokuvan Office Space montakin kertaa. Se on erinomaista kuvausta työelämän mielettömyydestä:
täysmulkero pomo, päähenkilö joka työkseen muuttaa kaksinumeroisia lukuja nelinumeroisiksi ja vielä henkilö, jonka työpöytä siirretään kellariin... Tämä henkilö ihmettelee miksei hän saa enää palkkaa, eikä ymmärrä tulleensa potkituksi pois. Lopussa hän sitten saa kostettua kärsimänsä vääryydet. Konttorirotat kannattaa katsoa, jos ei ole vielä sitä nähnyt.

Kiitos työttömälle luuserille omakohtaisten kokemuksiesi kertomisesta!

Työ eLama blogger kirjoitti...

Tuli mieleeni lyhyt kertomus elävästä elämästä, jossa eräässä firmassa irtisanottiin ne joilla on mahdollisuus työllistyä. He, joiden työllistymismahdollisuudet olivat huonommat, saivat jäädä firmaan. Mielenkiintoista tämäkin..

Anonyymi kirjoitti...

Siinä yrityksessä olivat arvot kohdillaan. Mitenköhän enää, tuntuu että arvomaailma joka joskus oli olemassa, on pikkuhiljaa kovaa vauhtia murenemassa pois. Ammattiliitot ovat hiljaa, työntekijät ovat hiljaa ... kaikki ovat hiljaa ja pelkäävät omien työpaikkojensa puolesta. Koko Suomi?

/Epäilevä

Anonyymi kirjoitti...

Suomen työmarkkinat tuhottiin kahdella tavalla; sallittiin vuokratyövoiman käyttö ja avattiin rajat virolaisille ja venäläisille - ja ylipäitänsä kaikille tulijoille, jotka tekevät halvemmalla.