tiistai 19. elokuuta 2014

Työttömyys syö naista

Vaikka kuinka monia vuosia olisi kulunut ollessani työttömänä työnhakijana, niin olotilani ei siitä yhtään helpotu (päinvastoin!). Mitenkään en pääse yli jatkuvasta huonommuudesta, kelpaamattomuudesta, ulkopuolisuuden tunteesta sekä tietenkin rahattomuudesta. Kuinka voikin olla niin, että juuri minä olen vuodesta toiseen työtön, kun toiset eivät ole (olleet) sitä koskaan? Mitä heissä/ heillä sitten on niin ihmeellistä minuun verrattuna?

Vuosien jälkeenkään en kestä kuulla toisten töistä, lomista sekä töihinpaluusta loman loputtua. Tästä kun pääsisin yli ja voisin olla ”ylpeästi ja arvokkaasti” työtön. Se edellyttäisi kuitenkin sitä, että olisin sitä vapaaehtoisesti, tai kuvittelisin olevani ”kotirouvana” - eli alkaisin huijata itseäni.

Vaatisi aivan valtavaa henkistä kasvamista olla näiden asioiden yläpuolella. Vaikka niin tapahtuisikin, se tosiasia ettei minulla ole taloudellista riippumattomuutta eikä toimeentuloa, ei kuitenkaan muuttuisi miksikään. Nollapisteessä siis ollaan ja pysytään. Kunpa minäkin pääsisin vielä jonnekin töihin!

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yritin ihan mielenkiinnosta etsiä profiiliasi tuolta cv-netistä, mutta se oli vähän vaikeaa, kun en tiedä millaista työtä olet hakemassa. Tampereellakin kun noita työnhakijoita näyttää olevan aika runsaasti..

Anonyymi kirjoitti...

Kultaseni, tunnistan täysin tunteesi, jotka ovat ihan samat itselläni, kolmen vuoden työttömyyden jälkeen. Itselläni se ero, että työkokemusta on yli 10 vuotta omalta alaltani, ja jopa todella hyvistä työpaikoita mutta laman myötä työnsaanti tyssäsi kuin seinään. Toisinaan en voi sitten millään uskoa, että tässä on käynyt näin, miten ihmeessä, kun ennen meni niin hyvin? Todellakin on tullut huomatuksi, miten työttömyys syö kaiken entisen meriitin, kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan, kuin olisi ruttotautinen.

Koitetaan jaksaa.

TOIvoton työtön kirjoitti...

On oikein hyvä asia, jos ei profiiliani pysty kuka tahansa löytämään CV-netistä. Parempi pitää se tuntemattomana.

Kiitos toiselle anonyymille kannustuksesta! Minulla on 11,5 vuoden työkokemus (tosin siitä osa on jo "vanhentunut" ja ikääni nähden joka tapauksessa liian vähäinen). Monenlaisilla meriiteillä ollaan työttömänä eikä aina tiedä, mistä se loppujen lopuksi johtuu.

Työ eLama blogger kirjoitti...

Tilanne tänä päivänä on yksinkertaisesti sellainen, että työnhakijoita on pirusti enemmän kuin avoimia paikkoja. Ei me työttömät olla yhtään sen huonompia kuin työelämässä olevat, vaikka se harhaluulo monella työelämässä olevalla onkin.

Itse kutsun itseäni työnhakijaksi, sillä työtön luo välittömästi passiivisen mielikuvan henkilöstä. Siinä on tietty stigma, joka vaatisi ehdottomasti päivitystä. Tämän päivän markkinatilanne kun vaan on sellainen että työnhakijoita on niin pirusti enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja.

Nokka pystyyn, fellow työttömät, ei ole meidän vika ettei töitä ole tarjolla! Mutta se ei tee meistä yhtään sen huonompaa ihmistä kuin mitä työelämässä olevat ovat!

ps. saanen pyytää halukkaita täyttämään työnhaunkyselyni: http://urly.fi/info/fVG Tarinani ja tavoitteeni löytyvät kyselyn introsta, jokainen vastaus on Tärkeä. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

"Ja kaikki nämä vapautuneet työläiset ovat tietysti omasta syystään työttömiä, ja heitä tulee rangaista orjatyöllä, kunnes he lakkaavat loisimasta ja marssivat uudestaan töihin. Kyllä niitä jostain löytyy, kun tarpeeksi ahkerasti etsii. Vai mitä?

Vapaaehtoistyötä he eivät kuitenkaan saa tehdä, siitä menee työttömyyskorvaus. Orjatyöhön heidät taas pian pakotetaan, jos nykypoliitikot saavat likaisen tahtonsa läpi. Ja kun on näin saatu yrityksille runsaasti ilmaista työvoimaa, voivat ne potkaista loputkin palkollisistaan pihalle. Kukapa ei mieluummin pyörittäisi toimintaansa ilmaisvoimin, jos sellainen mahdollisuus tarjotaan. Ja valtio, eli me, orjatyöläiset, maksamme oman työttömyyskorvauksemme, jota emme siis kohta saa muuten kuin tekemällä orjatyötä.

Missä kohtaa menee vinoon?"

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12203349

/Epäilevä, samoja tunteita kantaen ja voimanrippeillään (hupenevilla) taistellen olemassaolon luvallisuuden puolesta. Voimia meille kaikille!!

Anonyymi kirjoitti...

Hesarissa oli aika osuva kirjoitus työttömyyden "ihanuudesta" http://www.hs.fi/mielipide/Mielipide+Tunnustan+syrj%C3%A4ytyneeni+vapaaehtoisesti/a1408243520504
Kyllä itseänikin pikku hiljaa syö se, että mihinkään haastatteluun en ole päässyt, nyt 2 vuotta työtön Nokia-putken jälkeen. Itsetunto on kovilla ja omaa yhteiskuntakelpoisuutta kyseenalaistaa. Ja taidan olla liian vanhakin, 40 vuotias. Ja hesarin mielipidekirjoittajan kommentoijilta ei kyllä juuri sympatiaa (tai omakohtaista kokemusta) löydy.

Anonyymi kirjoitti...

Asian vierestä mutta kuitenkin:

olen kuntouttavassa työtoiminnassa, miten luulet että työnantajat suhtautuvat tähän... sillä ei taida olla hyvä kaiku.
Mitenhän sitä selittelisi parhain päin tuollaisen vaikka vuoden kuntoutuksen?
Olisko se pajalla oppiminen työkokemusta vai koulutusta ja onko kuntouttavan syy vaikka määräaikaisen työsuhteen päättyminen...

Olisi ehkä vähän kannattanut miettiä etukäteen mutta tuo on kivaa kuitenkin, nautin yllättäen pajalla olosta.

Anonyymi kirjoitti...

siis kuntouttavan työtoiminnan loppumisen syy, korjaus edelliseen

TOIvoton työtön kirjoitti...

Mielestäni Hesarin mielipiteen kirjoittaja ei ole syrjäytynyt, eikä ainakaan omasta tahdostaan (500 hakemuksen jälkeen). Kirjoitukseen vastanneet ovat enemmän tai vähemmän ystävällisesti etsineet syitä hänen tilanteeseensa, mutta niin se vain on ettei syitä välttämättä pystytä osoittamaan. Tosiasia kun on edelleenkin se, että avoimia työpaikkoja on liian vähän ja hakijoita valtavasti.

Kuntouttava työtoiminta saattaa olla jollekin jopa hyödyksi, mutta CV:ssä se kannattanee naamioida joksikin muuksi. Useimpien työnantajien asenteet tällaiseen toimintaan lienevät kuitenkin negatiiviset?

Tiukumuori78 kirjoitti...

Aivan samoja ajatuksia ja tuntemuksia oon pyöritellyt. Mitä noissa muissa on sellaista mitä minulta puuttuu? Työpaikka... Muut asiat onkin aivan samankaltaisia mitä työssäkäyvillä. Mutta tulisin hulluksi jos joutuisin miettimään niitä liikaa. Koitetahan ny vaan taaplata etiäpäin vaikka se elämä muistaakin heitellä keppejä.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Eipä kannattaisi miettiä ja murehtia mitään asioita liikaa, mutta kun aikaa on liikaa siihen miettimiseen!