perjantai 29. elokuuta 2014

Onko työhönvalmennuksesta minulle apua?

Ilmoittauduin epätoivoissani vapaaehtoisesti (eli en edes pakotettuna työttömyystuen menettämisen uhalla) työhönvalmennukseen. Epäilen kuitenkin, että siitä olisi lopulta minulle jotain hyötyä työllistymiseni kannalta. Ei ainakaan tämän perusteella:
”Syrjäytyneiden työhönvalmennuksen hyödyt ovat jääneet vaatimattomiksi. Osallistujat kiittelevät valmennuksen yleisiä hyötyjä, mutta varsinaiseen päämäärään eli työllistymiseen tähtäävät tulokset ovat olleet vähäisiä. Kelan ja TE-hallinnon työhönvalmennukseen osallistuneet ovat hyötyneet siitä, että elämänhallinta on parantunut, kunnollinen vuorokausirytmi on löytynyt ja sosiaaliset valmiudet ja erilaiset verkostot ovat vahvistuneet,”
Lainauksessa kirjoitetaan syrjäytyneiden työhönvalmennuksesta. En kuitenkaan koe olevani syrjäytynyt; elämänhallintani on kunnossa (rahattomuutta lukuun ottamatta, mutta rahattomuuskin johtuu vain siitä, etten saa palkkaa eikä mistään ylivelkaantumisesta tms.) ja myös vuorokausirytmini on normaali. Sosiaaliset valmiuteni ovat ihan hyvät lukuun ottamatta kyvyttömyyttä työpaikkojen sosiaalisten juonittelujen hallintaan. Verkostoja minulla ei juuri ole enkä usko niitä välttämättä löytyvän työhönvalmennuksen avulla. Kokeilen nyt kuitenkin vielä tämän mahdollisuuden.

Työhönvalmentajan ensimmäistä kertaa tavattuani olen melko positiivisella mielellä. Tällä henkilöllä tuntuu ainakin olevan runsaasti kontakteja työelämään! Hän kertoi esimerkkejä ”poluista”, joita hän oli monelle työelämään onnistunut löytämään. Kaikille niitä ei kuitenkaan löydy.

12 kommenttia:

  1. Ne kontaktit onkin varmaan just se juttu. Lisäksi eri kunnissa työhönvalmentajan / työnvalmentajan / työnsuunnittelijan persoonat, kyvyt ja työnkuvat vaihtelee suuresti. Meidän kunnassakin on nähty monenlaista vipeltäjää, mutta tää nykyinen on etsinyt ja löytänyt ihan konkreettisia ja mieluisiakin työpaikkoja monille. Toivotaan että sinun kohdallesi osuu pystyvä henkilö ja palaset loksahtaa kohdalleen!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä! Toivottavasti työhönvalmennuksen kautta löydät töitä! Olen itse ollut vasta muutaman kuukauden työttömänä. Kaikenlaisia tunteita alkaa silti käydä mielessä. Ei anneta periksi! Voimahali!

    VastaaPoista
  3. Lainaus tuosta tekstistä:
    ...Työhönvalmennuksella on yritetty tukea eri lailla syrjäytyneiden työllistymistä ja paluuta töihin...

    Toivon todella, että sieltä löytyy niitä polkuja, verkoston alkuja. Muuten tuo kuulostaa epätoivoiselta.

    Jaksamista taas!

    VastaaPoista
  4. Minäkin haluan toivottaa TOIvottomalle kosolti tsemppiä työhönvalmennukseen!

    Mitä kautta tuota työhönvalmennusta järjestetään? Kuuluko se TYP:n piiriin?

    terveisin
    Anti Materia

    ps. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, mitä tuolla verkostoitumisella tarkoitetaan? Työtön verkostoituu toisten työttömien kanssa?

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille rohkaisevista toivotuksistanne!

    Työhönvalmennukseen ilmoittauduin silloin, kun TE-toimiston virkailija soitti (noin 2 viikkoa infotilaisuudesta, jossa sain tietää tästä mahdollisuudesta). Hän antoi tietoni eteenpäin työhönvalmentajalle, joka otti minuun yhteyttä. Yhden kerran jälkeen tuosta ei vielä juuri mitään osaa sanoa, mutta jatkossa nähdään mahdollinen hyöty tai muu tulos...

    VastaaPoista
  6. Lisään vielä, että verkostoitumisella tarkoitetaan yleensä verkostoitumista potentiaalisten työnantajien kanssa. Työttömältä (ainakaan minulta) se ei oikein ilman ulkopuolista apua onnistu.

    VastaaPoista
  7. "Kaikille niitä ei kuitenkaan löydy."

    Hahahah. Pitihän se masentava loppukaneetti saada tähänki postaukseen.

    Olen huomannut, että kun ihminen suhtautuu positiivisesti asioihin ja yrittää helvetin lujaa luovuttamatta, niin se oma paikka alkaa löytyä kyllä.

    Ehkä olet vain liian negatiivinen ja sen takia elämäsi junnaa paikallaan?

    VastaaPoista
  8. "Olen huomannut, että kun ihminen suhtautuu positiivisesti asioihin ja yrittää helvetin lujaa luovuttamatta, niin se oma paikka alkaa löytyä kyllä."

    Positiivisuus alkaa tässä työssä karista vääjäämättä. Ellei sitten joku ole löytänyt aivan extra-mielettömiä- onnellisuusnappeja? Omat tukijoukkoni lupasivat kuskata heti hoitoon, jos saavutan tilan, jossa hymyilen jullun-onnellisena ja hoen kaikki-on-tosi-hyvin ja elämä hymyilee tässä tilanteessa!

    Kunhan nyt täysjärkisenä pysyis, senkin kanssa ihan tarpeeksi tekeminen. Saisko olla Kahvia?

    /Epäilevä

    VastaaPoista
  9. Tuon kaikille niitä ei löydy sanoi työhönvalmentaja enkä minä!

    Muutama positiivinen kokemus elämässäni enemmän, niin olisin varmasti paljon positiivisempi ihminen. Valitettavasti ikäviä kokemuksia on kertynyt minulle "enemmän kuin laki sallii"...

    VastaaPoista
  10. Olen aiemmin "yrittänyt helvetin lujaa luovuttamatta". En taida yrittää enää, koska sitä ei ilman onnistumisia jaksa. Olen siis luovuttanut jo.

    VastaaPoista
  11. "En taida yrittää enää, koska sitä ei ilman onnistumisia jaksa. Olen siis luovuttanut jo."

    Juu-Ei. Sillä sinähän yrität, kokoajan! Enemmän, kuin mitä voisi edes kuvitella enää jaksavan. Tätä blogia ei olisi, jos olisit luovuttanut. Kursseja et olisi käynyt, jos olisit luovuttanut. Yhtäkään hakemusta et tekisi, jos olisit luovuttanut. Nykyistä oljenkorttakaan et käyttäisi, jos olisit luovuttanut.

    Taloustilannetta me emme voi muuttaa. De Facto (tai sinnepäin). Helvetin lujaa yrittäminen on kovaa ilman mitään kantavia tuloksia. Silti, sinäkin yrität.

    Kaikki rekrytoinnin ammattilaiset tietävät, että töitä ei vain ole kaikille. Idiootti-positiivisuus ei taida olla heidänkään profiilinsa mukaisia, joten sillä rehellistä on sanoa, että kaikesta huolimatta sen työn saanti on nykyään enemmän ja vähemmän "surkeiden sattumusten summa", omista yrityksistä riippumaton.

    Koitetaan kestää virheemme, epäonnistumisemme myynti-henkisyydessä (niin, kaikki eivät ole myyjiä, vaikka sitä jokaiselta työnhakijalta odotetaankin). Ihan tarpeeksi jo ruoskimme itseämme jokaisesta olisiko-pitänyt-ilmaista-toisin sanoista hakemuksissa, jokaisesta olisiko-pitänyt-sanoa-toisin tilanteesta haastatteluissa. Kaikesta.

    Sinä Kestät.

    /Epäilevä

    VastaaPoista
  12. Tullut juotua hakemusten-teko-kahveeta taas enemmän, kuin laki sallii ....

    "ps. En ole oikein koskaan ymmärtänyt, mitä tuolla verkostoitumisella tarkoitetaan? Työtön verkostoituu toisten työttömien kanssa?"

    Tätä miettinyt itsekin erinäisten kurssien "verkostoidutte" puheiden vuoksi. Eipä sillä, ajatuksena lienee että jos yksi työllistyy, hän näppeästi saa sitten verkostostaan pari muutakin työtöntä uitettua työpaikkaansa . Tai että jonkun tuttu hakee jotain, jonka joku spottaa "työkkärikurssiltaan" ja näin työllistyy taas joku. Liekö näin koskaan tapahtunut? Ja tämänlaatuisen verkoston ylläpitäminen kaiken muun lisäksi on liikaa ajanvientiä muutoinkin vähistä tunneista.

    Toki, itse olen lähetellyt vastaan tulleita työpaikka-ilmoituksia joillekin viimekertaisille kurssi-tutuille. Mutta muutoin, ihmettelen samaa kuin Anti Materia.

    Tässä kertomuksena: olin ulkona ystävättäreni kanssa. Töissä käyvä. Minua tuli moikkaamaan kurssilta tuttu työnhakija. Minulle iski kauhea trauma, että pitäisikö jotenkin alkaa puhua ääneen siitä, että henkilö jonka kanssa olen ON töissä, ettei hän leimautuisi seurassani työnhakijaksi! Näin hulluksi tämä tilanne ihmisen ajaa.

    Kerroin ystävättärelleni, ja hän katsoin minua pitkään: "Ihan oikeesti, nyt lopetat! Ethän sä oikeesti voi ajatella noin!!"

    Mutta kun voin ...

    /Epäilevä

    VastaaPoista