sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Hyväksy todellisuus

City-lehdessä nro 24/2011 on artikkeli nimeltä ”Hyväksy todellisuus”.  Artikkelissa käsitellään sitä, että kuvittelemme voivamme hallita elämää. Varsinkin työtön tietää jopa liian hyvin sen, ettei elämää voi hallita.  Työtön ei voi esim. päättää, että menenpä tästä lähiaikoina töihin, koska hänellä ei ole minne mennä eikä häntä enää minnekään huolita. Onkin toinen asia hyväksyykö työttömyytensä vai ei.  Suurin ristiriita aiheutuukin mielestäni juuri siitä seikasta, ettei voi hyväksyä olevansa työtön ja pysyvänsä sellaisena myös jatkossa.
City-lehden artikkelin mukaan amerikkalainen psykoterapeutti David Richo on todennut elämän olevan helpompaa, jos hyväksyy nämä viisi tosiasiaa:
Kaikki muuttuu ja päättyy.
Asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan.
Elämä ei aina ole reilua.
Kipu on osa elämää.
Ihmiset eivät aina ole rakastavia ja lojaaleja.


Näistä amerikkalaisista löpinöistä voidaan olla monta mieltä, mutta kyllä tässä elämän totuuksia on hyvin kiteytetty. Ihminen muuttuu, elämäntilanteet muuttuvat, työ päättyy mutta ei ala enää ikinä…
Asiat eivät oikein koskaan mene suunnitelmien mukaan; ”Elämä tapahtuu sillä aikaa kun sinulla on kiire tehdä muita suunnitelmia.”
Onko elämä koskaan reilua ainakaan omasta subjektiivisesta näkökulmasta katsottuna?
Sekä psyykkinen että fyysinen kipu on todellakin osa elämää. Muistutan välillä myös lapsilleni, ettei elämässä voi välttää kipua. Vai eivät ihmiset ”aina” ole rakastavia ja lojaaleja? Ei tarvitse kuin mennä jonnekin työpaikalle vähäksi aikaa seuraamaan klikkiytymistä, selkään puukotusta, työpaikkakiusaamista, *****ennuolentaa ja muuta vastaavaa toimintaa, niin pääsee toteamaan viimeisenkin teesin paikkansapitävyyden.

Ei muuta kuin todellisuutta hyväksymään!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki muuttuu ja päättyy.

Muutos on osa elämää ja sitä voi hallita tai ainakin yrittää hallita. Päätöksiä, päätöksiä ja päätöksiä ennen päättymistä. Kaikki päättyy aikanaan ennemin tai myöhemmin. Toiset asiat muuttuvat/päättyvät hitaammin kuin toiset. Hyviä asioita osaamme arvostaa enemmän silloin kun niitä ei enää ole. Pessimistit eivät pety mutta pessimisti voi luoda itseään toteuttavan ennustuksen. Yltiöoptimistikaan ei ole hyväksi. Ääripäät ovat pahimpia.

Asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan.
Joskus ne menevät jopa paremmin kuin suunnitteli. Niin tai näin niistä voi oppia.

Elämä ei aina ole reilua.
Ei niin mutta huomatta että joskus voi olla. Ei pidä yleistää se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Kipu on osa elämää.
Niin kuin monet muutkin asiat. Siis elät kun tunnet kipua etkä ole turta. Kipua voi hoitaa.

Ihmiset eivät aina ole rakastavia ja lojaaleja.
Ihmiset ovat ihmisiä joskus löytyy niitä, joilla on avarampi katsomus asioihin.

Hyvä kuvaus työpaikasta. Siellä on elämää ikävinkin puolin. Juuri noita klikkiytymisiä, kyyräämistä tehtävien jakoja enemmän kuin kauniissa ja rohkeissa. Rooleja on otettu jos milläkin juonella. Ikävästi parhaat ja ammatillisesti sopivimmat työntekijät eivät edes ole tekemässä noita töitä. Sen sijaan töitä tekee parhaat työpaikkaroolien pelaajat, teflontyypit joihin ei oikea työ tartu millään. Jotkut jopa etenevät johtaviin asemiin valitsemaan samankaltaisia työntekijöitä alaisikseen. Kulttuuri pysyy vaikka organisaatio uudistuu ja henkilökunta vaihtuu. Lisäksi töissä pysyy nynnyt saamattomat jota eivät muualla menestyisivätkään. Muutosta haluavat kehitysintoiset löytävät muualta.

Mutta suomi ikääntyy ja ikäsyrjintä vähenee jatkossa.

Vanhat roikkuvat töissä yli eläkeiän, kiroavat stressiä ja kiirettä, kun eläkeikää nostetaan. Mutta kyllä se eläkeikä sieltä vielä eteen tulee. Ellei kuolo tai sairaseläke tule ensin.

Nuoret syrjäytyvät koska työnjako. Ihmettelevät miksi töitä pitää yleensäkään tehdä? Miksi herätä aamulla aikaisin.... Sopeutuvat ilman syyllisyyttä vallitsevaan todellisuuteen.

Sen sijaan neli viisikymppiset "yli-ikäiset" työttömien kysyntä kasvaa. Heillä on vielä työmoraalia jäljellä ja tietoa siitä mitä työn tekeminen oikein on. .

Rantakasvi kirjoitti...

Milloinkohan se ihme tapahtuu, että 'yli-ikäisten' kysyntä kasvaa. Enpä jaksa siihen uskoa meidän aikanamme.

Se on vain pahentunut viime vuosina ja yhä nuoremmat ovat yli-ikäisiä.
Valitettavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Toivossa on hyvä elää.

Niin yksi hieman pessimistinen tulevaisuudenkuva on:

Työntekijät tuodaan ja/tai tulevat ulkomailta työlle jota ei voi viedä pois maasta (niitä töitä jotka eivät vaadi korkeaa koulutusta). Suostuvat paikallisia heikompiin työehtoihin ja tekevät innokkaammin töitä. Paikalliset työllistävät ja työllistyvät etuuksien hakemisessa ja syrjäytyvät.

Kunnes valtion velkaa ei voida enää ottaa. Palkkakustannukset romahtavat ja työt palaavat Suomeen.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Näistä mainitusta viidestä tosiasiasta voidaan tietenkin olla monta mieltä henkilön kokemustaustasta riippuen. Itse olen tullut kyynisehköksi pessimistiksi elämänkokemusteni myötä.

Rantakasvi ja minä tiedämme, että "yli-ikäisen" työnhakijan on turha odottaa mitään ihmeellistä muutosta nykyiseen tilanteeseen - juna meni jo!

Leena Kärras kirjoitti...

Hyväksyminen. Asettuminen valitsevaan tilanteeseen.

Hyvinvoinnin perusrakenteita.

Mitä voi hyväksyä ja mitä ei? Miten voi asettua vallitsevaan tilanteeseen jos siinä on paha olla?

Itse uskon muutoksen mahdollisuuteen ja optimistisuuteen. Mutta tosiasia on että kun voi huonosti ja harmittaa niin siitä kohtaa ei paljon toivoa ja iloa revitä. Koettu on sekin.