Jos jo elokuussa on 15 astetta ”lämmintä” ja sataa vettä, niin silloin inhottava syksy tuntuu entistä pidemmältä. Jos taas sää on elokuussa samanlainen kuin oli tänä vuonna heinäkuussa, niin ihana kesä jatkuu vielä pidempään eikä tunnu aina loppuvan niin lyhyeen (vaikka kesä tuntuu kuitenkin aina menevän liian nopeasti). Nyt oli onneksi (ainakin osittain) ihan ok elokuu sään puolesta ja syyskuun lopussakin oli poikkeuksellisen lämmintä. Kuitenkin minusta kesä on ainoa oikea vuodenaika, syksy on kamala, talvi pitää vain kestää ja kevät sitten taas pelastaa, kun se tietää kesän tuloa.
On syksy mielessä, luonnossa ja elämässä… Inhoan pimeää, kylmää ja sadetta ja varsinkin liukasta, sisälläni on välillä samanlaiset tunnelmat kuin ulkona, koska mitään ulospääsyä tilanteestani ei tunnu olevan. Katsopa tässä sitten valoisasti tulevaisuuteen! Tämä alkava syksy alkoi tuntua siksikin entistä pahemmalta, että se melkein oli jo kolmas peräkkäinen ilman mitään järjellistä tekemistä, ilman minkään aloittamista/ alkamista. Tilanne muuttui kuitenkin sen osalta, että aloitin 4 kk:n pituisen työvoimapoliittisen koulutuksen, joten saan jotain vaihtelua tähän tylsyyteen ja synkkyyteen. Tosin työttömällä kotona ”maatessaan” ei ole rahaa, mutta on runsaasti aikaa; kun työtön menee työvoimapoliittiseen koulutukseen, hänellä ei ole enää aikaa eikä rahaa…
Minulla ei siis ole ”syyslomaa”, kuten aikaisempina vuosina. Olen todennut syysloman turhaksi jos ja kun ei ole rahaa matkustaa minnekään. Syysloma olisi todella mielekäs, jos pääsisi jonnekin, missä on vielä tähän aikaan vuodesta lämmintä! Tänä vuonna syysloma (siis se viikko, jolloin lapsilla on lomaa koulusta) kuluukin hieman erilaisissa merkeissä; työssäoppijana alalla, jolle minulla ei ole minkäänlaista palavaa innostusta, kiinnostusta eikä halua, kuten minulla olisi sille ns. omalle alalleni. Jotain tässä kuitenkin täytyy yrittää, kun en kerran sinne entiselle alalleni enää näytä työllistyvän…
Samantapaiset on tunnelmat syksystä. Minulla ei ole edes sitä työvoimapoliittista koulutusta jonne lähteä.
VastaaPoistaOlen yrittänyt keksiä kaikkea muuta tekemistä.
Mutta vaikealta tuntuu ajatella pitkää ja pimeätä syksyä.
Halpoja ja mielellään ilmaisia harrastuksia on aika vähän.Onneksi uimahalli myöntää työttömille hyvän alennuksen. Aina toivon, etä kukaan puolituttu ei tule juuri samaan aikaan kun ostan työttömän sarjalippua.;(
Hyvää syksyä kumminkin!
Hei pitkästä aikaa! Itse aloitin runsas vuosi sitten ns. "omaehtoisen koulutuksen", jonka pystyin tekemään vielä ansiosidonnaisella. Siitäkin jäi päällimmäiseksi käteen katkeruus pitkästä, 4 kk ilmaisesta harjoittelusta. Mä myös osaltani päätin, että sellaiseen en enää alennu. Saa nähdä miten käy.... Nyt oon ollut välillä työelämässä, enkä ole jaksanut kauheasti pohdiskella mitään, vaan yrittänyt selviytyä mahdollisimman hyvin. Siitäkään ei ole kauheasti iloa, sillä työttömyys koittaa taas tämän kuukauden lopussa. Kaikki iltapuhteella tehdyt ekstratunnit menevät vain loppupeleissä omasta jaksamisesta.
VastaaPoistaMika Waltaria mukaellen taidetaan olla "auringonlaskun" sukua. Eletään maailmanaikaa, jossa vain raha merkitsee eikä ihmisellä ole itseisarvoa. Se miten oma arvomaailmamme määräytyy, siitä kuitenkin päätämme ihan itse.
Mulla on onneksi mies vakkarityössä, joten on varaa vielä filosofoida.
Ps. Luin sulle tulleita kommentteja. Jaksele!
Minulla työttömyys (olen tietysti nytkin työtön, paitsi työvoimaviranomaisten mielestä) koittaa taas tammikuussa, kun tämä "työttömien varastointi" -koulutus päättyy. En jaksa enää uskoa työllistymiseeni edes mahdolliseen uuteen ammattiin (siinä on liian monta mutkaa matkassa) kouluttautumalla!
VastaaPoistaJotakin tässä kuitenkin pitää yrittää - edes muodon vuoksi.
Jaksellaan!