torstai 20. lokakuuta 2011

Raskaan katkeraa

Erästä olutta luonnehdittiin ”raskaan katkeraksi”. Nämä sanat pomppasivat juomalistalta silmilleni, koska ne luonnehtivat minun elämääni/ elämäntilannettani. 

Mikä on sellainen, jolla ei ole (syys)lomaa, joka ei ole töissä eikä oikein opiskelijakaan?  Hän on (tietenkin) työttömyyskurssilla oleva työtön! Työssäoppimispaikassani on henkilö, jota minun läsnäoloni siellä kovasti häiritsee (tällainen löytynee jokaiselta työpaikalta); hänen mielestään en osaa edes kuoria perunoita oikein! (Joo, ei aivan insinöörin hommia, mutta ei ollut tarkoitus ollakaan…) Minä olisin tällä hetkellä mieluiten jossain muualla, kuten etelän lämmössä tai koulutustani vastaavassa oikeassa työssä! Olen saanut tekstareita vanhemmiltani ja ystävältäni, jotka ovat matkoilla kaukana etelässä, tosin eri paikoissa.: ”Aurinko paistaa ja rusketus syvenee.” No, täällä EI aurinko paista ja vitutus jatkaa syvenemistään!

Taantuman uhatessa kerrotaan ihmisten alkavan säästää. Mistäpä työtön säästäisi, kun rahat eivät nytkään riitä?! Taas oletetaan joka ikisen ihmisen olevan hyvin toimeentuleva työssäkävijä… Tyhjästä on paha säästää mitään.  Kelalta rahanhakemisen väliajat tuntuvat todella pitkiltä, vaikka ”odotusaika” on tasan sama kuin ansiosidonnaista saadessa. Rahasumma vain sattuu olemaan niin surkean pieni, ettei sillä kerta kaikkiaan voi tulla toimeen.

3 kommenttia:

Saima kirjoitti...

Mullekin tulee raskaan katkeria ajatuksia päähäni, kun kuulen sanat työssäoppimispaikka ja työttömyyskurssi. Viimeaikojen traumaattisin kokemus eikä johtanut mihinkään (vaikka itse kurssi ja kurssikaverit olivat ihan kivoja). Mun kurssi oli ns. omaehtoinen opiskelu.

Niin että myötätuntoja sinne. Ja pidä leuka korkealla, voihan silti olla että avautuu juuri tuota kautta reitti joka johtaa johonkin hyvään.

Rantakasvi kirjoitti...

Minäkin luin tuosta jutun säästämisestä ja olin raskaan katkera siinä kohtaa, kun ei tosiaan ole mistä säästää.

Miten tässä yhteiskunnassa aina jauhetaan, että hoidetaan työttömyyttä jne. Miten meitä muka hoidetaan? Toiset lakkoilee palkkansa puolesta, meillä ei ole sitäkään mahdollisuutta.

Kyllä tunnelmat ovat syksyn edetessä matalat ja katkerat. En muista milloin olisin ollut iloinen viimeksi.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kiitos myötätunnosta. Menen tällä hetkellä sillä mielialalla, että: "Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön."