sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Ikuisesti tyytymätön


Kun en aikoinaan päässyt unelma-ammattiani opiskelemaan – ja olen myöhemminkin yrittänyt monta kertaa (ensimmäisellä kerralla olisivat olleet parhaat mahdollisuudet päästä ja pääsinkin lähelle), minusta tuli (a)ikuinen opiskelija ja pääsykokeissa kävijä, jatkuvasti työtön, ikuinen häviäjä ja aina tyytymätön elämääni.  Jos olisin saanut olla töissä (edes jollakin toisella kuin sillä unelma-alallani) kaikki nämä vuodet, jotka olen ollut työttömänä, luulisin, etten olisi tällä tavalla tyytymätön jossittelija, vaan olisin voinut unohtaa menneet epäonnistumiseni. Työttömänä on valitettavasti aivan liikaa aikaa miettiä ja pähkäillä menneitä, nykyisiä ja tulevia epäonnistumisia…

Tässä on tullut todellakin nähdyksi kaikenlaista sekä työelämässä että sen ulkopuolella/ ulkopuolelle jääneenä. Ulkopuolisena todellakin näkee asioita paremmin! Jos olisin istunut 20 vuotta saman työpöydän ääressä, olisi minulla aivan erilainen maailmankuva. Työtön näkee maailman niin eri tavalla kuin sellainen henkilö, joka on saanut olla aina töissä. Mitä tällä jatkuvasti kertyvällä (huonollakin) elämänkokemuksella sitten pitäisi tehdä, missä sitä pääsisi hyödyntämään?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toden totta työttömänä näkee sen karun puolen maailmasta ja ihmisten ahneuden. Olen usein miettinyt, että siihen on kenties syynsä, ettei monia ahkeria, hiljaisempia, ujompia, mahdollisesti fiksumpia ja tarkkanäköisempiä oteta työelämään. Ajatelkaa jos otettaisiin, mikä muutos se olisi yhteiskunnassamme. Meillä on moraalia, kykyä empatiaan. Me tuhoaisimme hyvä veli-järjestelmän, tekisimme asioista oikeudenmukaisempia. P-jauhamisella ja itsekehulla ei enää pärjättäisi ja narsistiset persoonat eivät vaikuttaisi ainakaan pomoina.

Itse en ole pitkään aikaan tuntenut oloani muita huonommaksi. Tiedän, että edustan vaarallista lajia. Ihmistä, joka ei ime kaikkia median vaikutteita itseensä, uskaltaa olla oma ujo itsensä, ihminen, jolla on sielu. Olen ylpeä siitä. En usko, että työnantajat olettavat minun olevan tyhmä. Monet tietävät minun olevan heitä fiksumpi huolimatta cv:ssä olevista aukoista. Ja minä en enää pelkää. He pelkäävät kaltaisiamme. Koska meidän valtamme tuhoaisi heidän sairaan narsistisen valtansa. Tämä on minun uskoni.

Leena Kärras kirjoitti...

Minä uskon että jokainen meistä joka liikkuu tällä pohdiskelemisen tiellä luo askeleita jonkinlaiseen muutokseen maailmassamme. Sellaiseen muutokseen jossa arvot nousevat esiin ja niiden mukaan aletaan elää.. että lopulta yhteiskuntamme muuttuu rahan ja tekniikan kehittämisen sijasta aivan muunlaiseen kehittämiseen ja kehittymiseen..

Nythän tekniikka mahdollistaa kohtaamisen aivan eri tavalla kuin aiemmin. Meillä kaikilla voi olla ääni, yhdessä voimme olla osa muutosta..

Utopia mielessäni...

TOIvoton työtön kirjoitti...

Täydellistä arvojen muutosta tässä yhteiskunnassa todella kaivattaisiin.
Jotain on pahasti pielessä mm. siinä, että joidenkin täytyy olla työttömiä siksi, että toiset saisivat itselleen entistä enemmän!

Qilla Kuu kirjoitti...

Nämä sinun vanhat kirjoituksesti tuovat mulle lohtua. Olen itsekin työtön nyt 1 vuoden ja 3 kk verran. Vielä näyttää jatkuvan. Ahdistavaa. Luen blogiasi järjestyksessä vanhimmasta artikkelista uusimpaan. Jännään että oletkohan jossain kohti saanut töitä - olen menossa loppuvuodessa 2011.