maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kesä kaikilla – työpaikka vain toisilla



Olen päättänyt nauttia kauniista ilmasta ja kesästä oikein täysillä ja yrittää unohtaa työttömyyteni edes vähäksi aikaa. Aurinko paistaa kaikille samalla tavalla riippumatta siitä monettako kesää on työttömänä. Hikoilkaa vain siellä toimistoissanne, odottakaa sitä neljän tai viiden viikon lomaanne ja miettikää sattuuko silloin olemaan hieno sää vai ei.  Siinähän hikoilette ja saatte olla tyytyväisiä siitä, että teillä vielä on työpaikka.  Olen usealta taholta kuullut valitusta siitä, kuinka työpaikoilla joudutaan liian pienellä työntekijämäärällä tekemään liian paljon töitä. Uusia työntekijöitä ei voida palkata koska ”ei ole rahaa”. (Meitä työttömänä olevia ei nyt ainakaan minnekään palkata.) Tärkeintä nykyisin on, että osakkeenomistajat saavat osinkonsa sekä johtajat optionsa ja kultaiset kädenpuristuksensa.

Minä olen harvinaisen vapaa nauttimaan kesästä eikä minun tarvitse juosta rahan perässä – sen sijaan minun tarvitsee ”vain” tyytyä olemaan lähes ilman rahaa ja kokonaan ilman palkkaa.  Kesästä nauttiminen ja uimarannalla polskiminen on kuitenkin ilmaista tai lähes ilmaista riippuen siitä, ostaako jotain uimarannan kioskilta tai ottaako jotain evääksi rannalle. Uimavedet ovat nyt poikkeuksellisen lämpimiä, joten jospa minäkin pääsisin tänä kesänä jo kesäkuun alkupäivinä uimaan.  


15 kommenttia:

Rantakasvi kirjoitti...

Hyvä asenne, nauti kesästä! Jos jotain hyvää löytää työttömyydestä, niin kesä. Nytkin on aivan mahtavat ilmat ja olet vapaa kuumista työhuoneista ja loma-aikojen miettimisistä.

Nautitaan me 'ylijääneet' kesästä;)

Anonyymi kirjoitti...

Aika harva toimistoissa enää hikoilee, pikemminkin palelee liiallisen ilmastoinnin takia. Ja tottahan se on, että työntekijämäärä pidetään niin minimissä kuin mahdollista - liikaa töitä, liian vähän tekijöitä.

Rantakasvi kirjoitti...

Se "hikoilu" toimistossa voi tarkoittaa jotain ihan muuta kuin hikipisaroita. Monella on paskamaiset olot töissä kun YT:t on koko ajan käynnissä. Eipä ole paljon kesässä nauttimista.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Tuon toimistossa hikoilun voi tosiaan ymmärtää muutenkin kuin konkreettisesti.

Silmäilijä kirjoitti...

Oikein hyvää kesää ja aurinkoisten päivien lisäksi myös aurinkoista mieltä!

TOIvoton työtön kirjoitti...

Kiitos samoin sinulle!

4* kirjoitti...

Talvella pidetty 3 kk hiihtolomaa, nyt meneillään 4 kk kesäloma.

Tuossa kaupan kassalla juuri nuori työntekijä kommentoi "nyt siellä paistaa aurinko, mutta mitä jos ei enää paistakaan kun minun työvuoroni loppuu".

Anonyymi kirjoitti...

Hei, mielenkiintoinen blogi!

Mietin parin vuoden ajan itsemurhaa työttömänä ollessa (vieläkin olen työelämän ulkopuolella.)

En ole osannut käyttää joutilasta aikaa hyväksi muuten kuin hakemalla työpaikkoja. Harrastusten ja tekemisen keksiminen ja niiden toteuttaminen on aina ollut minulle vaikeaa. Olisin vain tarvinnut yksinkertaisesti jonkin paikan, mihin mennä arkisin aamupäivällä.

NYt on työhistoriassa niin ammottava aukko, etten insinöörinä pääse enää yhtään mihinkään. Elämä ei oikeastaan koskaan edes alkanut.

Nyt kun olen kohtaloni hyväksynyt, ei harrastusten keksiminen olekaan niin vaikeaa. Vanhemmilta saan hiukan rahaa, mutta isäni ei hyväksy minua siitä huolimatta, eikä ole koskaan hyväksynyt. Sitä paitsi kun olen Googlen kautta lukenut vuoden 2011 uutisia, siellä kerrotaan elektorniikka- ja sähköteollisuuden näkymien olevien synkkiä, eikä parempaa ollut (tuolloin) näkyvissä. Niin ollen olen turhaan syyttänyt itseäni töiden löytymättömyydestä. Kaiken kukkuraksi markkinoilla on TKK:lta ja Tampereelta valmistuneita insinöörejä ja tohtoreita valtavat määrät, nuorempiakin kuin minä.

Pahinta on kun ei ole ketään ihmistä tai yhteisöä, joiden vuoksi huolehtia itsestään ja pitää itsensä kunnossa.

Tälle kesälle on kyllä tekemistä mielessä, enkä huonoa omaa tuntoa pode.

Anonyymi kirjoitti...

jatkoa...

Missä päin Suomea asut? Maisemakuvasta päätellen maakunnissa.

Tule käymään Helsingissä niin käydään katselemassa vaikka nähtävyyksiä!

terveisin,
Tapsa


TOIvoton työtön kirjoitti...

Ammottava aukko todellakin on työhistoriassa eikä sitä pois enää saa. Työmarkkinoilla on hyvin paljon nuorempia henkilöitä ja lisää tulee koko ajan - tosin ei heillekään kaikille riitä työpaikkoja.

Kuva on Hämeenkyröstä, siellä en kuitenkaan asu. Kesäsuunnitelmiini ei sisälly Helsingissä käymistä ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Harmi ettet ole tulossa.

-tapsa

tapsa kirjoitti...

Vilkaisin yhtä ensimmäisistä blogautuksistasi Ei Introvertti työtä saa. Siinä kerrot haastattelun kaatuneen kyseiseen luonteenpiirteeseesi.

Lueskelin juuri Suomen Kuvalehden juttua, jossa irtisanottuja valmennetaan työnhaussa. En muista mikä numero mutta lehden kanteen oli juttu päässyt nimellä TYÖTÄ.

Jutun mukaan nykyään on pakko erottautua psykologisilla/luonteenpiirteen mukaisilla ominaisuuksilla, sillä hakijoita on liikaa työpaikkoihin nähden. Nimittäin tunnollisuus, rehellisyys, koulutus ja kokemuskaan ei auta, sillä näillä piirteillä ei voi erottua, koska siis tällaista porukkaa on aivan liikaa. Ratkaisevaksi nousevat siis itsensä myymisen ja markkinoinnin taidot.

Muistan kun AMK:n opettaja sanoi minulle, että pitää osata markkinoida itseään. Tein sen virheen, että olin hakemusteksteissä liian yliampuva todelliseen olemukseeni verrattuna. Muitakin mokia tein, eikä siis haastatteluja ole juurikaan "urallani" ollut.


-tapsa

Anonyymi kirjoitti...

Tosiasia on se etta suurinta osaa tyopaikoista ei edes ilmoiteta missaan vaan ne menevat suhteilla. Ilmoitetuistakin paikoista suurin osa menee suhteilla ja suosituksilla. Eli esim. rekrytoivat managerit kysylevat niiden peraan joiden kanssa ovat ennen tehneet toita jossakin toisessa firmassa, yhteistyo on sujunut hyvin ja siksi sen halutaan jatkuvan.

Paras tapa tyollistya on alkaa kaymaan kaikissa mahdollisissa tapahtumissa jotka vahankin liippaavat omaa alaa kontaktien solmimiseksi. Vanhoihin tyokavereihin (jos heita on) kannattaa ehdottomasti myoskin pitaa yhteytta.

Itse en ole nain tehnyt ja siksi kai olen tyoton.

NILS ERIK Willberg kirjoitti...

Haastatteluista on pitkä matka valituksi tulleeksi; ns. haastattelukierre on jo kovin yleinen ilmiö.

Parasta tapaa työllistyä ei kaiketi vielä ole tutkimuksilla tyhjentävästi todennettu. Arvatenkin tiettyjen ehtojen pitää joka tapauksessa täyttyä: työttömyysjaksoja ei saa olla - ei varsinkaan pitkäaikaistyöttömyyttä, hakija ei saa olla tulkittavissa 'ikääntyneeksi' (ikäraja alenee kaiken aikaa), työkokemusta on oltava työnantajan yksiulotteisen hyödyntavoittelun näkökulmasta riittävästi eikä hakija saa olla miltään osin tulkittavissa riskivalinnaksi (yhteiskuntakriittisyys, merkinnät mentaalisista ongelmista jne.).

Julkisen sektorin virat/toistaiseksi voimassa olevat toimet on useimmiten asetettava julkiseen, avoimeen hakuun. Tiskin alta menevät "lähes kaikki työpaikat" keskittynevätkin siten lähinnä yksityiselle sektorille.

Korostukset oman itsensä markkinointi- ja myynti"taidoista" ovat täyttä retorista bullshittiä - yksi kapitalistisen äärijärjestelmämme suurista huijauksista.

"Parhaiten" työllistyvät jo työlliset ja osa valmistumassa olevista opiskelijoista (siis vielä opiskelijastatuksella), joista viimeksimainittu ryhmä oletettavasti sekin yhä heikommin.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Nils Erik Willbergin mainitsemat ehdot eivät täyty omalla kohdallani - päinvastoin. Tämän olen todennutkin erityisesti tämän vuoden puolella, kun yhtään haastattelukutsua en ole enää saanut. Olemattomista itseni myynti - ja markkinointi"taidoista" ei kannata edes mainita. Eräässäkin haastattelussa taisin vaikuttaa vain epätoivoiselta tyrkyltä.