Ahdistaa, itkettää, vituttaa,
masentaa, suututtaa, turhauttaa, katkeroittaa ja kadehdituttaa (kateus työssäkäyviä kohtaan ja niitä henkilöitä kohtaan,
jotka ovat saaneet hakemani työpaikat). Tällaiset ovat työttömän tunnelmat päivästä,
viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen – ja pahemmaksi menevät (jos se on
enää edes mahdollista)! Terve, täysjärkinen ja työkykyinen (ainakin vielä
toistaiseksi näitä kaikkia) on päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta
toiseen TYÖTÖN.
Työnhausta - ja varsinkin työpaikan saamisesta - on tehty
sellaista pelleilyä, jossa menestyvät
vain ne, jotka osaavat pelata nämä pelit oikealla tavalla. Minä en selvästikään
osaa! Miksi työkykyinen ja - haluinen henkilö ei vain yksinkertaisesti voisi saada
työtä? No siksi ettei työpaikkoja riitä kaikille... Mielestäni olisin hyvinkin ansainnut ja erityisesti tarvinnut kaikki
hakemani työpaikat tai ainakin ne, joissa olin haastattelussa. Työnantajan
mielestä näin ei sitten ollut; Joku Toinen sai taas kerran työpaikan ja minä jäin
ilman.
Kävin tänä aamuna työhaastattelussa ja sen jälkeen fiilis oli kyllä aika paska. Ehkä se paikka vaan ei ollut minua varten :(
VastaaPoistaNyt on hirveät itsesyytökset "miksi sanoin niin enkä noin, olisi ollut parempi jos olisin vastannut ihan eri tavalla..." jne. Ahdistaa ihan hirveästi ja olo on kuin olisi nolannut itsensä :(
Sori että tulin tänne avautumaan.
Itse ajattelen niin, että jos ei haastattelu mennyt hyvin tai jos ei osannut olla oma itsensä (niin paljon kuin se nyt tuollaisessa tilanteessa on mahdollista), niin ei se paikka ollut sitten "se oma paikka". Olisiko siinä työssäkään viihtynyt jos jo haastattelun jälkeen tuli paska fiilis
VastaaPoistaOn hyvin valitettavaa, että työtä ei riitä kaikille halukkaille. Vaikka työtä varmaan riittäisi, mutta kukaan ei halua palkata yhtään enempää porukkaa kuin on pakko. Ja silloin ne onnekkaat joilla se työpaikka on joutuu tekemään hyvin usein töitä kahden edestä.
On paljon myoskin kiinni haastattelijasta millainen fiilis jaa haastattelusta, haastattelijasta ja firmasta. Jotkut haastattelijat todellakin saavat ainakin minut tuntemaan itseni aivan maan matoseksi. Mitaan en niin inhoa kuin kysymysta 'mita olet tehnyt viimeisen tyopaikkasi jalkeen?'. Opiskelu, vapaa-ehtoistyo ja maailman ympari matkailu (yeh, right, milla rahoilla?) tuntuvat olevan ne ainoat 'hyvaksytyt' vastaukset. Joidenkin haastattelijoiden naamasta jo nakee etta eivat mitenkaan ymmarra miten joku ei ole voinut saada toita moneen vuoteen (lue jotain pohjasakkaa tyonhakijan pitaa olla etta nain on kaynyt). Naissa tilanteissa aina tekisi mieli kysya etta miksi edes kutsuitte minut haastatteluun kun on selvaa asenteestanne etta tyotonta ette tule valitsemaan? No, en tietysti kysy mutta mieli tekisi.
VastaaPoistaJa nuo itsesyytoksen tunteet haastattelun jalkeen ovat niin tuttuja.
Kai tassa pitaa alkaa miettimaan oman firman perustamista, siis sita etta alkaa tarjoamaan omia taitojaan ns yhden naisen bandina.
Tuttujakin tutumpia tunnelmia. Itse masennuin niin pahasti, että pääsin Kelan tukemaan terapiaan, jotta työkyky säilyisi. Olihan se Kelan tuen saaminen jo melkein kuin lottovoitto: ilmeisesti sentään jossain pidetään vielä MAHDOLLISENA, että olisin tarpeellinen työmarkkinoilla, heh.
VastaaPoistaTyöhaastattelun jälkeen on yleensä enemmän tai vähemmän ristiriitaiset tunnelmat. Ovat ne haastattelut kai sitten onnistuneestikin sujuneet, kun työpaikan olen joskus saanut. Niin ei ole vain enää "muutamaan" vuoteen käynyt.
VastaaPoistaOlen ollut masennuksen vuoksi Kelan maksamassa terapiassa työelämässä ollessani (tästä on jo noin viisitoista vuotta) myöskin työkyvyn säilyttämisen perusteella. Jätin silloin terapiakäynnit kesken, koska en keksinyt siellä mitään puhuttavaa(!) Kirjoittaminen olisi sopinut minulle paremmin. Nykyisin keksisin varmasti paljonkin asiaa, mutta onneksi en ole tällä hetkellä masentunut.
Työttömän sana pitäs muuttaa "työllistäjä".
VastaaPoistaNytkin olet työllistänyt monia ihmisiä haastatteluissa, tehnyt hakemuksia jotka joku lukee saadakseen palkkaa, te-keskus,kela,sossu jne.
Kymmenet tuhannet jos ei satatuhatta olisi työttömänä jos ei olisi työttömiä jotka työllistää tietyt tahot.
Työllistävä vaikutus mutta ei vaan toisille ketkä toisia työllistää.
Samanlaisia kokemuksia mullakin. Tosin viime aikoina on sanottu jo puhelimessa, että kiitos aktiivisuudestasi, mutta ei kiitos. En oikein osaa sanoa itsekään, että mikä mättää. Työvoimaa suomessa olisi, mutta jostain syystä käytettävissä oleva työvoima ei kelpaa. Onko hankala aika palkata? Onko työnantajat liian vaativia? Ajatteleeko ne, että uuden työntekijän perehdyttäminen vie liikaa aikaa? Aikaahan se vie jonkin verran, mutta sillä lailla varmistetaan, että ne hommat osataan tehdä jatkossa itsenäisesti. Ei seppäkään ole seppä syntyessään. Näin myös varmistetaan, että työntekijä pysyy yrityksessä. Ei me työttömät niin avuttomia olla,etteikö osattais ottaa perehdytys vastaan ja osattais tehdä töitä.
VastaaPoistaTyövoimasta on ylitarjontaa ja parhaat - tai ainakin mieleisimmät - hakijoista (etusijalla työpaikanvaihtajat) saavat työpaikan.
VastaaPoista55 aamua työttömyyteen! Siitä alkaa vapaus ja elämästä nauttiminen.. Työsopimustani olisi kyllä jatkettu mutta kieltäydyin kunniasta. En edes tiedä miltä tuntuisi olla edes viikko rauhassa heräämättä heryskellon pirinään puhumattakaan lounaan syömisestä silloin kun itse haluan ja kahvi kupposen juomisesta vaikka klo 10:00. Kumma että työttömyydestä on tehty melkein rikollista toimintaa. Eikö ihminen saa ikinä olla vain rauhassa?? Eikä tämä pienellä palkalla töissä käyminen kannata edes rahallisesti, laskin että päivärahoilla ollessa jää enemmän käteen kun kela avustaa lasten elatusmaksuissa ja asumisessa! Minä olen aina kadehtinut työttömiä ja minun työpaikan saa kyllä joku työnarkomaani ihan suosiolla. brutto noin 1700/kk.
VastaaPoistaOlet hullu, ehka se vahan aikaa on kivaa, siihen asti kun ansiosidonnainen juoksee. Et ehka enaa ikina saa toita, se voi kayda yhta hyvin sinulle kuin kenelle tahansa, sitako haluat? Toissa olevat eivat tajua miten epatoivoista tyonhaku tata nykya on, luulevat etta kylla sita sitten ennemmin tai myohemmin toita loytyy. Lykkya tyko, jos olisin sina, sanoisin tyopaikalla etta olet muuttanut mielesi ja haluat jatkaa.
VastaaPoistaEn todellakaan halua jatkaa, jo ajatus ikuisesta työpaikasta aiheuttaa minulle vain kroonista masennusta. Täälä maalla on aina tarjolla jotakin pientä hanttihommaa että päivärahoilla pysyy, ja muutenkin kaikkea kivaa tekemistä ettei työttömänä varmasti tule aika pitkäksi.. Ehkä se vituttais kaupungissa olla työttömänä kerrostalo bunkkerissa vain seiniä möllöttää päivät.
VastaaPoistaPs. Seuraavan kerran kun täytät työhakemusta kannattaa käyttää ääkkösiä.
En hae toita Suomesta eli en tarvitse aakkosia.
VastaaPoistaTama blogi ei ehka ole paras mahdollinen sinulle joka et halua toita tehda, taalla kirjoittelevat ne jotka toita haluaisivat. Ja se on janna tuo ajattelutapa etta yhteiskunnan pitaa elattaa kun ei tyo miellyta, kylla Suomen systeemien pitaisi jo muuttua.
Minkä ihmeen takia et opiskele varmasti työllistävää ammattia, vaan vingut täällä vuodesta toiseen? Jos ei edellisellä koulutuksella tule töitä, niin sitten pitää hankkia uusi. Töitä saa ihmisläheisiltä aloilta, kuten kotihoidosta, vanhusten hoidosta ja sairaanhoidosta. Ja ihan turha alkaa nyt vinkua sitä ettei tykkää olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa. Ei tykkää monet muutkaan, mutta pakko on. Ammattimaisuudestahan meille juuri maksetaan, eikä työn tarvitsekaan olla kivaa.
VastaaPoistaNyt olenkin opiskelemassa niin kutsutulla ihmisläheise(mmä)llä alalla, vaikka ei-niin -ihmisläheiset alat olisivat enemmän minun juttuni (tai niin olen ainakin tähän asti ajatellut).
VastaaPoista