maanantai 11. helmikuuta 2013

Absoluuttinen nollapiste



Jaaha, tarveharkinnatonta työmarkkinatukea näyttää olevan hakematta vielä 15 päivää… Työmarkkinatuen 180 päivän armonajan loppuessa elämäni ja työttömyyteni saavuttavat absoluuttisen nollapisteensä. Minunhan ”piti” päästä töihin viimeistään ennen kuin työmarkkinatuki loppuu (mieluiten tietenkin jo ennen kuin ansiosidonnainen loppui tai kaikkein mieluiten ennen kuin se alkoikaan), kuten pääsin (ja pelastuin) vielä vuonna 2006. Työnantajien mielestä en vain ole palkkaamisen arvoinen. Tällä kertaa pelastun nollatuloille joutumiselta ainoastaan työmarkkinatuen tarveharkinnan poistumisen myötä, mikä tapahtui minulle erittäin sopivasti tämän vuoden alusta. 

Vaikka työmarkkinatuen tarveharkinta poistuikin, vertauskuvallisesti olen nyt joka tapauksessa työttömyyselämäni aallonpohjassa – näin huonosti minulla ei ole vielä koskaan mennyt, koska en onnistunut työllistymään 500 + 180 päivän aikana. Työmarkkinatuki on kuitenkin parempi kuin ei yhtään mitään, mutta monta kertaa huonompi vaihtoehto kuin palkka. Ansiosidonnaiselle päivärahalle pääsemiseen riittäisi vain puolen vuoden työssäolo, mutta edes tuollaista puolen vuoden työpätkää ei ole näkyvissä: ei osa-aikaista työtä, ei määräaikaista työtä, ei vuokratyötä, ei vuorotteluvapaan sijaisuutta – ei mitään!

1 kommentti:

TOIvoton työtön kirjoitti...

Lisäys edelliseen: 500 pv (noin 2 v) + 180 pv (9 kk) + vielä vuoden verran typo-koulutuksissa = 3 v 9 kk, jonka olen nyt ollut työtä vailla.