tiistai 5. helmikuuta 2013

100 %


Yhteenveto viime aikojen viidestä työhakemuksestani on seuraava: 1 työhaastattelu (20 %), mutta ei työpaikkaa, 3 hylkäävää sähköpostiviestiä (60 %) ilman haastattelukutsua sekä yksi työpaikka (20 %), josta ei ole kuulunut yhtään mitään, vaikka hakuajan päättymisestä on kohta kulunut kuukausi. Tämän viimeisen paikan kohdalla minun täytyy siis olettaa etten ole päässyt jatkoon – haastattelukutsua ei ainakaan ole odotettavissa.  Ehkä sieltä sitten vielä joskus tulee hakemuksestani kiittävä sähköpostiviesti, koska kyseessä on kuitenkin suuri valtion organisaatio, jossa pitäisi kuitenkin olla rekrytointiasioiden hoitamisen edes jonkinlaisella tasolla? Näiden viiden hakemuksen lopputulos on minun kannaltani joka tapauksessa = 0 työpaikkaa. Jos joku ajattelee, että viisi hakemusta kerrallaan on vähän, niin panostan edelleen mieluummin laatuun kuin määrään ja haen vain sellaisia työpaikkoja, joihin kuvittelen minulla olevan edes jonkinlaisia työllistymismahdollisuuksia. Niitä ei nähtävästi sitten kuitenkaan ollut, koska sain vain yhden haastattelukutsun…  Hakemistani työpaikoista 4 oli määräaikaisia; yksi oli vuokratyöpaikka ja yksi vuorotteluvapaan sijaisuus. Vakituisia paikkoja näistä oli vain yksi ainoa (ja sekin oli valmiiksi eräälle henkilölle pedattu).

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei se määrä vaan laatu.. Mitä järkeä on edes hakea sellaisia paikkoja, joihin ei ole mitään mahdollisuutta päästä. Esim. työhön, josta ei ole kokemusta eikä koulutusta. Kovin moni ikänsä työssä ollut vaan kovasti jaksaa vääntää siitä, että nettihän on täynnä avoimia paikkoja joten jokaisen työttömän on niihin joka ikiseen haettava. Aika usein sitä itse kuitenkin tietää mikä on sellainen paikka johon hakeminen vie sekä omaa että rekrytoijan aikaa, ihan turhaan.

Minun saldoni on puolenvuoden aikana: 39 hakemusta, 3 haastattelua = 0 työpaikkaa. Kaiken lisäksi sain eilen tietää, etten päässyt hakemaani työvoimakoulutukseen. Jopa hieman nolottaa, nimittäin se että tämä koulutus olisi ollut lähes viimeinen keino päästä joskus töihin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on niin totta etta ikansa toissa olleet eivat todellakaan tajua mita tyonhaku nykyaan on. Ja ylimielisyydessaan toitottavat 'etta kylla toita riittaa jos vaan viitsii tehda eika ole niin nirso!'

Tyot pitaisi laittaa kiertoon siten etta jokaiselle tulisi valilla tyottomia jaksoja jotta kaikki tajuaisivat mita nykytodellisuus on, millaista on kilpailla harvoista paikoista ja elaa sen toivottomuuden tunteen kanssa kun ei ikina tarppaa. Nyt ne jotka ovat koko ikansa olleet vakitoissa luulevat tosissaan olevansa paljon parempia kuin patkatyolaiset ja tyottomat. Heilla on vain ollut onnea matkassa. Tottakai joukossa on myos heita jotka ovat tavallista osaavampia mutta he ovat kuitenkin vahemmisto. Ja nama vakitoissa olevat pyorittavat pienta piiriaan silla etta vakityot menevat vain jo vakitoissa oleville eli kun kerran singahdat tuosta maagisesta vakityoympyrasta ulos, siihen ei enaa paase takaisin.

HS:ssa oli muuten tosi hyva kirjoitus Jano Kaarolta eilen, Lauri Ihalaisen ihana uni, kannattaa lukea.

Kiitos tasta blogista, toivoton tyoton, luen sen joka paiva ja saan siita sellaista tukea etten mistaan muualta saa.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka netti olisikin täynnä työpaikkoja, niin suurin osa niistä menee työssä oleville (ihan kuin olisin lukenut jostain, että noin neljäsosa avoimista paikoista menisi työttömille). Eli suurin osa paikoista taitaa olla vain "kierrossa" kun joku lähtee parempaan paikkaan tulee tämän pesti avoimeksi, jonka hyvin tod.näk. saa joku työssäoleva, joknka paikka tulee hakuun jne.

TOIvoton työtön kirjoitti...

Ikävä juttu, kun ei pääse työvoimakoulutukseen, mutta ei kai siinä mitään noloa ole? Työvoimakoulutuksiinkin on nykyään valtava hakijatulva.

Tuossa Jani Kaaron kolumnissa oli hyviä pointteja. Minä en valitettavasti saa edes niitä vuokratöitä!

Olen iloinen, että joku saa tästä blogistani tukea ja työttömyydestäni on silloin edes jotain "hyötyä".